25. syyskuuta 2011

Sattumarusakon passaaminen

Tapiolan Takamailla tunnelmoitiin taas viikonloppuna ahkerasti. Saaliin osalta viikonloppu oli kaksijakoinen - sorsia ei saatu, mutta sattumarusakko saatiin koiran kanssa sunnuntaina. Tässä kirjoituksessa esittelen, miten rusakko ns. "passataan", eli käsitellään siistiä kuljettamista varten.

Sunnuntain aamu alkoi sorsajahdin yrityksellä. Viime viikonlopusta tulvat olivat vain yltyneet, jonka vuoksi kuvat lähtivät ajelehtimaan virran mukana alituisesti. Nyt vesiraja ulottuu osin jo pelloille, joten virran rantapusikoissa ei voi passissa istua. Paikalliset tietävät kertoa, että viimeksi näin kova syystulva on ollut vuonna 1991.

Kovasta virrasta huolimatta, sorsia tuntuu kuitenkin vähän joessa olevan. Alla oleva kuva on otettu toisen houkutuskuvien pelastusreissun aikana - tällä paikalla ei voi metsästää läheisten talojen vuoksi. Alkaa olla jo varsin komeat värit heinäsorsakoiraissa.
sorsajahti heinäsorsa aamulento

Epäonnisen sorsa-aamun jälkeen lähdettiin loukkukierrokselle ja teeriä katselemaan. Yhdellä suoaukolla teeriä kukertelikin syyssoitimella, mutta ne karkoittuivat sinne hiipiessä jo hyvissä ajoin. Lähdin valumaan sieltä kohti kotia pellonreunoja kierrellen. Tuulet olivat kannaltamme kerrankin oikein päin, kun päästiin etenemään vastatuuleen. Edessä näkyvän pienen metsäsaarekkeen lähellä koira otti ilmavainun jo reilun 50 metrin päästä ja syöksyi kuusen alle...
labradorinnoutaja peltojahti rusakkojahti jänisjahti

... josta pomppasi rusakko juoksuun. Varsin pieni rusakko, mutta arvokas saalis yhtä kaikki. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun sain Nallelle pomppusaaliin, eli koiran ylösajaman riistatilanteen.
labradorinnoutaja peltojahti rusakkojahti jänisjahti>

Seuraavissa kuvissa esittelen ns. passaamisen. Saaliiksi saatu rusakko tai jänis voi verestää repun melkoisesti. Repun sotkeentuminen estetään käytännössä täysin passaamalla saaliiksi saatu pitkäkorva. Tämän käsittelytavan on esitellyt Juha K. Kairikko kirjassaan "Riistasaalis". Aika monilta kokeneiltakin jänismiehiltä tämä vinkki on ilmeisesti mennyt ohi.

Saalis suolistetaan ja käsitellään tavalliseen tapaan. Passaaminen aloitetaan viiltämällä toisen takajalan kinnerjänteen ja sääriluun väliin reikä.
riistasaalis peltojahti rusakkojahti jänisjahti

Toinen takajalka pujotetaan viilletystä reiästä.
riistasaalis peltojahti rusakkojahti jänisjahti

Etujalat ja pää kiepautetaan takajalkojen välistä. Näin muodostuu tiivis paketti, joka ei valuta verta ja on muutenkin kätevän kompakti käsitellä ja kuljettaa. Tällä tavalla myös kotiin vietävät sisäelimet säilyvät pupun sisällä mukavasti.
riistasaalis peltojahti rusakkojahti jänisjahti

Passattu saalis repun riistapussissa.
riistasaalis peltojahti rusakkojahti jänisjahti

22. syyskuuta 2011

Pikkulenkki fasaanipellolla

Käväistiin koiran kanssa pikkulenkki viime viikonlopun tienoilla katsomassa, josko fasaaneja olisi vielä maisemassa - olihan niitä. Saatiin saaliiksi yksi naarasfasaani.

Noutamisen kanssa oli tällä kertaa vähän ongelmaa. Tilanne lähti kehittymään, kun fasaani lähti pellonreunalta minun jaloistani. Koira huiteli silloin pellon reunamaiden pusikossa, eikä nähnyt pudotusta. Lintu tippui tulvivan ojan toiselle puolelle seuraavalle pellon parrelle. Jostain syystä en saanut koiraa menemään ohjattuna riittävän pitkälle ojan toiselle puolelle. Se jäi tupeksimaan joko ojan jyrkälle reunalle, tai viimeistään ojan vastarannan pusikkoon.

Kun linjaohjaus ei onnistunut, kierrettiin oja ja sitten koira haki linnun kohtalaisen hyvin linjaohjattuna pellon reunaa pitkin - tosin lopussa linja meni kyllä vapaaksi hauksi. Tämä tapaus osoittaa, että meillä on vielä paljon treenattavaa. Jälkikäteen mietin, että ehkäpä noudon olisi saanut tehtyä vaikkapa heittämällä kepin ojan ja kuvassakin näkyvän tiheän ojanreunuspusikon yli.


Tässä vaiheessa yllätyin - lintu olikin jäänyt haavakoksi, vaikka tippui kuin kinnas kaula rentona. Sen verran lintu oli kuitenkin pökerryksissä, että ei ollut liikkunut lainkaan tiputuksen jälkeen.

Sieltä sitä tullaan. Tässä vaiheessa lintu hermostui ja alkoi hakata siivillään, mutta se ei noutajatypykkää hämännyt lainkaan.

Tyytyväisen oloinen koiruus.

18. syyskuuta 2011

Viikonlopun tilannekuvat ja tunnelmat

Tapiolan Takamailla oltiin koko viikonloppu tiiviisti metsästysretkillä lähimaastoissa - sorsia yritettiin aamulennolla, teeriä katseltiin loukkukierroksen yhteydessä ja peltokanojakin ehdittiin pöllyttämään. Tässä kirjoituksessa viikonloput huippuhetket sanoin ja kuvin.

Molempina aamuina oli todella kova sumu ja kylmä keli. Tänään varsinkin oli jo aika viileää - klo 5:20 auton mittari näytti nollaa ja ikkunat oli jäässä. Samalla koko viikon jatkuneet sateet olivat saaneet joen tulvimaan. En ole koskaan nähnyt joessa näin paljon vettä tähän aikaan vuodesta.
aamu-usva sumu joki

Aurinko nousee näihin aikoihin seitsemän maissa.
auringonnousu

Kuvat oli pakko laittaa ihan rantaan kiinni. Keskemmällä kova virtaama ja veden mukana lilluvat kortteet ja muu roska meinasivat kaapata kuvat mukaansa koko ajan.
sorsajahti houkutuskuvat kaaveet aamulento

Ja pari kuvaa lähtikin virran mukaan niin, etten heti huomannut koko asiaa. Kuvat ehtivät lipua jo varsin kauas - toinen noin 500 metrin päähän ja toinen reilun kilometrin päähän. Onneksi paikallistin ne kiikareilla. Myötävirtaan hakumatka oli leppoisa, mutta vastavirtaan melominen otti oikeasti kunnon päälle. Kuvien pelastusreissulla rannan pensikosta pomppasi pieni sorsaparvikin.
sorsajahti heinäsorsa aamulento sorsaparvi

Tämä sorsaparvi taisi olla viikonlopun suurin. Kuvilla ja pillillä ei ollut tähän porukkaan mitään vaikutusta. Ilmeisesti tähän saakka lämmin syksy ei ole vielä laittanut muuttoparvia liikkeelle. Tähän aikaan metsästyskautta sorsia pitäisi olla jo kohtalaisen runsaasti - nyt havaintosaldo jäi vain noin 40-60 lintuun aamussa. Ampumatilanteita ei ollut käytännössä lainkaan, joten sorsasaldo jäi harmikseni nollaksi.
sorsajahti heinäsorsa aamulento sorsaparvi

Kohtalaisen kokoinen hanhitokka lensi päältä ja kankatteli komeasti.
sorsajahti hanhi aamulento hanhiparvi

Joutsenparikin liiteli maisemassa. "Joskus joutsenetkin näyttää kurjilta", vai miten se sanonta menikään...
laulujoutsen Cygnus cygnus

Metsäkanalintuja, lähinnä teeriä ja pyitä, käytiin katsomassa loukkukierroksen yhteydessä molempina päivinä. Yhteensä kahdeksan teeritilannetta, mutta lähtivät kaukaa tai muuten peitteisestä paikasta. Pyitä ei yllättäen nähty lainkaan. Molempina päivinä kuljettiin noin viiden kilometrin pikkulenkki "takapihalla", eli omalta tontilta suoraan metsään.
metsäkanalintujahti teeri pyy labradorinnoutaja metsästys

Ja sokerina pohjalla: vähän pettynein mielin viikonlopun nollasaldoon lähdettiin vielä iltapäivällä pienelle lenkille tuttavan metsästysmaille peltojahtiin. Sieltä napsahtikin elämäni ensimmäinen fasaani. Koira markkeerasi, eli huomasi ammutun linnun pudotuksen ja paikan, loistavasti. Fasaani tippui toiselle peltoalalle pensikon, ison ojan ja vielä toisen pellon reunuspensikon taakse. Ihan pienen hetken Nalle arpoi ojalla - erilaiset maastovaihtelut on sille vielä vähän vaikeita tehtäviä. Palatessa se hyppäsi reilun puolentoista metrin loikan vettä täynnä olleen ojan yli ja palautti näin fasaanin kuivana ja siistinä käteen: varsin huomaavainen koira siis, vaikka on kuvassa vähän leuhkana nokka pystyssä ja pullistelee voimanpattejaan.
peltokanalintujahti fasaani labradorinnoutaja metsästys

11. syyskuuta 2011

Varpushaukka kyyhkyjahdissa

Olin tänään kyyhkypellolla kuvien kanssa. Alueella partioinut varpushaukka kiinnostui houkutuskuvista. Onneksi oli kamera mukana. Tällaiset elämykset eivät ole ihan ainutkertaisia: lähes joka syksy olen vastaavaa päässyt todistamaan. Useimmiten nuori hiiri- tai varpushaukka kiinnostuu kyyhkysen kuvista, mutta olen kerran merellä nähnyt jopa merikotkan ottavan sorsan kuviin. Hienoja tapahtumia yhtä kaikki.

Lintu lähestyi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan matalalla myötätuuleen.
varpushaukka kyyhkyjahti Accipiter nisus

Ensimmäinen hyökkäys rapsahti kyyhkysen niskaan niin, että kynsien kolina kuului passipaikalle asti. varpushaukka kyyhkyjahti Accipiter nisus

Epäonnistuneen hyökkäyksen jälkeen haukka istahti maahan tuumaustauolle. Lintu oli selvästi hämmentynyt tilanteesta.
varpushaukka kyyhkyjahti Accipiter nisus

Haukka ei antanut periksi ja kävikin pian uuteen hyökkäykseen. varpushaukka kyyhkyjahti Accipiter nisus

Houkutuskuva sai tuta nuoren naarashaukan raivon.
varpushaukka kyyhkyjahti Accipiter nisus

Joku tässä on kyllä pielessä...
varpushaukka kyyhkyjahti Accipiter nisus

kun vain ymmärtäisi, että mikä!
varpushaukka kyyhkyjahti Accipiter nisus

Ja mikä se tuolla pensikossakin hihittelee.
varpushaukka kyyhkyjahti Accipiter nisus

Kun suora hyökkäys ei toiminut, yritti haukka seuraavaksi hätistellä saalislintuja lentoon.
varpushaukka kyyhkyjahti Accipiter nisus

Välillä haukka teki lyhyitä nopeita syöksyjä muovikuvien sekaan.
varpushaukka kyyhkyjahti Accipiter nisus

Ja välillä haukka lekutteli paikoillaan.
varpushaukka kyyhkyjahti Accipiter nisus

Kaikki uhkailutemput oli käytössä.
varpushaukka kyyhkyjahti Accipiter nisus

Lopulta haukka antoi periksi ja lähti etsimään parempia saalistuskohteita.
varpushaukka kyyhkyjahti Accipiter nisus

3. syyskuuta 2011

Outoja pikkujuttuja kyyhkyjahdissa

Varoitus! Tässä kirjoituksessa on kuvamateriaalia, joka voi ahdistaa herkimpiä. Kävin nimittäin tänään kyyhkyjahdissa ja saaliiksi päätyneen sepelkyyhkyn sisäelimistä löytyi jotain kummaa. Eikä reissun omituisuudet päättyneet siihen.

Viime viikonlopun kohtalaisen isot kyyhkyparvet olivat hävinneet jonnekin. En usko niiden muuttaneen vielä etelään, mutta aamulla ja iltapäivällä lento oli varsin vaatimatonta. Alueen olivat vallanneet naakat. Tunnelma oli välillä kuin Hitchcockin Linnuissa.
Naakkaparvi

Mutta lensipä välillä kyyhkysiäkin. Tämä lintu laskeutui nätisti kuville ja pudotin sen laskukiitoon 28 metrin päähän. Haulipanos lähti ilmeisesti ns. täyteisenä, eli välitulppa ei auennut normaalisti. Lintu nimittäin lähes räjähti sijoilleen: höyheniä pöllähti valtavasti, kaikki raajat oli rikki useasta kohdasta ja sisäelimet olivat aivan rikki. Supistajana oli Benelli M2:n oma parannettu sylinteri ja patruuna RC 3 Caccia T.3 kutosen hauleilla. Sanomattakin on selvää, että rintalihatkin menivät niin huonoon kuntoon, että tämä lintu joutuu suoraan petoloukun syötiksi. Tämmöistä ei ole kohdalleni aiemmin sattunut.
Sepelkyyhky kyyhkyjahti Labradorinnoutaja

Seuraava lintu säilyikin ehjänä ja oli ulkoisesti normaalissa kunnossa.
Sepelkyyhky kyyhkyjahti Labradorinnoutaja

Mutta lintua suolistaessa tuli yllätys. Kyyhkysen maksa oli varsin iso ja siinä oli valkoisia kovia kasvaimia tai jotain munia tai mitä lie. Kuten kuvista alla näkyy, valkoisia palleroita oli maksan pinnassa ja sen sisällä. Olisiko jollain ajatuksia, mitä nämä pallukat ovat?



 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla