19. helmikuuta 2011

Labradorin alkuvuosi

Edellisestä bloggauksesta on vierähtänyt nyt aikamoinen tovi. Metsästyksellisesti oikeastaan koko alkuvuosi on ollut hiljaiseloa kovien pakkasten vuoksi. Lisäksi uuden työpaikan kuviot ovat vieneet huomiota vähän muualle.

Mutta noutajan kanssa on toki askarreltu kaikenlaista. Viikolla työkuviot rajoittaa harrastamista peruslenkkeihin. Peruslenkeilläkin on kyllä ollut aika mukavasti tapahtumia. Lähimaastoon on nimittäin kotoutunut reilun kymmenen teeren parvi ja siihen on törmätty aika usein. Tilanteista näkee, että nenä toimii noutajalla kyllä mahtavasti. Kiepistä lentoon pomppaava ukkoteeri on hieno ilmestys. Pyitäkin osuu vakioreiteille aika usein. Niitä on ainakin kaksi pariskuntaa tuossa "takapihalla". Ja jäniksiäkin on maastossa myös runsaasti: jospa kelit tästä vähän lauhtuisivat, niin pääsisi vielä jäljelle kiertelemään.

Tammikuussa oli ensimmäinen juoksukin. En oikein tiedä, mitä odotin, mutta eipä tuo nyt mitenkään kovin kamala vaihe ollut. Tipottelua oli minusta aika vähän - kaipa tullut äitiinsä ja pitää itsensä puhtaana. Terrieripoitsulla oli tietysti välillä vähän raskasta.

Tammikuussa alkoi myös paikallisen noutajaseuran taipumuskoetreenit. Ensimmäisessä yhteisessä koulutuksessa keskityttiin perusasioihin - hallintaan, perustottelevaisuuteen ja kontaktiin. Meillä oli nuo kaikki jo aika hyvin hallussa, niin ihan uusia asioita ei sieltä mukaan tullut. Joka tapauksessa tuokin sessio oli ihan hyvä tutustumiseen ja koiran sosiaalistamiseen. Keväämmällä päästään kunnon maastotreeneihin ja niitä odotankin jo kovasti.

Alla vähän kuvia viime viikkojen metsäretkiltä.

Takapihan metsässä oli jännää sumua. Auer ei kuvassa juuri erotu, mutta tekee puihin lankeavasta valosta mukavan pehmeän.
sumumetsä

Yhdellä tammikuisella reissulla meidät yllätti aika älytön lumisade. Hetkeä aiemmin aurinko paistoi täydeltä terältä.
lumimyrsky

Kumikana on lempilelu


Tammikuista metsämaisemaa. On kyllä ollut mukavan runsasluminen talvi. Samalla on selvinnyt, että kovakaan pakkanen ei Labradorinnoutajaa hidasta lainkaan.


Lunta on aukkopaikoilla noin 70-80 senttiä. Koirakin joutuu oikein uimaan siinä.


Lumi on tässä turkissa vakiosomiste


Laitan silmät kiinni ja lasken sataan, niin eiköhän se siitä häivy kameroineen.


Pöh, ei se mihinkään hävinnyt...


Poseeraataan nyt sitten oikein kunnolla. Näpsi nyt, näpsi!


Tuossa pellon takana näkyvässä metsännokassa teeret yöpyvät puissa silloin, kun eivät kieppiin pääse.