20. lokakuuta 2013

Sorsastuskauden päätös?

sorsanouto
Tämän viikon alkupuolella joessa oli melko runsaasti muuttosorsia, mutta johonkin ne hävisivät viikonlopuksi - eilisellä tiedusteluretkellä en nähnyt yhtään lintua. Ennakko-odotukset tämän aamun sorsien aamulentoon olivat siis melko laimeat. Tämä harmitti erityisesti siksi, että lopputalven ensimmäistä päivää tuli sorsapassiin viettämään noutajakoiravieraita. Onnekseni arveluni hiljaisesta aamusta olivat kuitenkin vääriä. Oheisessa kuvassa ollaan jo tekemässä aamun ensimmäistä sorsanoutoa jäiden keskeltä.

sorsanouto
Totta tosiaan, joki jäätyi aamun kuluessa lähes umpeen! Aamulla, kun asettelin kaaveet veteen, oli joki vielä enimmäkseen sulana. Auringonnousun lähestyessä pakkanen alkoi purra aina vain kovempaa ja joki alkoi saada nopeasti jääpeitettä. Jääkerros ei tokikaan ollut paksu, mutta silti se oudoksutti aluksi molempia koiria. Pienen totuttelun jälkeen molemmille koirille saatiin kuitenkin onnistuneet sorsanoudot.

Beavertail jäissä
Aamun lento oli melko hiljainen, mutta useimmista tilanteista saatiin saalisonnistumisia. Kahdessa erillisessä tilanteessa linnut jäivät haavakoiksi ja niitä lähdettiin etsimään sitten yhdessä veneellä. Vaikka jää oli vain muutaman millin paksuinen, hidasti se menoa melko paljon.

sorsastuksen saalis
Hyväksi onneksi molemmat haavakot löytyivät kuitenkin varsin helposti. Aamun ehdoton yllätys oli tuo oheisen kuvan oikeassa reunassa oleva koskelo. Joessa niitä näkee harvoin. Koskelo tuli passiin yllättäen ylävirrasta ja selkärangasta lähtenyt heittolaukaus osui kohdilleen.

Kaave jäisä
Kaaveiden kerääminen jään keskeltä oli työläs rupeama. Kaavekoukkukin jässähti jäähän niin, että teleskooppivarresta ei juuri apuja ollut.

Joki hiljeni vajaassa viikossa siinä määrin, että jatkossa ei enää kovin suuria odotuksia saaliin saamiselle ole. Samalla joessa on vettä erittäin vähän, joten virtaama on pieni. Tämä tarkoittaa sitä, että joki jäätyy hyvin herkästi umpeen. Ehkä tänään oli siis sorsastuskauden päätös.

Labradorinnoutaja revittää
Päivää jatkettiin pienellä kävelylenkillä samaisella kesantopellolla, josta olin saanut alkuviikosta fasaanionnistumisen. Pelto tuntui olevan täynnä hajuja, mutta varsinaisia ylösajotilanteita löytyi aika vähän. Koirilla oli kuitenkin pellolla oikein kivaa.

fasaanipellolla
Kun koirat merkkasivat olevansa "hajulla" lähes koko ajan, korkeassa heinikossa sai hiipiä valppaana. Pitkään näytti siltä, että pelto olisi kuitenkin tyhjä.

Naarasfasaani
Lopulta Nala löysi kaksi fasaania - naaraan ja koiraan. Molemmat lensivät sen verran lyhen matkan, että niitä päästiin jahtaamaan toistamiseen. Naaras juroi paikoillaan lähes loppuun asti ja pölähti lentoon aivan viime hetkillä. Tässä tilanteessa en ampunut, kun yritän noita naaraita säästellä. Hetkeä myöhemmin ammuin koirasfasaanista huippupaikalta kahdesti ohi. Niin se onni vaihtelee.

Kiitos vieraille käynnistä ja kiitos HK:lle valokuvista.

6 kommenttia :

  1. Metsästys olis kyllä hieno harrastus. Hieman kadehtien näitä juttuja luen ! Mut onneks voin luontoon mennä iha muutenkin vaan. Komeita kuvia!

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa blogin lukijaksi :-) Luonnosta voi tosiaan nauttia monin tavoin. Itsekin liikun koirani kanssa maastossa ympäri vuoden likipitäen päivittäin ja siitä tämä metsästyspuoli on aika pieni osa. Harmikseni en ole vielä löytänyt kunnon sienimaastoja täältä kotipaikkani lähimetsistä.

    VastaaPoista
  3. otatko usein videoita kun metsästät? kun olen kuvia nähnyt, missä itse olet niin olet kamera päässä? :)

    VastaaPoista
  4. Joo kyllä se Contour nauhoittaa useimmiten, mutta lopulta tosi harvoin sillä saa onnistunutta materiaalia. Näin kävi esim viime viikonloppuna fasaanipellolla. http://www.tapiolantakamailla.com/2013/10/sorsastuskauden-paatos.html Toiseksi viimeisimmässä kuvassa näkyy, että kamera osoittaa liian korkealle. Sitten se jutun viimeisen kuvan naaras vain vilahtaa hetken videokuvassa - sain sentään siitä tuon kuvaruutukaappauksen.

    VastaaPoista
  5. tilanteet ovat siis liian nopeita! ;)

    VastaaPoista
  6. Jatkan vielä vähän. Blogin tuoreimman tarinan ottamani valokuva (joissa on tapiolan takamailla.com vesileima) on otettu Canon Powershot G15-pokkarilla, joka minulla oli viikonloppulainassa kaveriltani. http://www.tapiolantakamailla.com/2013/10/sorsastuskauden-paatos.html G15:n valovoima on mahtava. Lisäksi se on todella nopea tarkentamaan ja ulkoilmakäyttöön siinä on todella hyvä painikkeet. Kun uusin kameroitani, tämä G15 on kyllä vahvasti listoilla.

    Alla kameran arvostelu:
    http://www.dpreview.com/products/canon/compacts/canon_g15

    VastaaPoista

Hei,

Kommentointi on vapaata. Roskaposti, selvästi laittomuuksiin yllyttävät viestit ja muu sopimaton materiaali poistetaan. Tämä blogi pidetään tarkoituksellisesti anonyymina. Jos tunnet minut jostain, älä käytä koirien tai henkilöiden nimiä, paikkakuntia tms. tunnistetietoja kommenteissasi.

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla