Juuri nyt!

Meille tuli kiirastorstaina uusi koira! Lukaise ensimmäisen vuorokauden tapahtumista Sissin uudessa kodissa.

Juuri nyt!

Aloitin blogissa vähän uudenlaisen sisältötyypin, kun ryhdyin kirjoittamaan omista riistakokkailuistani. Ensimmäisenä esittelen tavan hyödyntää sorsan koivet.

Näitkö tämän?

Voisiko kiintiöt toimia suomalaisessa pienriistan metsästyksessä? Minusta voisi. Lue lisää.

Näitkö tämän?

Joko luit Merihanhiprojektista, jossa merihanhia siirtoistutetaan Savoon? Tämä kannattaa vilkaista!

Takamaiden tunnelmaan myös Facebookissa

Liity Tapiolan Takamaiden seuraajaksi saadaksesi tiedon uusista kirjoituksista suoraan seinällesi. Facebookissa on myös bonus-materiaalia, jota blogissa ei ole.

Näitkö tämän?

Tutustu vuoden 2012 kevään suosikkisarjaan riistakameroista.

22. huhtikuuta 2014

Komeita uutuusmetsästyselokuvia

Löysin muutaman mielenkiintoisen esittelytrailerin uusista metsästyselokuvista ja ajattelin esitellä ne myös blogissa. Uskon, että nämä kiinnostavat monia. Trailereista ensimmäinen on Donnie Vincentin uutuusmetsästyselokuva, toisessa ollaan kalkkunajahdissa vanhan konkarin mukana, kolmannessa sorsastetaan upeissa puitteissa ja viimeisessä elokuvassa ollaan kanalintujahdissa...

Terra Nova - 3 days on the island:
Donnie Vincent tuli tunnetuksi noin vuosi sitten The River's Divide -jousimetsästyselokuvallaan. Trailerin perusteella sama huippuhieno kuvaustyyli jatkuu myös Terra Nova -elokuvassa, jossa ollaan karibujahdissa jousella. Komeita maisemia ja hienoa kameratyötä näyttäisi tässä filmissä piisaavan.

The Disease:
The Disease - "Tauti", on legendaarisen kalkkunapillivalmistajan Dean "Redbeard" Mundhenken henkilökuva. Elokuvan nimen alkuperä tulee trailerissakin selväksi - ensimmäinen kalkkunajahti vei miehen mukanaan ja jätti häneen alati kytevän taudin. Saman taudin tartuttamia löytyy myös omasta lähipiiristä. Tämä metsästyselokuva vaikuttaa trailerin perusteella henkilökuvamaiselta dokumentilta. Uskonpa kuitenkin, että punaparran tarinoita olisi kiinnostavaa kuunnella.

Fuel the fire: The Farm III:
Habitat Flatsin sorsastuselokuva Fuel The Fire oli viime vuoden lopun sorsastuselokuvien tapaus. Sitä on kehuttu eri metsästysyhteisöissä laajalti. Ja mikäpä on kehuessa, sen verran upea elokuva näyttäisi trailerin perusteella olevan. Tästä trailerista käy muuten kirkkaasti selville suomalaisen ja yhdysvaltalaisen yhteiskunnan iso ero suhteesta metsästykseen. Jenkeissä metsästäjä nähdään luonnonsuojelijana, tai pitäisikö sanoa säilyttäjänä. Suomessa tämän suojeluroolin ovat ottaneet muut tahot.

Lintuhaukkuja ja eränkäyntiä Sompiossa
Sokerina pohjalla uutta suomalaista tuotantoa. Lintuhaukkuja ja eränkäyntiä Sompiossa -metsästyselokuva keskittyy perinteisimpään suomalaiseen jahtimuotoon eli kanalintujahtiin haukkuvalla koiralla. Omiin metsästysalueisiin ja riistakantaankin ei tämä jahtimuoto sovellu, mutta kanalintujahti haukkuvalla koiralla on monien mielissä sitä "oikeaa" metsästystä. Tälle elokuvalle on varmasti tilausta myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Ei muuta kuin popcornit tulelle :)

20. huhtikuuta 2014

Pitkän matkan tarkkuusammuntaa - Långhållskytte från grunden DVD

Andreas Lindroth ja Ulf Lindroth ovat julkaisseet DVD:n, joka aiemmasta tuotannosta poiketen ei ole suoranainen metsästyselokuva. Tällä kertaa "Långhållskytte från grunden" -elokuvassa käsitellään pitkän matkan tarkkuusammuntaa perusteista alkaen. Ja nimensä mukaisesti ampumamatkat ovat sitten todella pitkiä, kun taulut viedään yli kilometrin päähän!

Ultrapitkille etäisyyksille ampuminen edellyttää, että tekniikka ja varusteet ovat kunnossa. Siksi elokuva lähtee liikkeelle aivan perusteista: miten asetta pidetään olkapäätä vasten, miten vartalo pitää asemoida aseeseen nähden ja miten oikeaoppinen laukaisu suoritetaan. Elokuvan experttinä ja oppaana toimii norjalainen Thomas Haugland - tällä kertaa Ulf Lindroth onkin oppilaan asemassa! Thomas on tullut maailmalla tunnetuksi pitkän matkan tarkkuusammunnan videoblogillaan.

Perusteiden lisäksi elokuvassa käsitellään mm. luodin lentoradan, eli ballistiikan, ymmärtämisen välttämättömyyttä. Luodin lentorataa tutkitaan ensin käytännössä ampumaradalla. Sen jälkeen tulokset syötetään erityiseen tietokoneohjelmaan, jolla päästään tutkimaan luodin käyttäytymistä eri etäisyyksillä vielä tarkemmin. Toinen elokuvan syvällisempää tietosisältöä antava teema on tuulen ymmärtäminen ja sen huomioiminen luodin lentorataan.

Minähän olen ensisijaisesti haulikkometsästäjä, mutta kipinä kivääriammuntaan syttyi viime syksyn sorsajahdeissa. Kaltaiselleni kiväärimetsästyksen aloittelijalle tämä elokuva sopii mainiosti. En ollut ymmärtänyt, kuinka ammunta-asennon pienimmät nyanssit jalkaterien asennosta alkaen vaikuttavat osumapisteeseen. Näitä oppeja ei ainakaan armeijassa saanut. Samalla uskon, että tämä elokuva sopii mainiosti myös kokeneemmille kivääriampujille, koska välillä elokuvassa mennään nyansseissa niin syvälle, että kaltaisellani kiväärimaallikolla meinaa olla vaikeuksia omaksua kaikkea annettua informaatiota.

On selvää, että metsästystilanteissa ampumamatkat eivät ole elokuvan tavoin ultrapitkiä. Silti samat opit toimivat lyhyemmille etäisyyksille yhtä lailla. Siksi tämä elokuva antaa varsin tukevaa tietoa kaikille kiväärimetsästäjille. Uskallan suositella sitä myös kaikille tarkkuusammunnasta kiinnostuneille. Långhållskytte från grunden -elokuvassa puhutaan ruotsia ja norjaa ja se on tekstitetty englaniksi.

Tekijä: Tapiolan Takamailla.com, Julkaistu: , Tähdet: 5

18. huhtikuuta 2014

Meille tuli koira (taas)!

Marraskuussa 2010 kirjoitin viimeksi tarinan nimellä "Meille tuli koira". Kuluneen vuoden aikana kohonnut pentukuume sai sitten eilen lopúllisen päätöksensä, kun pitkän odotuksen jälkeen meille tuli sitten taas koira! Tässä tarinassa kertoilen Sissin mainiosti sujuneen ensimmäisen vuorokauden parhaita paloja. Aivan tarinan lopussa minulla olisi pieni kysymys muille koiraharrastajille, johon toivoisin saavani valistuneita vastauksia...

Ajelin Läppiksen Kenneliin Jyväskylään torstaina niin, että perillä olin kolmen maissa iltapäivällä. Pikaiset kahvit, kauppakirjan allekirjoitus ja viuh vaan nopsasti kohti kotia. Olin ottanut Nalan matkaseuraksi, joten koirien piti tietysti vähän tutustua pihalla ennen liikkeelle lähtöä. Nalaa ei pieni rääpäle juuri kiinnostanut - ei tosin ollut mitenkään vihainenkaan, mutta se oli sellainen Nalamaisen välinpitämätön. Sissiä uusi tuttavuus kiinnosti kovasti.

Olin ajatellut saavani kyytiini matkapahoinvoivan, koti-ikäväänsä itkevän ja autoilua vierastavan allelaskevan nyyhkypussin. Mutta mitä vielä: viitisen minuuttia Sissi ihmetteli uutta tilannetta ja tutki autoa. Sen jälkeen se totesi Nalan vaan nukkuvan, joten Sissikin seurasi esimerkkiä ja rauhoittui paikoilleen. Etupenkillä oli hyvä vetää sikeitä.

Matkalla pidettiin pari lyhyttä taukoa, jotta pentu pääsisi pissalle. Taukojen aikana myös Nalle ilmeisesti alkoi käsittää, että pikkuriiviö onkin tullut mukaan jäädäkseen.

Kotona oltiin illalla sopivasti niin, että lapsetkin ehtivät näkemään Sissin. Sissi tutustui uusiin ihmisiin rohkeasti ja uusiin paikkoihin tutustumisessa menikin lähes pari tuntia. Sissin oma yksiö ei tuntunut aluksi oikein kelpaavan, vaikka olin laittanut sen oman harrastehuoneeni sängyn viereen niin, että olisin sängyssä aivan lähellä koiraa. Kun järjestely ei toiminut, niin lopulta nukuin yön lattialla Sissi toisessa ja Nala toisessa kainalossa. Iso yllätys oli, että yön aikana ei tullut lattialle pissa- tai kakkavahinkoja. Perjantaina pahvilaatikkoyksiö kelpasi sitten torkkupaikaksi jo paremmin.

Aamulla käytiin kuuden maissa maastossa päivän ensimmäisellä pienellä lenkillä. Nalalle lenkki oli omituinen omien kykyjensä esittelytapahtuma. Se juoksi ympärillämme kehää päättömän vauhdikkaasti ja hyppi kivien yli aivan kuin esitellen ylivertaista ketteryyttä. Ja välillä pentu piti haastaa juoksukisoihin. Koirien tutustuminen on mennyt erinomaisen hyvin. Sisällä Nala on pari kertaa vähän ärähtänyt Sissille, kun penikka on tullut häiriköimään ruokailua ja päivätorkkuja. Tervettä välienselvittelyä ja rajojen asettamista.

Tänään tavattiin sattumalta myös naapuriin pari viikkoa sitten saapunut tollerinpentu. Sissi oli vähän huono emäntä, kun se selätti heti vieraansa. Näistä koirista tulee varmasti hyvät kaverit.

Lopuksi:
Kotiutumisen alku on mennyt todella mukavasti. Ensimmäisen vuorokauden perusteella on tietysti mahdoton sanoa mitään lopullista, mutta Sissi tuntuu olevan luonteeltaan hyvin rohkea ja ennakkoluuloton kaveri. Sillä on valtava kiinnostus uusiin hajuihin ja se liikkuu maastossa koko ajan nenä maassa. Rohkeudesta kertoo sekin, että se lähti omille teilleen yhdellä pissalenkillä ja eteni avoimessa metsässä jopa 50 metrin päähän minusta. Kasvattajan kouluttamana se tuli kuitenkin pillillä kutsuen heti takaisin. Aivan erinomainen ensimmäinen vuorokausi!

Kommentteja kaivataan:
Tiedän, että rohkean ja reippaan pennun kanssa on helppo sortua siihen virheeseen, että koulutuksessa edetään turhan nopeasti. Olisiko teillä lukijoilla kokemuksia ja ajatuksia siitä, miten tätä voisi välttää? Kommentoi näkemyksiäsi tuohon alle! :)

16. huhtikuuta 2014

Nimikilpailun yllättävä ratkaisu

Uuden noutajanpennun nimikilpailu on ratkennut! Ja nyt kävi vieläpä niin, että oma suosikkinimeni vaihtui. Hyvät naiset ja herrat - uuden noutajan nimi on...

SISSI

Sissi-nimeä ehdotti yhteensä peräti neljä osallistujaa. Perusteluina kerrottiin mm. seuraavaa:

"kaksijakoinen nimi. Sissi-ruhtinattaren mukaan tai sitten suomalaisten tuntema sissi on kova ja periksi antamaton sotilas. :) "

"Sitkeä Sissi kunnon töihin. :) Helppo lausua ja ei liian tyttömäinen, niin ja se sopii kuin nenä päähän metsästyskoiralle. "

Sissi alkoi tuntua vaan jotenkin omalta ja oma aiempi suosikkinimi sai väistyä. Sissi on omaperäinen, erilainen ja nimi käy lellittelyyn ja käskemistä vaativiin tilanteisiin mainiosti. Vielä kun kasvattajakin kertoi pennun olevan luonteeltaan rohkea, itsenäinen ja periksiantamaton riiviö, oli valinta valmis.

Muitakin loistavia ehdotuksia tuli runsaasti. Aivan erityisen upeaa oli lukea monipuolisen älykkäitä ja hauskoja perusteluita. Nimelle haettiin innoitusta Kalevalan mytologiasta (Telle), Egyptin ja Kreikan muinaisista jumalolennoista (Titi ja Hippa) ja erilaisista luonnonilmiöistä (Tähkä, Valo ja Duuri). Myös kirjallisuudesta haettiin viitteitä (Kalle Päätalon äiti Riitu). Iso kiitos kaikille osallistujille!

Nimiehdotuskilpailun palkintona olleen 50€ lahjakortin Kelpo Kepon verkkokauppaan voitti arvonnassa Anne J. Hänelle on lähetetty sähköpostia asiasta.

13. huhtikuuta 2014

Riista-ateria sorsankoivista

Viime vuosien saalismäärät ovat olleet aika mukavia, joten meidän perheessä riistaa syödään arkena ja sunnuntaina läpi vuoden. Vaikka minä olen keittiössä täysin amatööri, olen yrittänyt opetella erilaisia kokkaustaitoja ja nyt haluan avata blogissani uuden suunnan kertoen omista suosikkiaterioistani. Aloitan esittelemällä kevyen riistasalaatti-aterian, jota syötiin lauantaina lounaaksi.

Tämä salaattiateria on yhdenlainen muunnelma Ravintoketju-blogin fasaanisalaatista, jonka juju on happaman katkeran piparjuuriranskankermakastikkeen ja makean yhdistelmä. Tämä kastike yllättää. Salaatissa on myös kovaksi keitettyä kananmunaa ja kalvottomaksi käsiteltyä appelsiiniä. Tällä kertaa salaatin riistaosuus tulee heinäsorsan jaloista, jotka on haudettu uunissa confit-tyylisesti ankanrasvassa. Oheisessa kuvassa kastike on vähän piilossa munien ja koipien alla.

Sorsien ja muiden riistalintujen koivet ovat monesti hyljeksittyjä, koska ne vaativat varsin pitkän kypsennysajan. Muutoin ne jäävät auttamatta sitkeiksi. Koivet myös kärähtävät ja kuivuvat helposti. Mutta upporasvassa miedolla lämmöllä pitkään hauduttaen sitkeälihainen koipi pehmenee suussa sulavaksi. Eikä lopputulos taatusti ole kuiva. Ankan ja hanhen rasvaa voi ostaa ainakin DeliDelin verkkokaupasta.

Koipia väheksytään myös niiden pienuuden vuoksi. Ja totta on, että heinäsorsan jaloissa ei ole kovin paljon syötävää - jalka painaa luineen vain noin 20 grammaa. Siksi niitä pitää varata pieneenkin alkupalaan vähintään pari kolme koipea per annos. Koipien käyttö on hyvä huomioida jo saaliin käsittelyvaiheessa: koivet kannattaa vakumoida erikseen ja kerätä useamman linnun koivet yhteen ateriaan.

Salaatissa pitää tietysti olla runsaasti tuoreita ja rapsakoita vihanneksia. Tässä annoksessa oli Metropolitan-salaattia, vuonankaalia, suolaheinää ja rucolaa.

Yhteenveto: Tässä riistasalaatti-ateriassa parasta on sen kätevä muunneltavuus. Se sopii juhla-aterian alkupalaksi ja annoskokoa kasvattaen toimii sellaisenaan myös kevyenä arkiruokana. Melko voimakkaista aromeista huolimatta tämä riistainen salaatti uppoaa mainiosti myös perheen pienimmille. Toisaalta munien keittäminen, appelsiinin fileointi ja erityisesti piparjuurikastikkeen valmistaminen ovat aikaa vieviä työvaihteita, joten tämän riista-aterian tekeminen vaatii vähän suunnittelua. Salaatin valmisteluihin menee aikaa . Riistan valmistus pitää tietysti huomioida erikseen.

Miltäs tämä tämmöinen ruokasisältö sinusta tuntuu? Hyvä lisä vai ei paljo kiinnosta? Kommentoi mieluusti tuohon alle!

Tekijä: Julkaistu:

12. huhtikuuta 2014

Vastaa ja voita - ehdota koiranpennulle nimeä!

Päivitys 16.4.2014 - Nimikilpailu on nyt ohi; uusia ehdotuksia ei voi enää tehdä.

Koiranpentu saapuu ensi viikolla! Minulla on jo melko varma nimi mielessäni, mutta haluaisin kuulla teidän lukijoiden ehdotuksia nimeksi. Täytä ehdotuksesi alla olevaan lomaakkseen, kerro nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Halutessasi voit vielä kertoa, miksi juuri Sinun ehdottamasi nimi olisi hyvä. Kaikkien ehdotuksen jättäneiden kesken arvotaan keskiviikkona 17. huhtikuuta 50 euron lahjakortti Kelpo Kepon verkkokauppaan, josta löytyy monipuolinen valikoima koiratarvikkeita ja vähän metsästyskampettakin.

En halua suotta rajoittaa ehdotusten tyyliä ja laatua. Nimeksi voi sopia ihmisen nimi, perinteisempi koiran nimi tai joku vähän omintakeisempi nimi - hyvällä perustelulla pääsee pitkälle. Muutamia perustoiveita kuitenkin: kun nimi tulee metsästyslinjaiselle labradorinnoutajanartulle, olisi nimen syytä olla feminiini, muttei "liian tyttömäinen". Samalla hyvä nimi on minusta lyhyehkö paritavuinen sana, jotta se on nopea ja helppo huudahtaa. Lisäksi sen pitää olla selvästi erilainen vanhemman labbiksen nimestä ("Nala"), jotteivat nimet menisi sekaisin.

Jään jännityksellä odottamaan ehdotuksiasi.

7. huhtikuuta 2014

Meille tulee koiranpentu!

Olen jo parin vuoden ajan kaavaillut uutta noutajaa ja nyt tilanne on se, että kiirastorstaina se sitten tapahtuu - meille tulee uusi labradorinnoutaja! Koiranpennun hankintaan on monia syitä - päällimmäisenä kuitenkin se, että minulla on harrastuksissani "tilaa" koiranpennulle. Viime vuoden aikana Nalalle tuli parisataa lämmintä riistanoutoa, enkä usko määrien paljon tälle vuodelle vähenevän. Toisekseen haluaisin kokeilla siipiäni myös koepuolella. Haussa on siis metsästys- ja koekoira - käyttökoira, joka varmasti pääsee rodunomaiseen toimintaan ympäri vuoden. Kaikessa tässä on jännintä nähdä Nalan suhtautuminen uuteen koiranpentuun. Tilanne kysyy varmasti paljon henkistä kanttia Nallelta.

Koiranpennun valinta on aina vaikea tehtävä. Monesti sanotaankin, että "pentu se isäntänsä valitsee". Tälläinen tunnelma oli minullakin heti pentuevierailun jälkeen. Oheisen kuvan koiranpentu se tuntui aktiivisimmin hakeutuvan syliini.

Usein koiranpennun valinnassa katsotaan myös sitä, miten ne toimivat riistan kanssa... Näin nuorten pentujen kanssa rohkeus on paljolti laumassa toiminnan ja siitä kumpuavan rohkeuden tulosta.

Koiranpentua valittaessa pitäisi oikeastaan kyetä nostamaan katseensa vähän korkeammalle ja katsoa yksittäisen koiranpennun sijasta pentuetta. Pitää varmistaa, että periytyviä sairauksia sukulinjoissa ei ole, että sukulinjoissa on koemenestystä ja että nartun ja uroksen fyysinen habitus vastaa omia ulkomuototarpeita. Omissa metsästystarpeissani korostuvat nopeat tilanteet ja melko kovat fyysiset vaatimukset. Samalla koiran korvienvälin pitäisi olla kunnossa, jotta se jaksaa odottaa passissa tuntikaupalla toimintaa.

Tänä keväänä syntyi, tai on syntymässä, useampia hyvin mielenkiintoisia pentueita. Oma valintani oli nyt Läppiksen Kennel Jyväskylän läheltä. Toisaalta hyville koirille on aina kysyntää, joten toki kasvattajakin on osaltaan päättänyt myydä koiran juuri minulle.

Tuleva kesä ja syksykin saa siis nyt kertaheitolla aivan uudenlaisen suunnan. Kiire ei ole mihinkään, mutta silti pidän mahdollisena, että jo ensimmäisenä syksynä voitaisiin tehdä jonkin verran riistanoutoja. Kaikki riippuu tietysti kaverin kehityksestä ja valmiudesta. Jänniä aikoja.

5. huhtikuuta 2014

Tutustuminen supikoiraan

Minullahan on ollut toiveena, että Nala toimisi auttavasti myös supikoiralle. Koira on luonteeltaan sen verran pehmeä, että siitä ei tule varsinaista pienpetokoiraa koskaan. Mutta jo pelkkä jäljestys ja kohteen pysäytys olisivat hyviä taitoja. Samalla meillä ei ole maastossa tullut yhtään supikoiratilannetta, jossa näitä taitoja oltaisiin voitu harjoitella. Siksi olin erityisen iloinen, kun naapurini soitti, kertoi saaneensa viime yönä omalla koirallaan supikoiran ja tarjosi meille mahdollisuutta tutustua saaliiseen. Tietysti näin hyvä tilaisuus piti hyödyntää!

Nalle tutki supikoiraa kiinnostuneena, mutta selvästi epävarmana. Se haki minusta tukea ja kannustusta. Itse tasapainoilin koko ajan sillä rajalla, että motivoiva kannustaminen lipsahtaisi käskyttämisen puolelle, jolloin koulutustilanne voisi mennä ihan pieleen. Lopulta koira uskaltautui nostamaan supikoiran heinikosta ilmaan.

Ja kun supikoira oli saatu nouto-otteeseen, oli suurin kynnys ylitetty. Alussa ote oli hyvin pinnallinen, mutta vähitellen rohkeuden karttuessa kymmenkiloinen suppana alkoi saada liikettä.

Lopulta Nala hoksasi, että niskan kohdalta on paras kantaa.

Noin varttitunnin treenillä saatiin jo kolme ihan tyylipuhdasta noutoa. Saapa nähdä, tulisiko tästä Nalalle kolmas metsästysmuoto passijahtien ja ylösajometsästyksen rinnalle. Nyt vaan pitäisi saada maastossa lisää supikoirakontakteja.

2. huhtikuuta 2014

Talvikalastus - 2014

Kulunut talvi oli poikkeuksellisen huono metsästyksellisesti. Koska lunta ei juuri ollut, ei jäniksen jäljittäminen onnistunut, eikä ketun pillityksestäkään tullut oikein mitään. Siksi vuoden 2014 alku on mennyt liki pelkästään talvikalastuksen parissa. Poikkeuksellisen lämmin talvi lyhensi tosin myös talvikalastuskautta - normaalisti näin huhtikuussa vielä pilkitään täyttä päätä.

Lyhyehköstä talvikalastuskaudesta huolimatta, saaliin puolesta sesonki on ollut oikein onnistunut. Minun kohdekalanihan on käytännössä aina ahven ja viime vuodet olen pilkkinyt pelkästään tasapainopilkeillä. Alku- ja keskitalven paras ottipeli oli kuvassa näkyvä Karismaxin kuusisenttinen ärsyvärinen viehe. Se toimi merellä ja järvillä varsinkin pilvisinä päivinä.

Käväisin helmikuussa myös Lapissa pilkillä. Siellä ei tarvinnut juuri heikkoja jäitä pelätä. Oheisessa kuvassa jäällä oli paksuutta reilu puoli metriä.

Lapin reissulla pyydettiin myös koukuilla ja heti ensimmäisenä aamuna syöttiin oli haksahtanut mukavan kokoinen matikka. Made savustettiin kokeeksi ja savumade olikin yllättävän hyvää!

Merellä merikotkia oli maisemassa tavanomaisen runsaasti...

... mutta kahdeksan kotkan näkeminen jäällä on silti aika poikkeuksellista!

Tälle talvelle tulin hankkineeksi Eslan potkukelkan. Hankinta osui heti nappiin, vähälumisen talven vuoksi - pääsin potkuttelemaan kaikki kalareissuni ja siten kilometrejä kertyi yli 300. Useana viikonloppuna sujuteltiin yli 30 kilometriä. Potkukelkassa on "mustekaloilla" kiinnitetty kannellinen muovilaatikko, jossa kuljetan isoa kameralaukkua, varavaatteita, kairan varateriä ja muita varusteita. Varsinaiset kalastusvarusteet ovat Väreen reppujakkarassa.

Potkukelkalla on helppo pitää reipasta matkavauhtia! Nala seuraa hienosti koko ajan vierellä ja seuraa pilkkipuuhia koko ajan terävänä.

Varusteista pitää nostaa vielä erikseen esille nämä Delfin-vavoista muokatut huippuhyvät ja kestävät vavat. Kalamies.comissa Kirppu-niminen harrastaja näitä pienimuotoisesti valmistaa ja myy. Runkoon on liitetty jäykkä Ugly Stik-kärki, joka on vielä läpiporattu kelan ja kahvan läpi. Kannattaa kokeilla!

Tällä talvikalastuskaudella hauista ei ollut häiriötä. Niitä on yleensä tullut ahvenen kalastuksen sivusaaliina.

Ja sokerina pohjalla - kauden päätösreissulta tullut 560 grammainen komea ahven.

Lopuksi:
Talvikalastuskausi 2014 oli monella tavalla upea nelikuukautinen. Oikeastaan ensimmäistä kertaa alkoi tuntua välillä jo vähän siltä, että tasapainopilkeillä voisi päästä hyvään lopputulokseen. Kokemus tuo itseluottamusta.

Jatko:
Olen saanut mahtavan paljon yhteydenottoja ja kyselyitä jatkosta, kun blogi on ollut alkuvuoden tauolla. Tämä tauko tuli tarpeeseen monestakin syystä. Viime vuoden lopulla alkoi olla turhan paljon vauhtia vailla suuntaa. Nyt on oikea hetki alkaa taas kirjoittaa.

27. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 tärkeimmät tapahtumat

Näin vuoden vaihtuessa on sopiva hetki vilkaista vähän menneeseen. Blogin vuosi on ollut ennätyksellinen! Kävijämäärät ovat olleet kovassa kasvussa ja siitä kiitos teille kaikille. Yritetään tehdä vuodesta 2014 entistäkin hienompi. Tässä tarinassa kertaan kuluneen vuoden huippuhetkiä niin omalta, kuin bloginkin kannalta.

Alkuvuoden huippujuttu oli ensimmäinen kettusaalis. Olen muistellut tätä tapahtumaa mielessäni aika moneen otteeseen. Onnistumisessa moni asia meni kohdalleen: ketun paikallaolosta oli vahva aavistus, kettu saapui passiin juuri oikeasta suunnasta ja pillitysrytmi toimi noissa olosuhteissa juuri oikein. Sopiva yhdistelmä taitoa ja tuuria. Tämän saalisonnistumisen tuoksinassa innostuin kirjoittamaan myös 10 kotiläksyä ketun pillitykseen -tarinan. Siitä tuli lyhyessä yksi kaikkien aikojen luetummista jutuistani.

Linnnustuspuolen huipputapahtuma saaliin puolesta oli tietysti merihanhisaalis. Tässä tuurit olivat todella kohdillaan.

Linnustamisen harrastamiseen tuli pari uutta laajennusta. Näistä ensimmäinen oli loppusyksyn "keksintö" käyttää pienoiskivääriä sorsastuksessa. Tämä kiinnosti myös lukijoita yllättävän paljon.

Ja toinen "keksintö" liittyi varisjahtiin - minikaatopaikka osoitti toimivuutensa keväällä. Sittemmin kuulin muutaman muunkin keksineen saman. Joka tapauksessa minikaatopaikkajuttu nousi keväällä hyvin suosituksi jutuksi ja sain monilta hyvää palautetta tekniikan toimivuudesta.

Varikseen liittyy myös vuoden hitti - Tehdään variksesta ruokaa -tarina ylitti kaikki odotukset ja se levisi varsinkin Facebookissa hurjasti. Varisateria ei kuitenkaan tainnut inspiroida muita kokeilemaan varista illallispöydissä. Ainakaan minulle ei kukaan kertonut testeistä.

Näistä tarinoista ponnistetaan kohti uutta vuotta. Tulevan vuoden suunnitelmat ovat vielä vähän epäselviä. Jos ajatukset uuden koiran hankinnasta toteutuvat, tulee blogiin varmasti paljon tosi ällöttäviä pentukuvia. Kalastusta olisi tarkoitus harrastaa muutaman vuoden hiljaisemman vaiheen jälkeen taas vähän isommin ja metsästyspuolella sepelkyyhkyjahtiin satsaan lisää aikaa. Monivaiheinen vuosi on siis luvassa.

2. joulukuuta 2013

Kuusi joululahjavinkkiä erämiehelle - miksei myös -naiselle

Kohta käydään joulun viettoon kuusin ja kynttilöin. Erähenkiselle ulkoilmaihmiselle joululahjojen hankinta voi tuntua hankalalta, kun hänellä on jo "kaikkea", eikä välttämättä harrastuksen sisällöstä ole varmaa tietoa. Yritän tässä kirjoituksessa antaa vähän vinkkejä hyvistä monikäyttöisistä ja yleispätevistä varusteista, joita pukinkonttiin voisi piilottaa. Tämän tarinan kamppeet ovat omia varusteitani, joita uskallan suositella muillekin.

Puukko
Puukkoja ja veitsiä ei erämiehellä taida koskaan olla liikaa. Niitä tarvitaan erilaisia kalan ja riistan käsittelyyn, leiripuuhiin, mökille, saunalle ja reppuun varapuukoksi. Suomalainen puukko-osaaminen nojaa vahvoihin perinteisiin ja toisaalta maailmalta löytyy monenlaisia erikoisveitsiä. Puukon kanssa lahjan antaja ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Kannattaa ehkä kuitenkin vältellä erilaisia koriste- ja somistepuukkoja ja pitää pääpaino käyttöesineen puolella.

Taskulamput
Taskulamppu on puukon ohella toinen perusvarma varuste, joita ei ulkoilmaihmisellä ole liikaa ja elo ilman hyvää lamppua on synkkää ja ikävää. Modernit ledilamput ovat erinomaisen tehokkaita ja monipuolisia valalsimia ja erilaisiin käyttötilanteisiin tarvitaan erilaisia valaisimia. Eivätkä tarpeet rajoitu vain käsivalaisimiin - ulkoilmaihminen voi tarvita otsalamppua tai Hozukin tyyppistä minivalaisinta.

Reppujakkara
Reppujakkaran ei tarvitse olla se koliseva, nitisevä ja lopulta särkyvä halpisrimpula. Hyvä ja laadukas reppujakkara on monipuolinen varuste, joka sopii yhtä hyvin valokuvaajalle, koiran kouluttajalle ja pilkkimiehelle. Olen lyhyessä ajassa tykästynyt isänpäivälahjaksi saamaani Faunan Björnen De Luxe -reppuun. Se on varsin hyvä kokonaisuus.

Villahousut
Vaatteiden ostaminen lahjaksi ulkoilmaihmiselle voi olla vähän vaikeaa, sillä kokoja ja mieltymyksiä on monenlaisia. Silti uskallan suositella melko varauksetta villahousuja. Näitä perinteisiä "pässinpökkimiä" ei meinaa saada oikein mistään. Samalla villahousua parempaa välihousua ei ole, kun raikas talvisää on lunta tulvillaan. Onneksi Muhoksen Villa näitä valmistaa.

Lämpöpohjalliset
Ladattavat ja kaukosäätimellä toimivat lämpöpohjalliset ovat oiva lahja pukinkonttiin erityisesti sellaiselle ulkoilmaihmiselle, jolla tuntuu olevan kaikkea jo ennestään. Kylmyys hiipii kroppaan monesti juuri varpaiden kautta, koska varsinkin me miehet kärsimme vanhemmiten heikosta ääreisverenkierrosta. Siksi sähköllä lämpiävistä varusteista juuri lämpöpohjallinen on perusteltu valinta.

Riistakamera
Riistakamera on erinomaisen hyvä idea pukinkonttiin. Riistakameraa voi käyttää riistaruokintojen seurannan lisäksi mökki- ja raksavahtina, pikkulintujen ruokintapaikan seurannassa tai vaikka koirahäkin tapahtumien seuraamiseen. Tärkeintä on, että useammalle riistakameralle löytyy yleensä aina käyttöä - ei siis haittaa, vaikka lahjan saajalla olisi jo kamera tai pari.

Näillä joululahjavinkeillä liinakkomme kiitää kohti joulua. Kommentoi mieluusti tuohon alle omista eräelämyksellisistä lahjatoiveistasi. Tiedä vaikka toiveet toteutuvat.

1. joulukuuta 2013

Sorsastuskausi 2013

Sorsastuskausi on nyt paketissa. Joki jäätyi alkuviikosta, eikä se varmaankaan ennen kevättä enää sula. Sorsia on edelleen alueella virtapaikoissa, mutta omilla metsästyspaikoilla on nyt paksuhko sohjoinen jääpeite, joka ei kuitenkaan kestä edes koiraa. Siksi metsästys joella ei enää onnistu. Kävin eilen kiikaroimassa maisemia ja löysin paikan, jossa sorsat olivat tepastelleet.

sorsanjälkiä

Sorsastuskauden aloitus vierähti perinteisesti kesäloman ja Lapin reissun merkeissä. Tämä oli jo neljäs perättäinen retki näihin maisemiin. Sorsia taisi olla alueella aiempia vuosia paremmin.

sorsajahdin aloitus

Tämän sorsastuskauden tärkein varustehankinta oli säkillinen uusia houkutuskuvia. Halusin monipuolistaa kaaveparveani tavikaaveilla. Pienehköt kaaveet toimivat kyllä hyvin, mutta niissä on yksi ärsyttävä ominaisuus - pienen kaaveen köli on vaivaisen pieni ja joessa tarvittavan viisimetrisen ankkurinarun kelaaminen pienen kölin ympärille vie aikaa. Ajankäytöllinen ero tavalliseen heinäsorsakaaveeseen verrattuna on iso.

sorsakaaveet

Neljän viiden vuoden takaisiin huippuvuosiin verrattuna sorsia oli joessa merkittävästi vähemmän. En nähnyt kertaakaan todella isoja muuttoparvia. Sorsat lensivät korkeintaan muutaman kymmenen linnun parvissa koko kauden ajan. Luulen, että tässä on syynä vielä viime vuoden huipputulvat ja se, että viime vuoden uusi sorsasukupolvi ei oppinut käyttämään jokea lepo- ja ruokailupaikkana. Tätä ajatusta korostaa se, että vasta kauden loppupuolella Eino-myrskyn jälkeen sorsien määrä joessa kohosi merkittävästi. Aiempina vuosina isompia sorsaparvia on näkynyt jo syyskuussa.

sorsaparvi

Tämän sorsastuskauden "keksintö" oli käyttää pienoiskivääriä sorsastuksessa. Pienoiskiväärisorsastus on luonteeltaan tavallista haulikkojahtia paljon tarkempaa ja vaativampaa puuhaa. Siinä korostuu erityisesti houkuttelupyynnin taito. Sorsan on oltava täysin luottavainen kaaveita ja pillitystä kohtaan, jotta se ui vedessä rauhallisesti riittävän kauan. Lisäetuna on, että naapurusto ei häiriinny paukkeesta. Hoksasin käyttää pienoiskivääriä vasta lokakuun lopulla, mutta ennätin saada sillä kuitenkin yhteensä 14 sorsaa.

sorsastusta pienoiskiväärillä

Muutenkin saalista tuli kauden mittaan oikein mukavasti. Sorsia kertyi pakkaseen yhteensä reilu kuutisen kymmentä ja tämä on määrällisesti selvä parannus aiempiin vuosiin verrattuna. Määrää tärkeämpi juttu on kuitenkin se, että Nalan toiminta hiotui tällä kaudella huippuunsa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta meiltä ei joella tainnut mennä yhtään lintua hukkaan. Se yksikin lensi osuman saatuaan toista kilometriä pellon ja kuusikon yli niin, että sen lentoa ei saanut seurattua loppuun saakka.

sorsanouto

Tämän kauden sorsajahdin huippujuttuja oli myös ensimmäinen merihanhisaalis. Muuten hanhia lensi maisemassa aiempia vuosia paljon vähemmän. Onnistumisesta jäi tulevaa kautta varten sen verran poltetta, että talvella pitää opetella lopulta hanhipillin soittaminen kunnolla.

merihanhisaalis

Takana on siis monella tavalla erinomaisesti onnistunut ja ikimuistoinen sorsastuskausi. Mutta tulevaa kautta kohti melon jo mielessäni - onhan se jo yhdeksän kuukauden päässä. Olen miettinyt, että jospa lunastaisin muutaman tuttavani kutsut sorsajahteihin eri puolilta Suomea. Nyt pitää kuitenkin keskittyä jänisjahteihin, ketun pillittämiseen ja ennen kaikkea pilkkihommiin.

sorsastusta meloen