15. kesäkuuta 2013

Jänisrutto - "ei ole leikkimistä!"

Jänisrutto on ollut viime päivinä tapetilla. Asia on minulle omakohtaisesti tärkeä, sillä sairastuin viime syksynä jänisruttoon ja sepä se olikin melko kova koettelemus. Nyt julkisuudessa on kohistu Porin suunnalla havaituista jänisruttotapauksista. Asiasta ovat raportoineet mm. Yle ja MTV3. Iltasanomissa esiteltiin jänisruton turvottama hyttysenpisto. Uusi Suomi puolestaan taustoitti teemaan liittyen hyttysten levittämistä taudeista laajemmin. Jänisrutto on vakava tauti, jonka kanssa ei ole leikkimistä!

Itse sain oman jänisruttotartuntani rusakosta. Vuoden 2012 syyskuun 8. päivä koirani teki pitkän jäljitystyön pellonreunapensikossa. Siitä näki selvästi, että hajulla ollaan. Reilun 150 metrin jäljitystyön päätteeksi Nalle hyppäsi vadelmapusikkoon ja sieltä kuului paha rääkäisy. Ennätin ajatella koiran astuneen naulaan, kun se jo samassa tuli esille elävä pieni rusakko suussaan. Rääkäisyn oli siis päästänyt rusakko. Olin tietysti koirasta ylpeä ja suolistin rusakon. Sormissa kynsien reunoilla on aina jotain pieniä haavoja ja niiden kautta se pasillisko elimistööni suolistamisen yhteydessä pääsi. Oheisen kuvan ottamisesta kolmen päivän kuluttua olin keskussairaalan vuodeosastolla tiputuksessa puolitajuttomana.

Jänisruttoinen rusakko

Tauti alkoi nopeasti ja rajusti. Kuume nousi 40,5°C kieppeille ja sen kaveriksi tuli kova oksennustauti. Kuume ja vatsan tyhjentyminen imivät kaikki mehut miehestä nopeasti. Kolmantena päivänä päätin lähteä terveysasemalle, kun oksennettuani yritin istua vessan pöntölle - istuin pöntöstä metrin ohi mäsähtäen selälleni suihkun lattialle. Terveysasemalla minut vietiinkin pyörätuolilla sitten sairaalan vuodeosastolle.

Harrastustaustani tietäen lääkärit pitivät jänisruttoa todennäköisenä sairautenani. Jänisruton diagnosointi vaan sattuu olemaan hankalaa, koska helpoiten se voidaan todeta vasta taudin jälkeen veressä olevista vasta-aineista. Koska erinäiset veriviljelmät eivät diagonoosia antaneet, alkoivat lääkärit laajentaa etsintöjä. Minusta tutkittiin yli 300 taudinaiheuttajaa HIV:sta imusolmukesyöpään - onnekseni kaikki testit olivat negatiivisia. Sairauden kolmannella viikolla kainaloiden imusolmukkeet turposivat pesäpallon kokoisiksi ja sieltä leikattiin näytepala. Ja siitä näytepalasta varmuus jänisrutosta lopulta saatiin. Jänisrutto on onneksi helppo taltuttaa sopivilla antibiooteilla, joten diagnoosin jälkeen toipuminen oli nopeaa.

Kuten mediassa kerrotaan, normaalisti jänisrutto leviää hyttysten ja paarmojen välityksellä. Mutta me metsästäjät altistumme syksyllä jänisrutolle myös harrastuksissamme. Monilla jänisrutto menee ohi pienellä kuumeilulla ja päänsäryllä, mutta joillakin tilanne on vakavampi - minä vietin jänisruton vuoksi pari viikkoa sairaalassa, siitä reilun viikon tiputuksessa ja kokonaisuudesaan olin kuukauden sairauslomalla. Samalla reilu kuukausi parasta metsästysaikaa meni sivu suun. Tästä viisastuneena kuljetan mukanani nykyään kumihanskoja ja käsittelen saaliiksi päätyneet pitkäkorvat hanskat kädessä. Suosittelen vahvasti tätä kaikille muillekin.

4 kommenttia :

  1. inhottava tauti. onneksi itse en ole joutunut kokemaan, ja toivottavasti en tule kokemaankaan! :/

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti jänisrutto kiertää sinut kaukaa. Hankala tuota on kyllä toisaalta vältelläkin, kun ainahan noita itikoita on joka paikassa. Tosin yksi lääkäreistä kyllä jutteli jotain semmoista, että itikoiden kautta saatuna jänisrutto ei olisi niin voimakas, kuin suoraan verikontaktilla tullut (kuten siis minulla kävi).

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus. Kiitos varoituksesta ja ohjeista!

    VastaaPoista
  4. Eipä mitään. Tämä jänisruton riski varmastikin on minulla muita jäniksen metsästäjiä isompi. Koirani on lähihakuinen ja jo monesti osoittanut olevansa tarpeeksi räväkkä nappaamaan tervettäkin riistaa. Samalla esim. ajokoiramiehet ajattavat vasta talvempana, jolloin heikot ja sairaat yksilöt ovat jo muonavahvuudesta hävinneet.

    VastaaPoista

Hei,

Kommentointi on vapaata. Roskaposti, selvästi laittomuuksiin yllyttävät viestit ja muu sopimaton materiaali poistetaan. Tämä blogi pidetään tarkoituksellisesti anonyymina. Jos tunnet minut jostain, älä käytä koirien tai henkilöiden nimiä, paikkakuntia tms. tunnistetietoja kommenteissasi.

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla