18. maaliskuuta 2013

10 kotiläksyä ketun pillitykseen - "Näillä onnistut"

Taannoinen kettuonnistuminen toi minulle tukun yhteydenottoja. Viesteissä kyseltiin ketun pillityksen peruselementeistä. Kiitos kaikille yhteyttä ottaneille. En ole välttämättä oikea ihminen neuvomaan ketään, olenhan saanut vasta yhden kaadon. Toisaalta olen päässyt kettukontakeihin nyt jo kymmeniä kertoja ja epäonnistunut tilanteiden "loppuviimeistelyssä" monin eri tavoin. Myöhemmin tilanteiden kulkua tuumaillessa joku korjattavissa oleva perusongelma on monesti noussut esille. Kyse ei siis ole niinkään huonosta tuurista, vaan huonosta valmistautumisesta. Siksi vastaan kysymyksiin julkaisemalla tämän kirjoituksen. Uskon, että näillä kymmenellä kotiläksyllä sinäkin pääset kohti onnistumisia.

1. Hallitse aseesi - on se sitten kivääri tai haulikko. Pillität hämärässä, joten aseen käsittelysi pitää tapahtua selkärangasta täysin automaattisesti. Tiedä, mihin taskuun olet patruunat laittanut. Harjoittele aseen lataaminen silmät kiinni. Käytä kettujahdissa vain huippulaadukkaita ja kokeiltuja latauksia. Ampumatuki kiväärin kanssa on selviö, mutta tukea voi käyttää myös haulikon kanssa vakioimaan aseen suunta ja paikka. Pimeässä etäisyyden arviointi on vaikeaa ja kuun valo voi tehdä ketun alle varjon niin, että kettu näyttää olevan todellista isompi, lähempänä ja alempana. Ja muista, että hämärässäkin kohde on tunnistettava lajilleen!

2. Tunne saaliisi - yleisesti ja paikallisesti. Opiskele ketusta kaikki se, mitä eläinkirjoista, netistä ja lehdistä löydät. Ymmärrä ketun ruokavalio. Tiedosta urosten ja naaraiden reviirikäytöksen erot. Opettele tunnistamaan ketun lumijälki ja jätökset. Huomioi vuodenaika ja sen vaikutus kettuihin. Juttele paikallisten maajussien, metsurien ja hevosmiesten kanssa - heiltä voit kuulla tuoreista kettuhavainnoista ja saada tietoa uusista luolista, kulkureiteistä tai haaskoista.

3. Tunne maastosi huippupaikat - Kettu liikkuu maastossa suunnitelmallisesti ja ilmeisen kaavamaisestikin reviiriään haravoiden. Selvitä alueesi ketulle tärkeät paikat. Päivämakuupaikkana voi pysyä vuodesta toiseen sama kangasmetsän rinne, kalliokon luola tai ladonalunen. Peltoaukot kettu ylittää saman valtaojan reunaa seuraten tai talvella sen jäätyneellä pohjalla.

Maaston ja siellä liikkuvien kettujen reittien tuntemus antaa ylivoimaisen hyvän pohjan onnistuneelle pillitysjahdille. Toisaalta kokemuksen ja pelisilmän kehittyessä voi pelkällä karttaharjoituksella löytää uusilta alueilta lupaavia pillityspaikkoja. Myös ihmisen rakennelmat voivat olla hyviä kettupaikkoja. Viljasiilot, sikalat ja muut maatilat, hevostilat, rehupaalikasat, lietelanta-altaat, mehiläisfarmit, metsästysseurojen lahtisuulit, kaatopaikat ja isojen teiden varret voivat tarjota ketulle helppoa ruokaa - missä on helppoa ruokaa, on siellä myös kettuja.

ketun pillitystä keskiyöllä

4. Ajoita retkesi oikein - eli mene huippupaikkaan huippuaikana. Kun tunnet maaston ja saaliisi käytöksen siellä, voit arvata valistuneesti pilliretken ajan ja paikan. Ketut ovat yöaktiivisia ja ihmisen pimeänäkökyky on melko vaatimaton. Siksi pillitystä tehdään monesti auringon nousun ja laskun aikoihin. Aamun ja illan paremmuudsta käydään kiistoja ja aikataulutus jakaa kokeneempiakin metsästäjiä. Itse olen saanut enemmän kettukontakteja aamulla, mutta kaato tuli illalla. Täysikuun valossa voi pillittää läpi yön, mutta kirkkaassa loimotuksessa kettukin tuntuu olevan arka - silloin onnistumisia voi tulla hakkuuaukoilta tai jopa metsäpasseista. Yritä hyödyntää tässäkin paikallistuntemusta. Jos tiedät ketun päivämakuupaikan, lähistölle voi hiipiä jo päivän kääntyessä illaksi.

ketun pillitystä aamun koitteessa

5. Naamioidu - Missä tahansa vaanimismetsästyksessä naamioituminen on tärkeää, mutta ketun houkuttelupyynnissä hyvä maastoutuminen on aivan ensiarvoista. Värinäkö ketulla on kehittymätön, mutta silti metsästäjän on sulauduttava ympäristöönsä. Kettu nimittäin havaitsee pienetkin liikkeet todella kaukaa. Tavallisimmin kannattaa hakeutua muuta maastoa korkeammalle, kuten viereissä kuvassa olen tehnyt. Mutta joskus myös ojan pohjalta voi löytyä hyvä passipaikka: ketun näkökulmasta näkyvillä on vain puolikas päätä. Itse naamioidun mieluummin liikaa, kuin liian vähän.

kettupassi rinteessä
Ojanpohjapassissa...
kettupassi ojan pohjalla

6. Vältä hajuja - tai hyödynnä niitä. Kettu käyttää tarkkaa hajuaistiaan saaliseläinten paikallistamisessa ja tunnistamisessa, niinpä kettu kiertää yleensä tuulen alle myös lähestyessään pillittäjää. Jos kettu tulee pillimiehen tuoreelle jäljelle, voi kettu säikähtää ja karkota. Siksi passipaikalle mennessä pitäisi edetä vastatuuleen ja passissa tarkkailla myötätuuleen. Varmista myös, että alatuulen puolella on ampumasektoria riittävästi. Samalla on paikkoja, jotka houkuttelevat kettuja ja haisevat luonnostaan voimakkaasti. Tuolloin voi myös hyödyntää hajuja - esimerkiksi viljasiilo tai hevoshaan ruokintakaukalot ovat jyrsijämagneetteja ja siten ne houkuttelevat luonnostaan myös kettuja. Näissä paikoissa ihmisen haju on luonnollinen ja toisaalta näissä paikoissa on muita voimakkaita hajuja, jotka peittävät ihmisen hajuja. Älä suotta pese metsästysvaatteitasi, mutta tuuleta ne hyvin ennen metsäretkeä.

7. Ole äänetön - Ketun kuulo on erinomainen. Wikipedian mukaan kettu kuulee variksen lentoäänen kahden kilometrin päähän ja pellossa vikisevän hiiren sadan metrin päähän. Siksi passipaikkaan siirrytään täysin äänettömästi. Joskus voi olla välttämätöntä vaimentaa askeläänet laittamalla villasukat kenkien päälle. Joskus moottorikelkan jäljellä liikkuminen on äänetöntä, joskus kelkan jälki narskuu ikävästi. Auton ovia ei paiskota kiinni, narskuvalla hangella ei oteta ylimääräisiä askelia, asepussin vetoketjua ei räsäytetä auki, avaimet eivät kilise taskussa, vaatteiksi valitaan kahisemattomia kankaita, takin nepparit laitetaan kiinni ja kännykkä pannaan äänettömälle. Passipaikalla monesti ollaan ensin 5-10 minuuttia ihan hiljaa ja vain kuulostellaan ympäristöä.

8. Tunne pillisi - houkutuspillejä on saatavilla runsaasti ja sellaisen voi näppäräkätinen valmistaa itsekin. Kettupillejä on neljä erilaista tyyppiä: jäniksen hätähuuto, linnun hätähuuto, hiiripilli ja ketun haukku. Onpa valintasi mikä tahansa, sillä voi saada saalista milloin vain. Tietysti kullekin pillityypille on paras kautensa. Mutta usko hankintaasi ja opettele käyttämään sitä.

Kettupillikin on soitin, instrumentti, jonka ominaisuudet on syytä tuntea. Harjoittele sen käyttöä myös silmät kiinni tai säkkipimeässä tietääksesi, miten päin pilli on kädessäsi. Ripusta pillisi kantohihnaan - taskun pohjalta kettupilliä ei voi alkaa pimeässä kaivelemaan - epäkäytännöllisyyden lisäksi siinä tulee aivan turhaa ääntä ja liikettä. Treenaa kotona, jos perheesi antaa luvan. Ja kun ei anna, treenaa autotallissa, ulkohuussissa tai vaikka autossa matkalla töihin. Mutta älä treenaa metsästysmaillasi. Et halua totuttaa kettua pillisi ääniin.
kettupillejä

9. Valmistele passipaikka etukäteen - jos vain mahdollista. Tee tärkeimmille passipaikoillesi polku pari päivää ennen jahtia, sillä umpihangessa käveleminen on äänekästä. Ampumasektorista voi raivata vähän risuja. Ison ojan ylittämiseksi voi olla tarpeellista tehdä pieni silta jostain sopivasta pökkelöstä. Ja jos käytät jakkaraa, kaiva lumi pois maata myöten, sillä jakkaran alla narskuva lumi kuuluu kauas. Paina mieleen maastosta sopivilla etäisyyksillä olevat kiintopisteet, joihin voit verrata kettua. Voit joutua tekemään myös vähän lumitöitä auton pysäköintiä varten. Hyvin valmistellulla passipaikalla ei kulu aikaa turhaan askarteluun ja ihmettelyyn, eikä meteliä tule.

kettupassin maisemaa

10. Opiskele, opettele ja opi - Petopillitys on rapakon takana iso juttu, mutta siellä metsästetään paljolti kojootteja, harmaakettuja ja muita petoja. Toki monet kojoottiopit voivat toimia myös ketulle. Mutta punaketun pillittäminen on siis maailman mittakaavassa vähän harvinaisempi metsästysmuoto. Netistä löytyy kuitenkin runsaasti materiaalia pohjoismaiden alueelta, Saksasta ja Brittein saarilta ketun houkutteluun. Suomessa netin parasta antia ovat Facebookin Houkuttelupyynti-ryhmä ja Erälle.netin ketun pillitys-keskustelu. Norjasta ja Ruotsista löytyy blogeja ja foorumeita hakusanoilla "lockjakt", "rävlock" tai vaikkapa "lokkefløyte". Lue tarinoita muiden onnistumista ja mieti, miksi he onnistuivat.

Lopuksi - näiden kymmenen peruselementin päälle tarvitaan ripaus sitä tuuriakin, jotta kettu saadaan kellistettyä. Silti tuuria voi tasoittaa toimimalla oikein ja toimimalla seuraavalla kerralla paremmin. Samalla nämä näkökulmat eivät ole absoluuttisia sääntöjä - joskus kettu tulee kovinkin rohkeasti myötätuuleen. Silti olen varma, että näillä onnistut saamaan ainakin kettukontaktin. Oma tyyli kehittyy onnistumisten ja epäonnistumisten myötä. Kettu päättää, mikä tyyli on se oikea.

kettupillisaalis

11 kommenttia :

  1. Kiitos hienosta blogauksesta. Näillä ohjeilla menaan itsekin yrittää aloitella tätä jahtiamuotoa kokeilemaan. Varmasti haastava laji. Katsotaan kuinka äijän käy :) Seuraavaksi pillikaupoille...

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiitoksista :-) Aika monilla muuten tulee heti ensimmäisillä kerroilla vähintään se kontakti. En tiedä, johtuuko se uudesta pillityspaikasta vai mistä, mutta tuttavapiirissä on peräti neljä, joiden vähän epäuskoinen ja naureskeleva ensikokeilu pillillä on juoksuttanut ketun mökkipihaan tms.

    Onnea matkaan vaan pilityksen pariin. Riihimäellä on muuten kohta monellakin tavalla mielenkiintoinen tilaisuus, mutta erityisesti siellä on tarjolla hyvää pillitysoppia:


    http://www.erakontti.fi/news.php
    Riistapeltopäivä la 6.4.2013 klo. 9 - 14.00 2013-03-12 14:32:30
    Luvassa asiantuntijaluentoja seuraavista aiheista:
    - Ketun ja Metsäkauriin houkuttelupyynti (Aki S.Perälä)
    - Miten onnistun riistapellon teossa (Markus Weissenberg)
    - Riistaelinympäristöjä parantavat vaihtoehdot peltojen tukijärjestelmissä nyt ja tulevina vuosina
    (Kimmo Härjämäki)

    VastaaPoista
  3. Hyvä vinkki, katsotaan josko ehtisin tuonne!

    VastaaPoista
  4. Unohtuiko listalta jotain? Oletko jostain eri mieltä? Kommentointi on vapaata ja toivottua :-)

    VastaaPoista
  5. todella hyvä teksi! ja varmasti tuosta jotain apua on! :)

    VastaaPoista
  6. Kiitoskiitos :-)

    Tänään on muuten aivan huippuyö pillitellä. Kuu on puolikas, eli valoa on sopivasti, muttei liikaa. Tänä yönä jää yöunet vähän vähälle.

    VastaaPoista
  7. Hola! Tapsa pyyteli tsekkaamaan onko jotain korjattavaa. Ei mun kokemuksien pohjalta alkuoppeja paremmin voisi kertoa. Hyvin informatiivinen paketti vasta-alkajalle. Kettu hoitaa loppuopetukset. Itse en valmistelisi passia etukäteen syystä, että hajut ei leviä ennakolta maastoon. Luulisin kuitenkin, ettei tuosta haittaakaan ole. Yksi tärkeä pointti on liikkumisen minimointi. Kettu voi tarkkailla kauempaa pillitystä kohden, joten koko passituksen ajan tulisi olla mahdollisimman liikkumatta. Tiedustelujen määrää ei voi korostaa, kettu pitää tuntea. Saalis pitää tuntea niin hyvin, että on vahva tieto siitä, että kettu/kettuja on kuuloetäisyydellä. Muutoin saa pillittää tyhjää ja ihmetellä miksei kettua näy ei kuulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hep. Itse mietin kovasti tuota passiin menemistä. Kirjoituksessa pyydetään passipaikkaan kulkemista aina alatuulen puolelta, miksi näin?,, kuitenkin kettua yleensä odotetaan alatuulen puolelta nousevaksi tai jos ketun tiedetään oleva alatuulen puolella.

      Poista
  8. Kiitos kommenteista :-) Minulla nuo passipaikkojen ympäristöt on monesti etukäteen jo hajustettuja, kun alueilla liikkuu muitakin ihmisiä koirien, lasten ja jopa hevosten kanssa. Polulta umpihangen puolelle hyppääminen ja passiin kahlailu tuottaa usein turhaa melua, niin siksi pidän tuota etukäteisvalmistelua perusteltuna. Mutta jos pillitän syrjemmällä, niin tuo hajuttomuus on kyllä tärkeämpi tekijä varmasti.

    VastaaPoista
  9. On kyllä todella synkeää touhua toi eläinten tappaminen. Linnut ja hirvet vielä jotenkin hyväksyy kun niitä joku vielä syö, mutta ketun tappaminen menee kyllä ihan yli ymmärryksen. Luulisi että ihmiskunta kasvaisi jo tollaisen yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Onpa harmi, että koit mielipahaa tästä tarinasta. Kettu on kuitenkin pienpeto, jonka tappaa runsaasti mm. fasaaneja, peltopyitä ja muita maalintuja. Se levittää myös tauteja ja sen kantaa kannattaa hallita jopa sen itsensä vuoksi. Liian tiheillä kettualueilla kapi jyllää ja tappaa kettuja hitaasti mutta varmasti.

      Poista

Hei,

Kommentointi on vapaata. Roskaposti, selvästi laittomuuksiin yllyttävät viestit ja muu sopimaton materiaali poistetaan. Tämä blogi pidetään tarkoituksellisesti anonyymina. Jos tunnet minut jostain, älä käytä koirien tai henkilöiden nimiä, paikkakuntia tms. tunnistetietoja kommenteissasi.

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla