POIMINNAT

Kiintiöt hanhijahtiin?

Voisiko kiintiöt toimia suomalaisessa pienriistan metsästyksessä? Minusta voisi.

Joko kuulit merihanhiprojektista?

Merihanhiprojektissa siirtoistutetaan hanhia Savoon ja yritetään saada sisämaahan pesivä kanta. Tämä kannattaa vilkaista!

Takamaiden tunnelmaan myös Facebookissa

Liity Tapiolan Takamaiden seuraajaksi Facebookissa. Siellä on myös kosolti bonus-materiaalia, jota blogissa ei ole.

27. lokakuuta 2014

Katkeransuloista kanadanhanhea

Alkusyksystä kävin hanhijahdissa Rannikko-Pohjanmaalla ja reissuhan onnistui yli odotusten. Eilen otettiin reissulle uusinta, kun kävin samoissa maisemissa uudelleen. Tällä kertaa saaliiksi tuli yksi hieno kanadanhanhi, jonka saamiseen liittyi katkera sivuvivahde.

Pelloilla oltiin seitsemän maissa eli noin tunti ennen talviaikaista auringonnousua. Sunnuntai valkeni hiljalleen pilvisenä ja hyvin tuulisena päivänä. Pelloilla lensi jo tuolloin reilusti sorsia ja erityisesti joutsenia.

Passipaikat otettiin ison valtaojan reunuksen heinikosta. Nala ja Sissi asettuivat vierelle selvästi vähän jännittyneinä. Jatkuvasti matalalla ylitsemme lentäneet joutsenet toivat oman lisänsä jännitykseen. Nala on muuten lopulta tänä syksynä oppinut katselemaan taivaalle ja siellä lentäviä lintuja. Molempien koirien passikäytös oli taas ihan moitteetonta.

Ennätimme juuri asetella kaaveet peltoon ja laitella passipaikat valmiiksi, kun ensimmäinen hanhiparvi lensi jo maisemassa.

Kaaveista puheen ollen, tällä reissulla olivat käytössä vastikään hankkimani Hard Core Decoysin kanadanhanhikaaveet. Näiden kaaveiden tukikeppisysteemi ei oikein kovaan tuuleen sovellu - pari kertaa kaaveet kaatuivat tuulen vuoksi. Seuraavalle kerralle pitää hankkia telttakiiloja tms. keppejä, joilla kaaveet saa ankkuroitua maahan varmemmin. Itse kaaveet ovat kyllä komeita!

Heinikon sekaan pääsi hyvin piiloon.

Varsinainen saalistilanne tuli aamulla yhdeksältä. Kaaveita lähestyi noin 20 hanhen parvi, joka näytti pelästyneen jotain ja kääntyi vasemmalle pois noin sadan metrin päässä. Samassa parven takaa tuli toinen pienempi parvi, joka ei näyttänyt kiinnostuvan kaaveista, mutta lensi suoraan ylitseni noin 35-40 metrin korkeudelta. Päätin ampua parven viimeisenä lentänyttä lintua ja osuinkin siihen heti ensimmäiselle laukauksella. Samassa näin sivusilmällä, että aiempi isompi parvi olikin kääntynyt takaisin ja oli ollut tulossa myötätuuleen täydellisesti kaaveparvea kohti. Linnut tietysti säikähtivät laukausta ja karkkosivat pois. Vähän hätäillyllä laukauksella pilasin siis sivummalla istuneiden jahtikaverieni mahdollisuuden saada tilanteesta saalista.

Hanhen noutaminen oli tapaus sinänsä - ampumani lintu haavoittui ja se liiti navakan tuulen saattelemana noin 300 metrin päähän. Ohjasin Nalan noutamaan lintua ja tarkkailin kiikareilla tilannetta. Haavoittunut hanhi ei mullospellolla koiralta päässyt karkuun ja sepä kääntyikin yllätten hyökkäykseen siivet levällään! Nala ei tästä häkeltynyt, vaan nousi takajaloilleen, loikkasi linnun päälle ja pääsi tilanteen herraksi nopeasti. Muutama höyhenkin siinä kyllä linnusta ilmoille pölähti. Palautus oli koiralle aika työläs tehtävä, kun lähes seitsenkiloinen lintu paini vastaan kaikin keinoin.

Sieltä sitä kuitenkin tullaan.

Mahtava saalis, aivan upea nouto koiralta ja samalla omalla hätäilyllä jahtikavereilta pilattu saalistilanne. Katkeransuloiset tunteet. Myönsin mokani pojille ja tarjosin heille myöhemmin paikallisella grillillä ruuat.

Alueella liikkui erikokoisia kankukkiparvia hiljalleen koko aamupäivän. Oheisen kuvan parvi oli päivän suurin.

Sunnuntai oli hieno päivä - elämäni kolmas kanadanhanhisaalis. Kyllä tämmöisen saaliin kanssa oli mukava ajella kotiin, vaikka harmistus mokastani edelleen kaiversi mieltä. Oppina virheestäni pistämme passipaikat seuraavalla kerralla riittävän lähekkäin, jotta voimme neuvotella ja sopia ampumatilanteet yhdessä vähän paremmin. Ett jättestort tack till K and N för att jag fick komma med igen. Saapa nähdä, kuka tarjoaa ruuat grillillä seuraavalla kerralla? :)

19. lokakuuta 2014

Sissin pentuetapaaminen

Eilen lauantaina oli vähän poikkeuksellista ohjelmaa, kun Sissin pentueen koirat tapasivat ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun pennut luovutettiin omistajilleen parikuukautisina. Mikä hienointa, kaikki seitsemän pentua omistajineen pääsivät paikalle.

Puitteet tapahtumalle tarjosi Kuusan Erämiesten metsästysmaja - "Eräranta". Paikka sopi noutajatreffien keskuspaikaksi oikein näppärästi. Näissä maisemissa kuulemma pidetään myös usein erilaisia noutajakokeita.

Päivä alkoi perustottelevaisuustreneillä. Kevyttä paikallapysymistä ja luoksetuloharjoittelua.

Ja siitä jatkettiin heti pieneen markkeeraustreeniin dameilla. Jostain syystä tässä osiossa Sissi ei oikein meinannut toimia. Ehkä syynä oli vajaan neljän tunnin automatkan kierrokset tai uusi jännittävä tilanne ja paikka tai mikälie. Tietysti olin hetkeä aiemmin kehunut Sissiä aivan erikseen loistavaksi markkeeraajaksi. "Kyllä se kotona toimii..."

Markkeeraustreeneissä nousseita tunteita käytiin viilentämässä rannassa, joka oli kauttaaltaan ohuessa jääriitteessä kylmän yön jäljiltä. Laiturin päässä vesi oli sentään enimmäkseen sulaa.

Loput höyryt oli hyvä päästellä veljen kanssa painien.

"Siis ne hanhet oli siellä Virossa ainakin näin suuria!"

Tapahtuman emäntä oli huolehtinut ruuat ja muut tarjoilut kohdilleen. Jauhelihakeitto kävi kaupaksi.

Kavereiden kanssa piti tietysti vähän juosta. Kuvan kolmella koiralla taitaa olla yhteensä kolme käpälää maassa.

Iltapäivällä otettiin vähän lisää markkeeraustreenejä. Tällä kertaa noudettiin oikeita lintuja - lokki, fasaani ja korppi. Nämä noudot menivät aamuisia paremmin. Myös ennalta vieras korppi tulivat käteen ihan mukavasti.

Ja sitten taas vähän juostiin.

Iltapäivällä tehtiin myös noutajien taipumuskokeiden vaatimuksia vastaava hakualueharjoitus.

Sissi teki vuorollaan ainakin omasta mielestäni hyvin mallikkaan hakualuetyön. Linnut tuli alueelta käteen oikein nopsasti.

Lopuksi:

Sissin pentue oli pentuaikana hyvin tasainen ja tasaisena kehitys on myös jatkunut. Koirat olivat kasvaneet ilmeisen samassa tahdissa. Kaikki koirat olivat myös ihan mukavasti omistajiensa hallussa. Tietysti eroja koirien välillä oli ja on siinä, mitä ja miten niiden kanssa harrastettu. Oikeastaan yllättävänkin monen pennun kanssa oli jo metsästetty ja treenattu sitä varten. Mutta arvokasta on, että kaikkien koirien kanssa harrastetaan aktiivisesti.

Nämä tapaamiset ovat kyllä kivoja tapahtumia. Kiitokset Tuijalle ja Saulille järjestelyistä ja kiitokset Hannalle tässä jutussa olevista valokuvista.

7. lokakuuta 2014

Hienoja kotimaisia metsästysvideoita

Kotimainen metsästysvideotarjonta monipuolistuu ja laatu se vaan paranee kohisten samalla. Facebookissa toimivan Houkuttelupyynti.fi -ryhmän aktiivit Joonas Lampimäki ja Aki S. Perälä ovat tahoillaan tehneet hienoa jälkeä. Pojilla on toisistaan täysin poikkeava ote tehdä videomateriaalia, mutta molemmat ovat tavoillaan mielenkiintoisia ja ennen kaikkea laadukkaita kokonaisuuksia. Popkornit esille!

Joonaksen fiilistelypätkät

Joonaksen videoissa välittyvät jahtitapahtumien tunnelmat ja tuoksut poikkeuksellisen herkällä tavalla. Taustalla soi videon tunnelmaan sopiva musiikki ja tapahtumat ja kuvakulmat ovat näyttäviä. Saalista Joonaksen videoilla saadaan teerisoilta ja Hailuodon merialueilta. Itselleni varsinkin muuttosorsavideo oli kiinnostavaa katsottavaa, kun en ole ns. lumipukupyyntiä aiemmin nähnyt tai kokeillut.

Akin koulutusvideo

Akin video on osa Kettumailla-blogia, jossa Aki käsittelee ketun pillittämisen eri ulottuvuuksia. Samalla video aloittaa pidemmän sarjan, jossa perehdytään ketun pillittämisen tekniikoihin ja taktiikoihin. Tässä ensimmäisessä jaksossa käsitellään otsikon "ihmisestä tietoinen kettu" alla mm. ennakkotiedustelua, passipaikalle menoa ja pillittämisen rytmittämistä. Akin videon tyylilaji on dokumenttimainen ja esittelevä, eikä videolla poppi soi. Ote on siis aivan erilainen Joonaksen videoihin verrattuna. Mutta molemmille on varmasti tilausta!

5. lokakuuta 2014

Hanhijahtikohteena Viron Haapsalu

Olin tällä viikolla hanhijahdissa Virossa Haapsalun eteläpuolella Tuurun kylän maisemissa. Tämä reissu oli minulle ensimmäinen metsästysmatka ulkomaille ja muutenkin olin ensimmäistä kertaa osana isompaa, peräti yhdeksän metsästäjän, jahtiseuretta. Viikko meni mainiosti: puitteet olivat upeat, lintuja lensi maisemassa runsaasti ja välillä metsästyskin onnistui. Tässä tarinassa viikon parhaita paloja.

Matkan järjestelyistä

Yksi reissun suurimpia jännityksen aiheita oli, miten koirat pärjäisivät autossa lauttamatkan Helsingistä Tallinnaan ja takaisin. Olin luottavainen koiriini, koska ne ovat melko tottuneita autoilijoita. Kuitenkin merellä aaltojen keikutus voi joskus olla melkoista ja autokannella kuulua kaikenlaisita kolinoita ja muita kovia ääniä. Kaikki näytti kuitenkin menneen aivan mainiosti.

Retken pääpaikkana oli Altmõisa Külalistemaja - Altmõisan majatalo. Majatalon huoneet olivat viihtyisiä ja siistejä. Huoneissa ei ollut jääkaappia eikä telkkaria, mutta näistä puutteista ei koitunut isompia ongelmia: Nalan ja Sissin raakaruuille löytyi majatalon keittiön pakastimesta ja jääkaapista tilaa. Ja toisekseen television katsomiseen ei aikaa olisi jäänyt. Langaton netti kuului majatalo peruspalveluihin. Tämän reissun kokonaisuuteen kuului kolme lämmintä ruokaa ja kylmä aamiainen per vuorokausi.

Retkellämme oli myös metsästysoppaat. Oppaat tulivat keskisessä Virossa pääpaikkaansa pitävältä Trofee Jahimajalta. Oppaiden merkitys ja rooli arvelutti minua etukäteen paljon. Sitä kun on tottunut itse päättämään metsästyksen yksityiskohdista, puuhastelemaan passipaikat kuntoon, laittelemaan kaaveet ja houkuttelemaan riistaa - tähän kaikkeen oli lopulta täydet mahdollisuudet. Oppaat kuljettivat meidät majatalolta passipaikoille. Mutta mikä tärkeintä, he tiedustelivat ja tarkkailivat lintujen lentoreittejä ja ruokailupeltoja. Oppaiden kokemukseen ja viime hetken tietoihin perustuen illalla sitten päätettiin, minne seuraavana päivänä mentäisiin. Itse metsästyksen kannalta oppaiden rooli oli siis tavallaan melko näkymätön. Tämä tuntui hyvin luontevalta ja toimivalta järjestelyltä.

Maisemia

Vaikka olimme hyvin lähellä meren rantaa, kaikki metsästys tapahtui pelloilla kuuluisan Matsalun luonnonpuiston lähimaisemissa. Matsalun lahdelle kerääntyy vuosittain jopa satoja tuhansia hanhia muuttomatkoillaan ja aiheuttavat paikalliselle maataloudelle kaikenlaista harmia. Osin alueen hanhijahti onkin poikkeusluvin tapahtuvaa ns. suojelujahtia.

Koko viikon säätila oli metsästykselle oikein mukavalla ja leppoisalla mallilla. Alkuviikosta yöt olivat pilvettömiä, joten aamulennolle lähdettiin muutaman asteen pakkaskelissä. Loppuviikosta pilvet pitivät yöt reilusti plussan puolella. Aivan viimeisen päivän aamulennolla tuli muutama pisara vettä. Useimmat aamut olivat kuitenkin kuulaita ja kauniita.

Muutamalla passipaikalla oli todella paljon takiaisia. Ne tarttuivat vaatteisiin ja koirien turkkiin tiukasti.

Hanhet

Hanhia lensi varsinkin parin ensimmäinen päivän aikana melko valtavia määriä. Oheisen kuvan kaltaisia parvia meni maisemassa kymmeniä. Näihin jättiparviin ei pillillä ja kaaveilla saanut oikein mitään kontaktia. Kiikareilla löytyi oikeastaan kaikki odotettavissa olleet lajit: valkoposkihanhia oli selvästi eniten ja metsähanhia oli myös välillä muutaman kymmenen linnun parvissa. Harvakseltaan taivaalla ja kaukana pelloilla maassa näkyi myös merihanhia, tundrahahnia, kiljuhanhia ja sepelhanhia. Kanadanhanhia ei kiikareihin osunut. Alla oleva valokuva kannattaa klikata isommaksi, jotta hanhien todellinen määrä erottuu paremmin.

Sain kesken reissun kaveriltani puhelimitse vähän tukiopetusta valkoposkihanhien pillittämiseen. Sopivan kimakalla ja nopeatempoisella pillityksellä onnistuin kääntämään useiden hanhitokkien lentosuuntaa suoraan kohti.

Pari kertaa myös suurempi valkoposkihanhiparvi kiinnostui pillityksestä ja kaaveista.

Metsästys

Jahtitapahtumia oli jokaisen päivän aikana kaksi. Aamulennolle lähdettiin aamulla puoli kuudelta ja sieltä palattiin kymmenen jälkeen. Iltalennolle lähdettiin kolmen neljän välillä ja palattiin pimeyden laskeuduttua puoli kahdeksan jälkeen. Passipaikat olivat joko pellon reunojen ojien pensikoissa tai keskellä peltoa olleissa kivisaarekkeissa. Osassa paikoista käytettiin naamioverkkoja ja osassa luotettiin luonnolliseen naamioitumiseen. Varustevinkkinä kannattaa muuten huomioida oheisessa kuvassa näkyvä sininen kuminauha ("mustekala"). Minulla on niitä repussa aina mukana pari kolme. Ne ovat monessa paikassa tarpeellisia ja käteviä. Tällä kertaa venytin sillä naamioverkon reunaa alas ja sain juuri sopivan tähystysaukon juuri sopivaan paikkaan.

Kaaveita oli käytössä runsaasti. Osin niiden laatu jätti toivomisen varaa, mutta varsinkin oheisessa kuvassa olevilla Sportplastin ns. ruttukaaveilla saatiin hyviä onnistumisia.

Saaliit

Vaikka lintuja lensi maisemassa paljonlaisesti, oli saalistilanteisiin pääseminen silti varsin vaikeaa ja hankalaa. Alkuviikosta metsästysonni oli minun osaltani parempi ja loppuviikosta kahden viimeisen päivän aikana ampumatilanteita ei tullut lainkaan. Itselleni huikein onnistuminen tuli keskiviikkona. Pillillä ja kaaveilla saatiin houkuteltua noin 60 valkoposken parvi kaaveille niin, että pääsin pudottamaan siitä peräti kolme lintua kolmella laukauksella. Nala nouti linnuista kaksi ja aivan mainiosti passissa toiminut Sissi haki yhden. Tämä oli elämäni ensimmäinen ns. tripla.

Myös Nala oli selvästi ylpeä ensimmäisestä triplastamme.

Jahtiseurueessamme oli siis yhdeksän metsästäjää ja kolmella meistä oli toimivat koirat mukana. Siten oli luontevaa jakautua kolmeen tiimiin niin, että joka tiimissä oli yksi koirakko ja kaksi metsästäjää. Näin saatiin kaikille koirille noutoja sopivasti. Nala teki huippuhienon riistatyön, kun yksi hanhista haavoittui hankalasti ja liiti kartalta katsottuna 430 metriä. Linnun vielä liitäessä hyppäsin Nalan kanssa passipiilosta esille ja osoitin Nalalle taivaalla liitänyttä haavakkolintua. Kun lintu tippui maahan, annoin noutokomennon ja niinpä Nala oli markkeerannut linnun putoamispaikan ja haki sen täysin suoraviivaisesti talteen.

Myös Sissi pääsi tietysti riistatöihin. Pisin nouto oli reilu satametrinen. Sissi nouti yhteensä noin kymmenkunta lintua ja se käsitteli lintuja hienosti pehmeällä ja syvällä otteella. Saalismääristä sen verran, että minä sain viikon aikana saaliiksi yhdeksän valkoposkihanhea. Olen oikein tyytyväinen - ampuminenkin onnistui suht kelvollisesti, vaikka mukaan mahtui pari hassua ohilaukausta.

Lopuksi

Ennakko-odotukseni kaupallista hanhijahtireissua kohtaan olivat vähän ristiriitaiset ja epäileväiset. Mutta olen kyllä erittäin tyytyväinen, että tulin lähteneeksi. Porukka oli mitä mahtavinta, lintuja oli maisemassa runsaasti ja koirat saivat hienoja noutoja. Mikä tärkeintä, koko touhu oli erittäin metsästyksellistä ja haasteellista puuhaa. Jo retken aikana päätettiin, että näihin maisemiin palataan myös ensi vuonna. Kiitokset kaikille mukana olleille - erityisesti kiitokset Markolle käytännön järjestelyistä, kämppäkaverilleni Reijolle & Nemolle ja passipaikkatiimiläisilleni Raunolle & Harrille. Kuin hyvästiksi autoja pakatessamme majatalomme yli lensi vielä mukava hanhiparvi.

Lisäys 5.10. klo 19:11

Enpä tiennyt, että Jahtikuningatar Marjaana oli vieraillut just samoissa maisemissa :)

28. syyskuuta 2014

Hanhijahtiin Viroon

Lähden huomenna ensimmäistä kertaa ulkomaille metsästysmatkalle. Matka ei ole kovin pitkä, eikä kohde eksoottinen, kun lähden hanhijahtimatkalle Viroon koko viikoksi. Reissu on järjestelyiltään poikkeuksellinen aiempaan verrattuna. Tavallisesti jahtini ovat lyhyitä muutaman tunnin kestäviä hetkiä aamulla ja pidemmilläkin reissuilla olen tottunut tekemään kaiken itse ja omalla porukalla. Nyt menen valmiiseen pöytään, toisten "passattavaksi". Jahdin apuna ovat siis paikalliset oppaat, jotka hoitavat käytännön valmistelukuviot, kuljetukset ja sen sellaiset. Myöskään ruokapuolesta ei tarvitse huolehtia. Lisäksi tavallisesta poikkeavaa on myös se, että nyt olen osa isompaa porukkaa. Aivan uutta ja erilaista on siis tiedossa monella tavalla.

Samalla tämä kaikki on hurjan mielenkiintoista: pääsen tutustumaan aivan uudenlaiseen metsästyskulttuuriiin ja varmasti saan aivan uudenlaisia kokemuksia ja oppeja. Ennakkoon tiedossa on, että hanhia pitäisi alueella olla liikkeellä melko runsaasti, joten odotukset saaliin saamisesta ovat melko korkealla. Toisaalta metsästyksessä ei ennakkoon saalistakuita ole ikinä. Eräs tuttavani palasi juuri viikon hanhijahtiretkeltä Virosta, eikä hän ollut saanut porukoineen yhtään lintua saaliiksi.

Reissun valmistelut ovat alkaneet jo kuukausia sitten. Alustavasti retkestä sovittiin jo talvella ja alkukesästä järjestin reissun paperiasiat kuntoon. Koirille piti hankkia omat passit, joista selviää koirien rokotustiedot. Myös aseille piti hankkia Euroopan ampuma-asepassi.

Lue lisää blogin aiemmista tarinoista:
Ampuma-asepassin hakemisesta
Lemmikkieläinpassin hakemisesta

Edessä on siis suuri seikkailu. Seikkailu ja uuden oppimisen paikka on edessä varmasti myös koirille. Nala ei ole aiemmin juuri ollut seuruejahdeissa mukana, eikä Sissikään tietysti ole tämmöisiin jahteihin vielä ehtinyt. Samalla tämä retki on niille molemmille ensimmäinen ulkomaan matka. Etukäteen on epäselvää, miten hyvin nettiyhteydet paikan päältä toimivat. Jos mahdollista, teen blogiin pienen pikapäivityksen reissun puolen välin kieppeillä.

24. syyskuuta 2014

Tuulivoima ja metsästys

Tuulivoima jakaa mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Metsästyksen näkökulmaa ja tuulivoimaloiden vaikutusta metsästykseen julkisessa keskustelussa on käsitelty melko vähän. Tuulivoimayhtiöiden perusviesti on, että tuulivoimaloilla ei ole vaikutusta metsästykseen, marjastukseen tai muihin maastoharrastuksiin. Myös luonnolle aiheutuvia vaikutuksia on pidetty pieninä. Totuus taitaa kuitenkin olla vähän monimutkaisempi.

Oheinen valokuva on Raahen Kopsan tuulivoimapuistosta. Tuulivoimalaitokset tarvitsevat erittäin hyvän tieverkoston, jotta rakennusvaiheessa lavat ja muu tekniikka saadaan vietyä paikalle. Lisäksi siirtoverkko ja sen rakennustyöt muokkaavat maisemaa merkittävästi. Ilmeisesti nykyisten tuulivoimapuistojen yhteydessä varsinaisia metsästyskieltoja ei juuri ole tehty. Tästä poikkeaa ainakin Karijoelle kaavailtu Rajamäen tuulivoimapuisto, jossa ampumiskielto on tulossa laajalle alueelle. Laihian Kattiharjun alueella puolestaan metsästysseuran toiminta käytännössä loppuu tuulivoimapuiston myötä. Myös Olhavan puistossa on asetettu rajoituksia linnustukselle.

Tuulivoimapuistot ja alueiden käyttö

Tuulivoimapuiston alueen käyttö ja saavutettavuus paranee tieverkoston myötä. Marjastajat, sienestäjät ja vaikkapa ajokoirametsästäjät hyötyvät tästä varmasti merkittävästi. Toisaalta tuulivoimapuisto on käytännössä kaavoitettu teollisuusalue, jolla liikkumista on vältettävä talvella. Lavoista voi lentää jääkappaleita ja tuulivoimatoimittajien omat huolto-ohjeet varoittavat 400 metrin vaaraetäisyydestä. Jokaisen tuulimyllyn ympärillä on siis yhteensä 800 metrin vaara-alue, jolla ei juuri kannattaisi oleskella talvisaikaan lokakuun ja maaliskuun välisenä aikana.
...Do not stay within a radius of 400m (1300 ft) from the turbine unless it is necessary...

Tuulivoimalat ja muuttolintujen lentoreitit ja levähdyspaikat

Riistakeskus on julkaissut aiheesta melko kattavan materiaalin "Tuulivoima ja Riistatalous". Siinä on paljon hyvää tietoutta erityisesti muuttavien lintujen reagoimisesta tuulivoimapuistoihin. Materiaalissa kerrotaan sivulla 18, että linnut reagoivat puistoihin väistämällä puistot jopa viiden kilometrin etäisyydeltä. Tämähän on vain hyvä asia. Tuulivoimaloista ei siis keskimäärin ole tulossa muuttolintuparvien silppureita.

Riistakeskuksen materiaali ja siellä kerrottu viiden kilometrin väistöetäisyys saa kuitenkin vähän uudenlaista näkökulmaa, kun tarkastellaan tuulivoimapuistojen kaavailtua määrää, joka on melko valtava. Alla oleva kuva on Ylen uutisesta parin vuoden takaa. Jos kuvatuista suunnitelmat Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla toteutuisivat, olisi puistoilla varmasti valtava merkitys lintujen muuttoreitteihin ja käyttäytymiseen. Siten entiset hyvät metsästyskohteet voivat muuttua yhtäkkiä lintutyhjiöiksi.

Tuulivoimalat ja vaikutus paikkalintuihin

Tuulivoimaloilla tuntuu olevan melko merkittävää vaikutusta paikkalintujen käytökseen. Edellä olleesta Riistakeskuksen materiaalista löytyy tieto, että Itävallassa teerien soidinpaikan viereen rakennettu tuulivoimapuisto hävitti soidinpaikan tykkänään. Lisäksi Puolalaisen tuulivoimatutkimuksen mukaan tuulivoimaloiden vieressä pidetyissä hanhissa todettiin ruokahalumuutoksia ja sen seurauksena lintujen keskipaino putosi.
...Soidin tyhjeni 5 vuodessa, paikallinen teerikanta väheni murto-osaan entisestä...

...geese living near wind turbines suffered loss of appetite, weight loss, and measurable physical changes..

Tuulivoimalat ja nisäkkäät

Tuulivoimaloiden vaikutuksista nisäkkäisiin on ilmeisen vähän tutkimusmateriaalia. Ruotsin yleisradio kuitenkin kertoo, että Uppsalan yliopiston tutkimuksessa on havaittu porojen välttelevän tuulivoimaloiden läheisyyttä ja sama näyttää koskevan myös hirviä. Hirvien kesä- ja talvilaitumet ovat muokkautuneet omanlaisikseen vuosien saatossa ja niiden muuttuminen edellyttää merkittäviä muutoksia elinolosuhteissa. En löytänyt tähän lähteeksi tuota Uppsalan yliopiston tutkimusmateriaalia. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä mahtaa olla se perimmäinen syy tähän hirvien käytöksen muutokseen? Onko se tieverkosto, kasvanut liikenne, tuulivoimaloiden humina, lavoista syntyvä välke päivällä tai öisin vilkkuvat huomiovalot vai mikä?

Metsästysseurojen ja edunvalvonnan hankala rooli

Metsästysoikeus on maanomistajan etuoikeus. Maanomistajan oikeus on myös vuokrata maansa tuulivoimapuistokäyttöön. Metsästysseurojen on mahdotonta yrittää perustella maanomistajalle syitä, miksi maan vuokraus tuulivoimakäyttöön on huono juttu. Raha ratkaisee, eikä metsästysseuroilla ole resursseja kilpailla energiayhtiöiden kanssa maan vuokraamisesta. Sama koskee myös metsästyksen edunvalvontaa laajemmassa mittakaavassa - maanomistaja on metsästäjän tärkein sidosryhmä ja heitä ei voida suututtaa olemalla leimallisesti tuulivoimahankkeita vastaan.

Lopuksi

Nyt meneillään olevalla tuulivoiman rakennusbuumilla on kiistattomasti merkittäviä vaikutuksia metsästykselle. Mittakaava on niin suuri. Harrastukseen käytettävät maa-alueet kaventuvat, muuttolintujen lentoreitit voivat muuttua merkittävästi ja jopa nisäkkäiden käytös muuttuu tuulivoimaloiden läheisyydessä. Tätä kirjoittaessa on epäselvää, miten tuulivoimapuisto vaikuttaa metsästysseurojen hirvenmetsästykseen laskettavien maa-alueiden pinta-alaan.

Sepelkyyhkyjahti

Sorsastusjutut

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla