9. marraskuuta 2010

Kommentti laulujoutsenen metsästämisestä

Viime sunnuntaina radiossa uutisoitiin, että laulujoutsenta esitetään metsästettäväksi. Kuten odottaa sopi, kirvoitti uutinen vilkkaan keskustelun, jossa ei tunteisiin vetoavaa argumentointia säästelty.

Joutsenta pidetään osasyyllisenä metsähanhien kannan pienentymiseen. Uutisen mukaan tutkijat eivät kuitenkaan ole tästä asiasta yksimielisiä. Tähän asiaan liittyy myös valtavasti tunnelatausta: onhan laulujoutsen Suomen kansallislintu ja se esiintyy mm. Gallen-Kallelan legendaarisessa Lemminkäisen Äidissä. Laulujoutsenen metsästyksen vastustajat argumentoivat myös, että laulujoutsen olisi valkoisena isona lintuna helpohko havaita pelloilta ja kiväärimiehelle varma saalis. Samalla muistutellaan, kuinka laulujoutsen metsästettiin lähes sukupuuttoon pulavuosina.

Tunneargumenteista ehkäpä kovin on laulujoutsenen yksiavioisuus. Pariutuminen tapahtuu ennen ensimmäistä pesintää ja pari elää yhdessä elämänsä loppuun saakka. Alla oleva kuva on pohjoisesta syksyn sorsajahtireissulta. Tämä joutsenkoiras palaa vuosi toisensa jälkeen samalle lahdelle yksin, koska parin naaras lensi sähkölankoihin muutama vuosi sitten.

Yksinäinen laulujoutsen

Pohdin asiaa osaltani parisen päivää ja totesin päätyväni kannattamaan metsästyksen aloittamista. Eri eläinten populaatioita on helpoin säädellä kiintiöihin perustuvalla metsästyksellä. Mielestäni tunteisiin vetoavat argumentit pitää unohtaa, sillä lopulta aika monet metsästettävistä riistaeläimistä ovat "söpöjä". Pitäisikö metsästys rajoittaa vain "rumiin" ja "ällöttäviin" otuksiin?

Ja toisaalta: karhulla, ilveksellä, ketulla, hirvellä, jäniksellä ja monella muulla riistaeläimellä on roolinsa Kalevalan mytologiassa, vanhoissa kansantarinoissa, sananlaskuissa ja viisauksissa. Nämä esimerkit kertovat suomalaisten vahvasta suhteesta luontoon ja sen eläimistöön. Karhun metsästystä ei vastusteta siksi, että se on Suomen kansalliseläin. Lisäksi metsästyksen helppous on minusta huono vasta-argumentti. Riistan elämää kunniottava metsästäjä ei harrasta metsätystä, jossa "kokeillaan, että osuiskohan näin kaukaa". Kun ollaan painamassa liipaisinta, pitää siinä olla aidosti tappamisen meiniki - ilman sen kummempaa urheilullisuutta.

Koen silti mielekkääksi rajoittaa metsästys vain nuoriin, harmaisiin lintuihin. Nämä eivät ole vielä ehtineet pariutua. Koska laulujoutsen on voimakkaasti paikkalintu, pitäisi metsästys rajoittaa niille suoalueille ja metsälammille, joilla hanhet ja joutsenet kilpailevat samoista reviireistä.

Lähetä kommentti

Hei,

Kommentointi on vapaata. Roskaposti, selvästi laittomuuksiin yllyttävät viestit ja muu sopimaton materiaali poistetaan. Tämä blogi pidetään tarkoituksellisesti anonyymina. Jos tunnet minut jostain, älä käytä koirien tai henkilöiden nimiä, paikkakuntia tms. tunnistetietoja kommenteissasi.

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla