2. maaliskuuta 2013

Ensimmäinen pillikettuni - "Se on siinä!"

Täällä Takamailla kevät etenee kohinalla ja ketun pillittäminen alkaa olla taas ajankohtaista. Ensimmäinen pillitysreissu tälle vuodelle tuotti heti tulosta ja sain elämäni ensimmäisen pillisaaliini tänään! Saaliin lisäksi saatiin kaksi muutakin kettukontaktia. Tässä kirjoituksessa illan taustat ja tilanteet.

Illan retkelle sain mukaan kaverini, joka lähti ensimmäistä kertaa tutustumaan pillitysmetsästykseen. Aluksi esittelin lyhyesti hänelle pillejäni, niiden soittotyylejä ja samalla sovittiin passipaikkastrategiat. Taivas oli pilvetön, mutta matalalla piilotteleva kuu piti näkyvyyden hyvin heikkona. Tuuli oli kääntynyt päivän aikana pohjoiseen ja pakkanen kiristynyt jonnekin kahdeksan asteen tienoille. Kylmentynyt keli teki lumeen ketun kestävän kantohangen, mutta miestä hanki ei kestänyt. Siksi passipaikat suunniteltiin peltoteiden varteen niin, että kävelyä autolta olisi mahdollisimman vähän ja sekin enimmäkseen peltoteitä kulkien.

Ensimmäinen pillityspaikka oli se, josta onnistuminenkin tuli. Kaverini jäi passiin vihreän rastin kohdalle ja itse menin parin sadan metrin päähän sinisen rastin osoittamaan paikkaan. Ajatuksissa oli, että ketut voisivat tulla joko pohjoisesta metsäautotien reunapensikon suojassa, tai etelästä pellon reunaa myötäillen. Molemmat visiot toteutuivat. (Muistathan, että karttakuvan voi klikata isommaksi lähempään tarkasteluun.)

Ketun pillityksen strategia maastokartalla

Aluksi soitin jäniksen hätähuutoa vajaan kymmenkunta luritusta Red River Banditilla. Tässä vaiheessa kaverini passipaikalle oli tullut pohjoisesta kettu, mutta se oli liikkunut pusikon laitaa niin, että ampuminen ei ollut hämärässä onnistunut tummaa taustaa vasten. Olin tietysti täysin tietämätön tästä ketusta. Kun minun passipaikallani oli hiljaista, vaihdoin Dan Thompsonin PC2:een ja haukahtelin koirasketun haukkua. Nopeasti huomasin pellon reunassa paikallaan olevan epämääräisen hahmon noin 30 metrin päässä. Ennätin ajatella, että siinä kohdassa ei pitänyt olla pintakiviä. Samassa "kivi" liikahti ja kettu kääntyi sivuttain - kettu kellistyi kahdella laukauksella. Aseen suuliekki sokaisi silmät hetkeksi, mutta kettu löytyi kuitenkin lampun avulla helposti.

Se on siinä! Ensimmäinen pillikettuni! Muutenkin olen saanut kettuja sen verran vähän, että tämä on minulle monellakin tavalla todella merkittävä saalis. Tätä muistellaan pitkään.

Harmi kyllä, narttuketun hartioissa näyttäisi olevan orastavaa kapia. Pintakarvoitus on hävinnyt lähes tyystin ja tämä alue näkyy kuvassa ketun hartioissa ja selässä tummempana kohtana. Turkkia tästä ei siis saa, mutta kallon ja hännän ajattelin muistoksi ottaa.

Illan toinen pillityspaikka koettiin viereisen kartan näyttämällä tavalla. Vihreä rasti on taas kaverini passipaikka, sininen minun. Tässä ajatuksena oli, että kettu saapuisi ojan pohjalla etelästä tai läntisen metsän laitaa. Noudatin pillittämisessä aiemmin toiminutta kaavaa: ensin jänisääniä Red River Banditilla ja sitten Dan Thompsonin PC2:lla ketun haukkua.

Minun passissa oli hiljaista, mitä nyt pakkanen paukahteli metsässä ja säikytteli muutaman kerran. Noin 45 minuutin pillittämisen jälkeen olin jo nousemassa passista pois, kun kaverin haulikko puhui. Kettu oli tullut idästä, pysähtynyt ojan reunalle ja siihen M päätti ampua. Ja juuri samalla kettu oli hypännyt ojan pohjalle, joten laukaus meni harmi kyllä ohi. Hutilaukauksesta huolimatta retki oli ikimuistoinen varmasti meille molemmille.

Ketun pillityksen strategiakartta

7 kommenttia :

  1. Unohtui tarinassa mainita, että patruunana toimi 42 grammainen Clever Miragen Tung-Shot http://www.clevervr.com/catalog/no-toxic

    VastaaPoista
  2. Onnittelut ensimmäisestä pillitetystä ketusta, ja muutenkin. Viekkaampi kuin repolainen :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos :-) On kyllä vieläkin mukava fiilis onnistumisesta.

    VastaaPoista
  4. itse alussa luulin että olet kivääri miehiä, mutta kuvasta ja matkastaälysin että haulikollahan saitkin ketun! se onkin haulikolla vielä vaikeampi saalis kuin kiväärillä (ehkä) malttia vaan! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentista. Joo haulikollahan se tuli. Useimmat käyttävät kivääriä tai yhdistelmäasetta näissä hommissa. Minulla ei oikein sopivaa kivääriä näihin hommiin. Mutta kyllä se ostoslistalla on. Hämäräkyttäys vaatisi myös huippuhyvän kiikarin. Viime keväänä olisin saanut kolme, tai ainakin päässyt yrittämään kolmea, kettua kiväärillä.

    VastaaPoista
  6. Onnittelut saaliista ja mielenkiintoisesta blogauksesta :)

    VastaaPoista
  7. Kiitosta vaan. Tuntuu kyllä vieläkin mukavalta tuo onnistuminen. Yritin kirjoitella tarinaan sää- ja muita taustatekijöitä. Jospa niistä on iloa ja apua muille pillittäjille.

    VastaaPoista

Hei,

Kommentointi on vapaata. Roskaposti, selvästi laittomuuksiin yllyttävät viestit ja muu sopimaton materiaali poistetaan. Tämä blogi pidetään tarkoituksellisesti anonyymina. Jos tunnet minut jostain, älä käytä koirien tai henkilöiden nimiä, paikkakuntia tms. tunnistetietoja kommenteissasi.

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla