28. kesäkuuta 2012

Haulikkotreeniä

Pari viikkoa sitten avasin kiekkokauden haulikkoradalla. Mukana oli tuolloin myös kaverini, joka otti valokuvia ratatyöskentelystä. Kuvien kertoma oli suoraa ja tylyä - ampuma-asennossa olisi paljon korjattavaa. Tässä kirjoituksessa kerron, mitä kuvausten jälkeen on tapahtunut. Lisäksi esittelen pari kirjaa haulikkoammunnasta.

Oli parasta aloittaa alusta. Otin hyllystä haulikkoammuntaa käsittelevät kirjani esille. "Breaking Clays: Target Tactics, Tips and Techniques" -kirja on kerronnaltaan hyvin seikkaperäinen ja yksityiskohtainen. Se sopii erityisesti aloittelijalle. "Move, Mount, Shoot: Champion's Guide to Sporting Clays" -kirjan parhaat puolet ovat ammunnan teorian käsittelyssä ja se sopii ehkä ennemmin jo jonkin verran kokeneemmalle harrastajalle. Kirjat tukevat toinen toisiaan ja suosittelen kyllä molempia kirjoja kaikille, jotka haluavat opetella, tai korjata, ampumista.
Haulikkokirjallisuutta

Kuvassa alla Breaking Clays -kirjan tarinaa oikeaoppisesta nostosta. Näillä kirjojen opeilla aloitin ampuma-asennon rakentamisen tavallaan alusta. Tein ns. kuivaharjoittelua kotona joka ilta - osin peilin edessä, osin videoiden asentoa. Kuivaharjoittelun merkitystä korostaa myös molemmat kirjat. Julkisuudessa on taas muuten esitetty, että aseet tulisi säilyttää keskitetysti kunnan, valtion tai ampumaseurojen holveissa. Näiden esitysten takana ei ole juurikaan käytännön ymmärrystä - turvallinen ja tehokas aseen käsittelytaito edellyttää paljon toistoja ja harjoittelua. Nämä harjoitteluhetket eivät kestä yleensä pitkään. Olisipa se vallan erikoinen tilanne, jos pitäisi kipaista kunnantalolle tekemään muutama harjoitusnosto omalla aseella.
Haulikkokirjallisuutta

Olen pohtinut syitä ampuma-asentoni painumiseen. Jokunen vuosi sitten viilasin sen kuntoon hankittuani yo. kirjat. Minähän olen käyttänyt pelkästään päällekkäispiippuisia haulikoita yli 20 vuotta, kunnes kaksi syksyä sitten päätin vaihtaa puoliautomaattihaulikkoon. Kesken metsästyskauden harjoittelua ei paljon ehtinyt tekemään. Ehkä uuden aseen ergonomia ja erilaiset mittasuhteet ovat painaneet ampuma-asentoa minne sattuu.

Eilen menin taas radalle ja olin sopinut uudesta valokuvauksesta kaverini kanssa. Alussa kaikki keskittyminen meni asentoon, eikä ampuminen ollut kovin luontevaa. Asennon hakeminen kesti ja vanhat tavat meinasi koko ajan puskea päälle. Ensimmäisen kierroksen aivan alussa meno näytti tältä. Ainakin omaan silmääni asento on tasapainoinen ja vasen käsikin oikealla paikalla.
Haulikkoradalla metsästysammuntaa

Ehdin lopulta kiertämään radan vain kahdesti. Väkeä oli yllättävän paljon liikkellä, joten jonotusajat venähtivät. Kuvista näki kyllä hyvin, että kierrosten edetessä keskittyminen asentoon alkoi pikkuhiljaa lipsua. Tässäkin kuvassa vasen käsi on turhan edessä ja siten käsivarsi on liian suorana. Silti osuma kiekkoon on saatu ja kamerallekin on tallentunut juuri se oikea hetki. Kiitos jälleen kerran "HK":lle kuvista.
Haulikkoradalla metsästysammuntaa

19. kesäkuuta 2012

Kiekkokauden avaus

Metsästysvuosi lähenee loppuaan ja uuteen valmistautuminen on hyvässä vauhdissa. Olen tavannut käydä kesäisin ampumassa skeet-radalla tuhatkunta harjoittelulaukausta. Tänä kesänä kauden avaus venähti vähän aiemmista vuosista, mutta eiköhän tässä vielä ehditä treenaamaan riittävästi. Eilen sain sitten lopulta aikaiseksi mennä radalle ja sattumalta kaverini sattui paikalle kameransa kanssa. Tässä kirjoituksessa siis varsin harvinaista kuvamateriaalia omista treeneistäni.

Ennen radalle menoa käväisin pikaisesti paikallisessa alan liikkeessä ja hankin tuhat skeet-patruunaa kesän tarpeiksi. Patruuna maksaa 19 senttiä kappaleelta ja ratakierroksella menee 25 patruunaa. Kierroksia teen yleensä illan aikana neljä. Kun lasketaan patruunakustannukset ja ratamaksut yhteen, saadaan illan kustannukseksi 29 euroa. Valitettavan kallis harrastus.
Varusteet kesän ampumaharjoitteluun

Ammun yleensä metsästysammuntaa, eli skeet -radalla yksittäisiä kiekkoja. Kauden loppupuolella otan kyllä muutaman kierroksen myös oikeilla skeet -ammunnan säännöillä, jossa ammutaan yksittäisten kiekkojen lisäksi myös tuplakiekkoja.
Metsästysammuntaa skeet-radalla

Ampuminen oli alussa yllättävän pahasti hukassa. Varsinkin A-tornin korkeat kiekot teettivät turhia pummeja koko illan. Nämä valokuvat muuten paljastivat omasta ampuma-asennostani paljon pieniä ongelmia: ote aseesta, jalkojen asento ja rintamasuunta vaihteli ampumapaikalta toiselle. Koko pakka oli siis sekaisin. Eipä ihme, että tuloksetkin olivat vähän mitä sattuu. Mutta kaverini valokuvat onnistuivat kyllä hienosti - tässäkin kuvassa on aseesta lennähtänyt hylsy ilmassa.

Joskus sentään osuikin. Illan viimeinen kierros oli tuloksellisesti paras. Sain rikki yhteensä 19 kiekkoa. Tämä on minulle lopulta ihan kohtalainen tulos.
Metsästysammuntaa skeet-radalla

Savuna ilmaan...
Metsästysammuntaa skeet-radalla

Radan keskellä oleva kahdeksas ampumapaikka on ollut minulle aina jostain syystä hyvä. Niin oli myös tällä kerralla. Siitä taisi tulla vain yksi pummi.
Metsästysammuntaa skeet-radalla

Sokerina pohjalla valokuvauskierroksen hienoin kuva ja onnistunut laukaus. Kasipaikalla matala B-tornin kiekko on juuri hajonnut sadoiksi pieniksi sirpaleiksi ja hylsykin vielä killuu ilmassa. Iso Kiitos "HK":lle kuvista.
Metsästysammuntaa skeet-radalla

12. kesäkuuta 2012

Koiran peruskuntoilua maastossa

Koiran omistajahan näkee peilistä, saako koira riittävästi liikuntaa! Tämä vanha viisaus mielessä ollaan täällä takamailla yritetty pitää koiran peruskuntoa yllä. Kun koiralla on kuntoa ja juoksuhaluja, on pyöräily meille se luontevin liikkumistapa. Fillarilenkkien pituudet ovat 6-16 kilometriä. Tässä kirjoituksessa esittelen pari pientä videokokeilua maastopyörälenkeiltä.

Aluksi sananen näissä kuvauksissa käytetystä kamerasta. Tulin hankkineeksi käytettynä niin sanotun kypäräkameran, Contour HD 1080P:n. Nämä ns. POV-kamerat ovat yleistyneet viime aikoina valtavasti eri harrastuksissa. Ja ymmärtäähän sen: kamerat ovat jo jokseenkin järkevissä hinnoissa, kuvan laatu on valtavan hyvä ja erilaisiin tilanteisiin ja käyttötarkoituksiin soveltuvia kiinnitysvälineitä löytyy runsaasti. Itse käytän Flex Strap-kiinnikettä. Se on monipuolinen ja sopii yhtä hyvin pyöräilykypärään ja vaikkapa haulikon piippuun.

Vakioreitillämme on talon takapihalta lähtevä pieni polku. Polulla edetään kevyttä hölkkävauhtia, jotta koira voi tehdä rauhassa tarpeensa. Kamera on kiinnitetty pyöräilykypärään.

Vauhdikkaampaa menoa on sitten luvassa metsä/peltotiellä, jonne polku päättyy. Vauhtia on erityisen reilusti heti videon alkupuolella, kun lasketellaan alamäkeä. Koira saa olla vapaana koko ajan, kun vastaantulijoita ei juuri ole. On minulla toki varalta mukana hihna ja pillikin. Mutta koira tuntuu ymmärtävän, että pyörälenkeillä keskitytään juoksemiseen. Tässä videossa kokeilin kiinnittää kameran fillarin istuinkannattimeen.

Pyöräilemässä käymme yleensä joka toinen päivä. Tämän kesän aikana maastopyöräkilometrejä on kertynyt noin 200. Toinen harrastamani koiran kuntoilumuoto on pitkän matkan uittaminen. Siitä myöhemmin lisää.