POIMINNAT

Kiintiöt hanhijahtiin?

Voisiko kiintiöt toimia suomalaisessa pienriistan metsästyksessä? Minusta voisi.

Joko kuulit merihanhiprojektista?

Merihanhiprojektissa siirtoistutetaan hanhia Savoon ja yritetään saada sisämaahan pesivä kanta. Tämä kannattaa vilkaista!

Takamaiden tunnelmaan myös Facebookissa

Liity Tapiolan Takamaiden seuraajaksi Facebookissa. Siellä on myös kosolti bonus-materiaalia, jota blogissa ei ole.

24. helmikuuta 2015

Vesilinnustusta Islannissa

Ulkona näkyy peltoaukeaa silmänkantamattomiin, kunnes keskeltä aavaa nousee jono vuoria. Edessä näkyy Eyjafjallajökull, jäätikkö jonka alla oleva tulivuori sekoitti Euroopan lentoliikenteen viikoksi vuonna 2010 purkautuessaan rajusti. Yritän räpsiä kuvia auton ikkunasta siinä onnistumatta, päivä on alkanut kääntymään jo iltaan. Olen matkalla sorsien iltalennolle eteläisessä Islannissa, reilun tunnin ajomatkan päässä maan pääkaupungista Reykjavikista.

Käännymme päätieltä peltojen väliin, maisema on sekoitus laavahiekkaa, ohrapeltoja, kirkkaana virtaavia jokia ja pieniä lammikoita sekä kauempana siintäviä tulivuoria. Melkein kaikki on jäässä, pakkanen on laskenut lähelle kymmentä astetta, joka on epätavallista näillä seuduilla. Atlantin läheisyys työntää kosteaa ja lämmintä meri-ilmaa Etelä-Islantiin, ja talvet ovatkin usein sateisia sekä lämpimämpi kuin mihin Suomessa on tottunut.

Pysähdymme portin eteen ja katson sen yli pellolle. Vajaa kymmenen metriä halkaisijaltaan olevassa lampareessa on 250-300 merihanhea, mykistävä näky. Suurin osa hanhista on jo muuttanut etelään joulukuun aikana, mutta näköjään vieläkin saattaa myöhästelijöihin törmätä. Alue on useiden pienten lampien ja jokien sekoittama kosteikko keskellä ohrapeltoja, ilman hanhiakin ilmassa pystyy haistamaan paikan vetovoiman sorsille ja hanhille.

Hanhet lähtevät lentoon kun lähestymme lampea, ne laskeutuvat pellolle muutaman sadan metrin päähän ja niiden kaklatus kantautuu korviin kun valmistelemme iltalentoa. Asettelemme tusinan verran kuvia lampeen kahteen eri ryppääseen jotta keskelle jää sopiva aukko johon toivomme sorsien yrittävän hämärissä. Rantapenkalle asetellaan vielä lisäksi muutama peltokuva tuomaan näkyvyyttä.

Paikallinen maanviljelijä on tuonut käyttöömme kaksi heinäpaalia joiden taakse ja katveeseen on tarkoitus piiloutua. Tuuli on navakkaa aukealla ja se tulee suoraan passin takaa kuville. Asetelma vaikuttaa hyvältä.

Auringon viimeiset säteet näkyvät vielä horisontissa kun ystäväni kuiskaavat ”gæs, gæs!” Parikymmentä merihanhea lentävät matalalla suoraan kohti kuvia, muistelen saamiani ohjeita: aloita keskeltä ja etene reunaan, muista pysyä rauhallisena. Juuri ennen kuin räpylät koskettavat vettä kuuluu käsky, nousen heinäpaalin takaa seisomaan, otan lähimmän hanhen jyvälle ja vedän liipaisimesta. Etsin hajaantuvasta hanhilaumasta seuraavan linnun ja laukaisen. Tilanne on nopeasti ohi ja koira pääsee töihin, kahdeksan kertaa se palaa hanhi hampaissaan.

Ammutut hanhet asetellaan lammen rantaan kaaveiksi ja odotellaan sorsien saapumista. Iltalento alkaa varovaisesti, yksinäinen sorsa kiertää tuulen alle ja laskeutuu kuville suoraan kopiksi. Kaaveiden asettelu toimii niin kuin oli suunniteltukin. Tämän jälkeen räjähtää. Ilma on täynnä siipien suhinaa, ehdin juuri lataamaan kun seuraava parvi on jo kierroksessa. Parvet ovat isoja ja sorsat lihavia, koira tekee taukoamatta töitä hakiessaan pudotettuja lintuja.

Tuuli yltyy ja linnut pudottautuvat kuville aggressiivisesti, lähes poikkeuksetta jokainen parvi yrittää päästä avoveteen. Kaikki tiputetut linnut löydettiin, niistä viimeisen koira hakee ylävirrasta jään alta piileksimästä. Toimiva noutaja on ehdoton näin kiivaassa jahdissa.

Seuraavana aamuna olemme takaisin samassa paikassa ja tarkoituksena on metsästää hanhien aamulento ja aamupäivällä etsiä pomppusorsia jokivarresta. Nyt mukana on nippu hanhikaaveita jotka asettelemme lammen jäälle ja rantapenkalle.

Ensin tulevat sorsat, kuulemme useita parvia lentävän ympärillä mutta on liian pimeää edes yrittää ampumista. Sorsien lento ei kestä pitkään aamulla ja toivomme niiden löytyvän myöhemmin läheisestä joesta. Ensimmäiset hanhet lentävät hetki ennen auringon nousua, ne tulevat varoittamatta hyvin hiljaa ja koukkaavat hämärästä kuvien ylle.

Reilun kymmenen hanhen parvi leijailee viisi metriä kuvien takana kun ampumiskäsky kuuluu, linnut ovat todella lähellä ja saan kaksi puhdasta tiputusta parvesta. Muutkin onnistuvat ja koiralla riittää taas töitä.

Loppu aamusta isommat parvet yrittävät kuville useaan otteeseen, mutta eivät uskalla lentää tarpeeksi läheltä, pitkä metsästyskausi on saanut ne varovaisiksi.

Aamulennon jälkeen kävelemme joen vartta etsien sorsia, mutta sorsat eivät ole paikalla. Kova pakkanen on jäädyttänyt joen mutkissa olevat suojaisat taskut jossa sorsat yleensä viihtyvät. Usein linnut löytyvät aina samoista kohdista jokea, joten kävelemme ennalta hyviksi todetut paikat läpi kuitenkaan näkemättä sorsia. Pakkaset ovat työntäneet osan sorsista meren rantaan, josta ne palaavat pelloille kun ilma lämpenee.

Metsästäminen Islannissa tapahtuu pääasiassa yksityisillä mailla. Valtion maita on niukasti ja niillä metsästäminen on kielletty ulkomaisilta vierailta. Myös yksityisillä mailla ulkomaisella vieraalla on oltava islantilainen isäntä mukana, joka on vastuussa vieraastaan. Oman aseen tuonti Islantiin onnistuu kohtuullisen kivuttomasti, se vaatii Islannin tullilta haettavan luvan tuoda ase maahan sekä väliaikaisen hallussapitoluvan. Hallussapitolupa myönnetään vastaavaa suomalaista hallussapitolupaa vastaan. Metsästyskortin saa myös suomalaista metsästyskorttia vastaan.

Islannissa saa käyttää lyijyhauleja vesilintuja metsästettäessä ja patruunakapasiteetti itse lataavissa sekä pumppuhaulikoissa on 1+2 patruunaa. Hanhen metsästys alkaa tuttuun tapaan 20.8. mutta sorsastus vasta 1.9. ja molempien metsästäminen jatkuu maaliskuun 15. päivään asti. Hanhijahdin kuuminta aikaa on loka-marraskuu muuton ollessa kiivaimmillaan, mutta alkukaudestakin on mahdollisuus saada hyviä saaliita. Suurin osa hanhista muuttaa vuoden loppuun mennessä etelämmäksi mutta sorsastusta voi jatkaa kauden loppuun saakka.

Mieto ilmasto ja meren läheisyys takaavat sorsille aina suojaisia ruokailumaastoja. Islannissa metsästettävät hanhilajit ovat merihanhi, valkoposkihanhi ja lyhytnokkahanhi, näistä merihanhi on yleisin tavattava hanhilaji. Lyhytnokkahanhia metsästetään ylängöillä ja vuoristoissa sijaitsevilta erämaa lammilta, joka vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Valkoposkihanhi on läpimuuttaja Grönlannista ja niitä saadaan satunnaisesti saaliiksi muuttoaikaan.

Reykjavikin läheisyydessä toimii muutama metsästysyrittäjä, jotka tarjoavat ulkomaisille metsästäjille hanhi- ja sorsajahteja, ja se onkin helpoin tapa päästä kokemaan mitä metsästäminen Islannissa on, ellei omaa hyviä suhteita paikallisiin metsämiehiin. Tavallisesti kolmen metsästyspäivän paketti kustantaa 1500-3000 € per metsästäjä riippuen sisällöstä ja ryhmän koosta. Perushintaan kuuluvat yleensä majoitukset, kuljetukset, tarvittavat luvat, metsästys, oppaat ja houkutuskuvat.

Islanti on suomalaiselle metsämiehelle ehkä hieman tuntemattomampi metsästyskohde, mutta se tarjoaa unohtumattomia maisemia ja elämyksiä metsästäjille. Tuliperäinen saari on jo itsessään hyvin eksoottinen paikka vierailla, mutta väitän että se tarjoaa myös upeinta vesilinnustusta Euroopassa. Iceland Outfitters tarjoaa laadukkaita hanhi- ja sorsajahteja ensi syksynä eteläisessä Islannissa. Lisätietoja jahtipaketeista ja järjestelyistä antaa Aleksi Stenfors (aleksi@icelandoutfitters.com), puh +354 864 7229.

Valokuvia ja kuulumisia Islannin jahdeista löytää myös osoitteista www.icelandoutfitters.com ja
https://www.facebook.com/HuntingIcelandOutfitters

Tämän jutun on kirjoittanut Aleksi Stenfors, johon tutustuin viime vuonna Facebookin houkuttelupyynti-ryhmässä. Pitkän linjan metsästäjä Aleksi on muuttanut Islantiin. Siellä vesilintujahti on omaleimaista ja kaikesta päätellen aika mahtavaa hommaa. Kiitos Aleksille tästä jutusta ja upeista valokuvista.

18. tammikuuta 2015

Muutto Koillismaalle

Heipä hei kaikki lukijat, nyt on kerrottavaa melkomoisesta elämänmuutoksesta - muutan perheineni Kuusamoon! Sain sieltä niin hyvän työpaikan, että tilaisuuteen oli tartuttava. Mietin pitkään, kirjoitanko tästä asiasta blogiini. Ajattelin kuitenkin, että lopulta on parempi asiasta kertoa.

Muutolla on varmasti iso vaikutus blogin sisältöihin. En missään tapauksessa lopeta kirjoittamista, mutta keväällä en varmaan ehdi harrastamaan entiseen malliin. Noutajakoiraharrastusta, vesilinnustusta ja kyyhkyjahteja en jätä, mutta näiden lisäksi harrastuksiin tullee nyt kaikenlaisia lisäyksiä kanalinnustuksesta vaelluksiin ja vaikka jokimelontaan. Muutto tapahtuu vähitellen tässä tämän kevään aikana. Minä lähden työhommiin jo helmikuussa ja muu perhe seuraa perässä vähän myöhemmin kesällä. Muutossa on kaikenlaista järjesteltävää ja kaikki asiat eivät tapahdu ihan sormia napsauttamalla.

Olen tästä muutosta ja muutoksesta kyllä hyvin innoissani. Erilaisten ulkoilmaharrastusten puolesta ei parempaa kohdetta Suomesta juuri löydy. Uskon, että tämä muutos on myös perheen ja lasten kanssa mahtava juttu. On kiva päästä opettelemaan lasten kanssa mutkamäkeä ja vaikka moottorikelkkailua. Onhan tämä aikamoinen muutos kaikin puolin, mutta toivottavasti tämä on lopulta hyvä muutos.

Tarinan kuvat: Rukakeskus

9. tammikuuta 2015

Kala ruodottomaksi Jaakko Kolmosen opein

Satuitko kuuntelemaan keskiviikkona 7.1.-15 Ylen Luonto Suomi -radio-ohjelmaa, jossa Jaakko Kolmonen vastaili kuuntelijoiden kysymyksiin kalan käsittelystä, kalaruuista ja kalan terveellisistä ominaisuuksista? Jollet, niin klikkaamalla alla olevaa linkkiä saat pari tuntia mahtavaa vastinetta Yle-verolle.

Hyvä kalankäsittelyn osaaminen on jokaisen kalastajan kunnia-asia. Siksi jokaisen kannattaa myös tutustua Jaakko Kolmosen Ruodotonta Kalaa -kirjaan. Kun kalansaaliin osaa käsitellä ruodottomaksi, voivat myös perheen pienimmät syödä turvallisesti kalaa. Kannattaa todellakin kuunnella ja oppia.

Ruodotonta Kalaa -kirjan 90 sivulla esitellään työvälineet, eri kalojen käsittelytavat ja valmistustavat keittämisestä graavaamiseen.

Minulle erityisen mielenkiintoista sisältöä olivat kirjat kaaviot eri kalalajien ruotojen sijainneista. Näiden piirrosten avulla ruotojen paikallistaminen on helppoa.

Lopuksi:

Jaakko Kolmosen Ruodotonta Kalaa -kirjaa voi kyllä suositella kaikille, joita kalojen arvokas ja hyvä käsittely kiinnostaa. Kirjan ote sopii täysin aloittelijoille, mutta myös kokeneempi kalankäsittelijä löytää varmasti pieniä kehittäviä vinkkejä.

24. joulukuuta 2014

Jouluntoivotukset Takamailta

Hyvää Joulua kaikille Takamaiden lukijoille! Ja onnellista uutta vuotta 2015! Ensi vuodesta on tulossa jännittävä ja mielenkiintoinen vuosi monella tavalla - sen tietää jo nyt. Mutta nyt on aika rauhoittua ja syödä kinkkua. Jouluhan on vain kerran vuodessa, isänpäivä sentään joka syksy.

22. joulukuuta 2014

Beavertail Stealth 1200 kalastuskäytössä

Olen saanut aika paljon kysymyksiä Beavertail Stealth 1200 -sorsastusveneestä ja varsinkin sen käyttökelpoisuudesta kalastuksessa. Olen metsästänyt, kalastanut ja muuten veneillyt Stealthillani nyt kolmen vuoden aikana aika lailla paljon ja veneen suorityskyvystä alkaa olla ihan hyvä käsitys. Lyhyesti sanottuna: Stealth sopii pienimuotoiseen ja kevyeen vapakalastukseen merelläkin ihan erinomaisesti, mutta kovemmissa keleissä sen rajat tulevat aika nopeasti vastaan ja sen kanssa on varmasti syytä olla varovainen. Tässä kirjoituksessa kerron erityisesti Stealthin venepilkkivarustuksestani.

Taustatiedot:
Esittely Beavertail Stealth 1200 -sorsastusveneestä

Olen lisännyt perän tavaratilan kanteen pari knaapia ankkuriköyttä varten. Lyhyissä siirtymissä nostan ankkurin ja kehin köyden oikealle puolella olevaan tavarakoteloon. Autoillessa ankkuri ja köysi on perän tavaratilassa suojassa sotkeentumasta. Metsästys ja kalastustilanteessa tavaratilassa on äyskäri, pieni laatikko perustyökaluille (pihdit, meisseli yms.) ja eväslaatikko. Pitää muuten mainita Stealthin perän ja keulan tavaratiloista, että mainospuheista poiketen ne eivät ole vesitiiviitä. Oheisessa valokuvassa kannattaa huomioida myös erikseen jenkeistä hankkimani moottorikiinnike. Ilman sitä sähköperämoottorin kiinnitys Stealthiin olisi aikamoista värkkäämistä ja ilman sähköperämoottoria Stealth olisi paljon vähemmällä käytöllä.

Stealthin sisätilat ovat täynnä tavaraa. Pyrkimys on ollut, että kaikki keskeinen löytyisi käden ulottuvilta. Numeroin oheiseen kuvaan tärkeimmät kohdat:

  1. 1. Lowrancen Elite 4X-HDI -kaikuluotain.
  2. 2. Abun trendikäs vieheämpäri passaa Stealthin laitaan kiinni hyvin.
  3. 3. Venepilkkivavat, vieherasiat ja kaikuluotaimen akku ovat ämpärissä.
  4. 4. Keskellä lattiaa on Clas Ohlsonin kestokassi saalista varten. Kassi on kätevä, koska se muotoutuu tilaan ja jämäkkä materiaali toimii saaliskäytössä hyvin.
  5. 5. Veneen keulassa on mela mustekaloilla kiinnitettynä. Olen kertaalleen joutunut melamieheksi, kun moottorin vaihdekytkin meni rikki.
  6. 6. Sähköperämoottorin 90 ah akku on omassa suojalaatikossaan lattialla.
  7. 7. Pienessä pilkkiboksissa on varavaatetta (varsinkin erilaisia kynsikkäitä ja muita hanskoja), erämiehen ensiapupakkaus ja muuta vedeltä suojattavaa tavaraa. Boksi on tuettu Stealthin asetelineeseen mustekalalla.
  8. 8. Pilkkiboksin sivutaskussa on puukko ja isot pihdit saaliinkäsittelyä varten.
  9. 9. Kaikuluotamen anturin kiinnike
  10. 10. Pilkkiboksin etupuolella on mustekalalla tuettuna termospullo ja kahvikuppi.
Ja loppu lattiatilasta onkin varattu jaloilleni ja koirille!

Koirilla on keulassa lopulta oikein hyvin tilaa. Ne mahtuvat makaamaankin siellä melko mukavasti.

Ram Mounts - loistava kiinnikejärjestelmä

Ihmettelin pitkään parasta kiinnitystapaa kaikuluotaimelle, kunnes kaverini vinkkasi minulla Aditan edustamista Ram Mounts -kiinnikkeistä. Ram-kiinnitysjärjestelmän ytimessä on kuminen pallo, johon voidaan kiinnittää erilaisia jatkovarsia, lisäkiinnikkeitä tai muita vipstaakeja niin, että periaatteessa mitä tahansa voi kiinnittää mihin tahansa: matkapuhelimille, navigaattoreille, kameroille ja vaikkapa tietokoneille löytyy kiinnikkeet veneeseen, autoon, maastopyörään ja muualle. Lisäksi sarjasta löytyy tietysti vapatelineitä ja muita erikoisempiin käyttötarkoituksiin suunniteltuja kiinnikkeitä.

Ensimmäiset poraukset Stealthin laitoihin piti miettiä tarkoin. Kiinnitin Ram-pallot ns. kumimuttereilla ja rosterisilla pulteilla. Kumimutteri tekee reiästä varmasti vesitiiviin.

Kaikuluotaimen taustalla oleva valmis kiinnikesysteemi näyttää tältä. Pallo on pultattu veneeseen, pallossa on 15-senttinen jatkovarsi ja sen päässä vielä Lowrancen kaikuun sopiva kiinnike.

Kaikuluotaimen anturin Ram-kiinnikkeessä on jatkovarren päässä tankokiinnike, jolla anturin tukikeppinä toimiva alumiiniputki pysyy paikallaan todella luotettavasti.

Ram-kiinnikkeiden käytössä on oikeastaan vain oma mielikuvitus rajana. Kaikuluotaimen voisi kiinnittää pilkkireppuun ja ensi syksyksi pitää askarrella aivan uudenlainen naamioverkkotelineistö Stealthiin. Kannattaa kyllä tutustua! Näitä Ram-kiinnikkeitä saa muualtakin, mutta Adita on erikoistunut kalastus- ja venekäyttötarkoituksiin.

Lopuksi:

Kaiken varustehärdellin jälkeen kalat ja niiden saaminen on edelleen se tärkein juttu. Tämmöisiä kaloja tuli viime sunnuntaina. Kiitos Markulle tämän jutun kuvausavuista.

10. joulukuuta 2014

Sähköperämoottorin vaihdekytkimen vaihtaminen

Jouduin viime viikonloppuna pieneen "merihätään", kun kesken venepilkkireissun sähköperämoottorini Patriot Saltwater 34lbs heitti toimimasta. Siinä on ollut jo vähän pidempään vikaa, että vaihde ei mene päälle heti ensi yrittämällä. Nyt se sitten laukesi lopullisesti. Otin yhteyttä moottoria maahan tuovaan OPM International Oy:n asiakaspalveluun ja kyselin koneelle huoltoa. Asiakaspalvelu oli ohjannut pyyntöni edelleen OPM:n huoltoon ja sieltä vastattiin minulle nopeasti. Kuvaukseni perusteella päätyivät siihen, että vaihdekytkin olisi rikki. Samalla he lupasivat lähettää uuden osan, joka olisi kuulemma helppo vaihtaa itsekin...

Paketti saapui tänään postissa ovelle saakka tuotuna. Tartuimme poikani kanssa rohkeasti härkää sarvista ja kurkkasimme paketin sisälle.

Paketista löytyi pussillinen liittimiä, itse vaihdekytkin sekä moottorin osaluettelo/räjäytyskuva, johon oli kirjoitettu käsin lisäohjeita vaihdekytkimen vaihtamiseen.

Tehtävä vaikutti tosiaan sen verran helpolta, että ruuvasimme pojan kanssa kannen koneesta auki. Kansi oli kiinni yhteensä kuudella ristipääruuvilla, joiden paikat merkkasin oheiseen valokuvaan.

Viimeisen ruuvin irrottua kansi tipahti pois paikaltaan. Samoin kävi teleskooppiselle ohjausvarrelle, jonka päässä rikkinäinen osa killui. Vaihdekytkimeen tuli monimutkaisen näköinen nippu johtoja varsinaisesta moottorista, joka on rikin alapäässä potkurin etupuolella.

Seuraavaksi jokainen vaihdekytkimen liitin piti vaihtaa vanhasta uuteen. Tässä piti tietysti olla tarkkana, että liitin menee uudessa kytkimessä samaan paikkaan.

Vaihdekytkimestä menivät myös virtajohdot moottorin kannessa olevalle piirilevylle, jolla ohjataan ledinäytön toimintaa. Piirilevyn asentaminen takaisin olikin koko homman vaikein rasti: oheisessa valokuvassa näkyvät 14 lediä piti saada osumaan taustalla näkyvän kannen pieniin reikiin. Tässä kohdassa raaka voima ei olisi auttanut.

Vaihdekytkimen asentaminen takaisin ohjausvarren päähän ja paikoilleen oli helppo työvaihe.

Niinpä saatiin ruuvailla koppa kiinni.

Lopuksi olikin se jännittävin vaihe - testaus. Ja vehjehän toimi aivan niin kuin pitikin! Kiitokset OPM International Oy:n huollolle nopeasta avusta ja hyvistä ohjeistuksista! Avoveden kalastuskausi ja erityisesti venepilkkihommat voivat jatkua siis vielä hetken.

Sepelkyyhkyjahti

Sorsastusjutut

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla