POIMINNAT

Kiintiöt hanhijahtiin?

Voisiko kiintiöt toimia suomalaisessa pienriistan metsästyksessä? Minusta voisi.

Joko kuulit merihanhiprojektista?

Merihanhiprojektissa siirtoistutetaan hanhia Savoon ja yritetään saada sisämaahan pesivä kanta. Tämä kannattaa vilkaista!

Takamaiden tunnelmaan myös Facebookissa

Liity Tapiolan Takamaiden seuraajaksi Facebookissa. Siellä on myös kosolti bonus-materiaalia, jota blogissa ei ole.

23. heinäkuuta 2014

Jahdissa-metsästyslehti ilmestyi

Suomi on yhdistysten ja aikakauslehtien luvattu maa. Silti, kun Suomen kokoisessa maassa alkaa ilmestyä uusi metsästyslehti, herättää asia melkoista kiinnostusta. Ja kun lehti ilmestyy rohkeasti vain verkossa ja sen sisältö koostuu laadukkaan ulkolaisen käännösmateriaalin lisäksi myös omasta toimitetusta materiaalista, on paketti sanalla sanoen mielenkiintoinen. Jahdissa-metsästyslehden ensimmäinen numero julkaistiin tänään ja kokonaisuus näyttää todella hyvältä.

jahdissafi

Sisällön puolesta julkaisu on hyvin monipuolinen. Lehden 59 sivulla sorsastetaan Kainuussa, metsästetään alppikauriita Kirgisiassa, vertaillaan aseita ja karttapalveluita ja puhutaan metsästäjän eväsleivistäkin. Jahdissa-metsästyslehteä voi siis kutsua metsästyksen "yleislehdeksi". Lehden jutut jättävät ammattimaisen vaikutelman - valokuvat ovat teräviä ja laadukkaita, juttujen teksti on sujuvaa ja jutut on kirjoitettu ja käännetty asiantuntevalla otteella. Teknisesti lehti tuntuu pikavilkaisun perusteella toimivan tavallisessa tietokoneen selaimessa ja tablettitietokoneessa hyvin. Itselläni kesti hetken ymmärtää, että lehden sivuilla pääsee navigoimaan sivun alareunan palkin kautta - olisi pitänyt lukea heti etusivulla olleet ohjeet.

jahdissafi

Kuvassa alla lehden päätoimittaja Jussi Lähdesmäki. Tapasin hänet kesäkuun alussa Erämessuilla. Kiinnostuin jo tuolloin Jussi kertomista suunnitelmista ja tulevista kuvioista.

jahdissafi

Lopuksi:
Jahdissa-metsästyslehti ilmestyy vain verkossa ns. nettilehtenä. Ratkaisu on moderni ja vetävä - ihmisten ajankäyttö verkossa on koko ajan kasvussa ja tavanomaisten lehtien levikit pienenevät. Myös mainonta on siirtynyt verkkoon. Samalla pitää muistaa, että metsästäjäkunta on vanhahtavaa ja konservatiivista, joten kaikki metsämiehet eivät varmaankaan tästä julkaisusta innostu.

Yksi lehden erikoisempia ulottuvuuksia on, että se ilmainen - eli se on mainosrahoitteinen. Mainokset eivät ensimmäisessä numerossa häiritse. Osa mainoksista on jopa rakennettu näppärästi niin, että niistä saa klikkaamalla lisätietoja.

Jahdissa-metsästyslehti asettaa kovan haasteen muille suomalaisille metsästyslehdille. Ja hyvä niin. Laadukas sisältö on aina meidän lukijoiden etu. Toivottavasti Jahdissa-metsästyslehden tulevat numerot yltävät näin hienolle tasolle!

Klikkaa tästä suoraan lehden etusivulle

20. heinäkuuta 2014

Ultraviolettisäteily ja metsästys

Ultraviolettisäteily on valoa, jota ihmissilmä ei näe. Sitä vastoin useimmat eläimet näkevät UV-säteilyä ja niiden aistima maailma on tästä syystä aivan erilainen meihin ihmisiin verrattuna. Olen koostanut tähän tarinaan UV-säteilyyn liittyvää tutkimustietoa ja sen käytännön vaikutuksia meille metsästäjille.

Hyvin lyhyt oppimäärä ultraviolettisäteilystä
Usein kuulee puhuttavan "Ultravioletti valosta", mutta se on vähän epätarkka termi. Oikeammin pitäisi puhua ultraviolettisäteilystä. Ultraviolettisäteily eli UV-säteily on sähkömagneettista säteilyä ja se on taajuudeltaan ihmissilmälle näkymätöntä valoa. Ihmissilmälle näkyvän valon aallonpituus on 400−700 nm ja tätä näkyvää valoa lyhytaaltoisempaa säteilyä kutsutaan ultravioletiksi. Ultraviolettisäteilyä kuulee kutsuttavan myös mustavaloksi. UV-säteily on vielä jaettu kolmeen eri säteilytyyppiiin - UVA, UVB, UVC. Alla oleva Wikipediasta lainattu kuva havainnollistaa tätä kokonaisuutta - siinä näkyy ihmissilmin näkyvä valo ja sen vieressä UV-säteily.

UV-säteily ja linnut
Lintujen kyky nähdä UV-säteilyä havaittiin sattumalta jo 70-luvulla. Sittemmin lintujen näkökykyä on tutkittu varsin laajalti. Yksi kansantajuisemmista nettijutuista on National Wildlife Federationin juttu True Colors: How Birds See the World. Artikkelissa todetaan, että useimpien lintujen silmät ovat todennäköisesti näkyvää valoa herkempiä UV-säteilylle!

Lisää lähteitä linnuista ja UV-säteilystä:

UV-säteily ja nisäkkäät
Nisäkkäiden puolella mm. valkohäntäpeurasta tiedetään sen erottavan UV-säteilyn avulla ravinnon, pedot ja urosten virtsamerkit. Amerikkalainen valkohäntäpeurajärjestö QDMA kertoo artikkelissa What do Deer see? jo vuonna 1992 tehdystä tutkimuksesta, jossa valkohäntäpeurojen UV-säteilyn näkökyvystä saatiin ensimmäiset viitteet.

Tuoreempaa havainnointia on, että myös porot aistivat UV-säteilyä. Vuonna 2011 Lontoon yliopiston tutkimuksessa havaittiin porojen kyky nähdä UV-säteilyä. Tästä on porolle suurta hyötyä sekä ravinnon löytymisessä, että vihollisten havainnoinnissa. Mm. NewScientist.com on käsitellyt asiaa jutussaan Reindeer gained UV vision after moving to the Arctic. Lisäksi tästä on Youtubessa ihan mielenkiintoinen videokin:

Samaisen Lontoon yliopiston tutkijoiden mukaan myös kissat, koirat, siilit ja 38 muuta nisäkäslajia näkevät UV-säteilyä. [Koko tutkimusaineisto]

UV-säteilyn käytännön merkitykset metsästykseen?
Edellä olevien viitteiden perusteella on varmaan kiistatonta todeta, että useimpien riistaeläinten näkökyky poikkeaa ihmissilmän näkökyvystä selvästi. Minusta tällä asialla on melko suurta merkitystä linnustuksen lisäksi myös vaikkapa valkohäntäpeurajahteihin ja kauriin pillittämiseen.

Sorsastus ja kyyhkyjahti
On kulunut reilu kolme vuotta siitä, kun tein tarinan Flambeaun UV-säteilyä heijastavista sorsakaaveista. Niillä tuntuu olevan aivan erityistä merkitystä nauttisen hämärän aikaan ennen auringonnousua. Olen saanut hyvin suuria, noin kahden sadan linnun, muuttoparvia laskeutumaan UV-kaaveilleni. Tavallisilla kaaveilla ei ole tuolloin mitään tehoa. Päivemmällä ja runsaammassa valossa tilanne eri kaaveiden välillä tasoittuu ja tavallisetkin kaaveet alkavat toimia. Vastaavasti sepelkyyhkyjahdissa pussikaaveiden UV-ominaisuudella ei tuntuisi olevan niin suurta merkitystä, koska sepelkyyhkyjen aamulento alkaa merkittävästi sorsia myöhemmin. Sepelkyyhkyjen pussikaaveet toimivat mainiosti, mutteivat UV-värityksen vuoksi.

Metsästys ja Kalastus -lehti testasi UV-kaaveita syyskuun 2013 numerossa (09/2013). Tulokset olivat oikein hyviä. Alla lyhyt lainaus M&K:n jutusta:

Illan hämärtyessä toistui sama ilmiö kuin aiemmin tavikuvien kanssa. Sorsat vaikuttivat huomattavasti kiinnostuneemmilta ja lensivät selkeästi alempana, suuntana kaaveparvi.

UV-säteilyn toistavat tietysti täydellisimmin perinnekaaveet, eli kaaveet, joihin on käytetty aito nyljetty linnun nahka ja höyhenet. Eipä ihme, että monet vanhemman polven metsämiehet vannovat niiden nimiin.

Kyttäysmetsästäjän vaatteet ja varusteet
Monissa vaatteiden pesuaineissa on erilaisia värien vahvistajia, jotka samalla voivat korostaa vaatteiden UV-säteilyn heijastusta. Siksi vanhan kansan viisaus siitä, että metsävaatteita ei kannattaisi pestä, saa aivan uudenlaista selkänojaa. Tämä osaltaan selittää myös sitä, miksi hienoin ja moderneinkin digicamo-maastokuosinen puku voi pelottaa riistaeläimiä, kun taas vanha ja virttynyt Hankkijan oranssi navettahaalari voi toimia teerisuolla mainiosti.

Examiner.comin jutussa Bow hunters have no reason to fear ultraviolet light kerrotaan, että eri luonnon materiaalit heijastavat UV-säteilyä hyvin eri tavoin. Kesäisen vihreä lehvästö imee UV-säteilyn lähes kokonaan ja heijastaa siitä vain 3-7 prosenttia. Samalla lumipeite heijastaa UV-säteilystä jopa 94%, joten yksinkertaistaen samoilla vaatteilla ei voisi olla näkymättömissä eri vuodenaikoina kaikissa olosuhteissa. Asia ei ole näin yksioikoinen, sillä kivet ja vaikkapa puunrungot heijastelevat UV-säteilyä vuoden ympäri samalla tavalla.

UV-säteily on varmasti osasyynä myös siihen, että peltopiilot (field blind) suositellaan monissa yhteyksissä käsiteltäväksi mudalla. Esimerkiksi Duckhuntingchat.comissa asiasta löytyy useita keskusteluita.


Lisää hyvää luettavaa UV-säteilystä ja vaatetuksesta:

Lopuksi:
UV-säteilyn merkitys metsästyksessä riippuu metsästysmuodosta ja ajankohdasta. Hämärässä tapahtuvassa sorsastuksessa asialla on selvimmin merkitystä, joka kannattaa huomioida vaatetuksessa ja muuussa varustuksessa. Myös kirkkaalla hankikelillä UV-säteily kannattaa huomioida. Tämä pieni tutkimus UV-säteilyn maailmaan avasi omia silmiä myös siltä osin, että metsästysvaatteita ei tosiaan suotta kannata pestä. Minusta olisi mahtavaa, jos joku ottaisi UV-suodattimella valokuvia erilaisista maastoasuista erilaisissa maasto-olosuhteissa.

18. heinäkuuta 2014

Riista-lehden houkuttelupyyntijuttu - "parasta pitkään aikaan!"

Olen ollut pitkään melkomoisen pettynyt suomalaisten metsästyslehtien sisältöön. Lehtien jutut ovat enimmäkseen vuodesta toiseen samansisältöisinä kierrätettyjä samoista näkökulmista esitettyjä juttuja. Siksi tänään saapuneen Riista-lehden numero yllätti positiivisesti. Siinä käsiteltiin pienpetojen kesäaikaista houkuttelupyyntiä jutussa: "Rehupellon penikat". Tämä juttu on samalla laajemman Houkuttelupyynti-juttusarjan aloitus.

Riista-lehti

Houkuttelupyynti-jutussa on haastateltu alan kärkinimeä ja ehdotonta osaajaa, Tuukka Arosta. Jo pelkkä Arosen osaaminen tuo jutulle hyvän selkänojan. Lisäksi tässä jutussa on hyvää sen tarkkaan asiaan keskittyvä ote: puhutaan kesäisestä sänkipeltopyynnistä, pelkästään siitä ja vain siihen liityvistä asioista. Tämä mahdollistaa sen, että jutussa mennään syvälle yksityiskohtiin - Tuukka osaa mm. esitellä pillien käyttöeroja jopa niin, että jutussa pillit jaotellaan "kesäpilleihin" ja "talvipilleihin". Lisäksi tuulen merkityksestä ja sen hyödyntämisestä juttu antaa aivan uudenlaisia eväitä myös kokeneemmalle pillimiehelle.

Lopuksi:
Riista-lehden Houkuttelupyynti-sarjan ensimmäinen juttu "Rehupellon penikat" on parasta materiaalia, mitä suomalaisissa metsästyslehdissä on pitkään aikaan saanut lukea. Harmi kyllä, lehden muu tarjonta ei aivan vastaavaan yllä. Varsinkin sepelkyyhkyjahtitarina on kirjoitettu laiskasti vain vanhaa kierrättäen, eikä siitä saa irti oikein mitään uutta.

Tuukkaan ja muihin suomalaisen houkuttelupyyntikulttuurin eturivin kavereihin saa parhaiten yhteyden Facebookin Houkuttelupyynti-ryhmässä.

16. heinäkuuta 2014

Kettu hernepellossa

Perustin tuossa viime viikon loppupuolella pienen herneruokinnan sepelkyyhkyille. Kyyhkyset eivät ole vielä peltoa löytäneet, mutta paikalla on alkanut kulkea kettu.

kettu riistakamerassa

Ruokintapaikka näyttää tältä. Keskellä vanhoja pakettipeltoja on mukavan kokoinen pelto. Se on myrkytetty keväällä ja sittemmin karhittu.

ruokintapelto

Kun perustetaan ruokintaa uudelle paikalle, kannattaa ensimmäiset hernesatsit liottaa ja suolata. Kyyhkyjen pitäisi haistaa liotettu herne paremmin. Suolalla puolestaan yritetään estää herneiden joutuminen varisten ja muiden ei-toivottujen lintujen kupuihin. Suolattu herne on kuitenkin sepelkyyhkyn herkkua!

herneiden suolaaminen

Viskelin herneet peltoon. Tässä hommassa ihan kätevä apuväline on Motonetistä löytämäni vihreä muovinen kauha, joka on tarkoitettu alunperin rännien puhdistamiseen. Tämän ruokinnan tavoitteena olisi ensisijaisesti toimia lintujen ruokavarastona niin, että ne malttaisivat viipyä alueella vähän pidempään. Normaalistihan sepelkyyhkyt häviävät näistä maisemista silloin, kun puidut viljapellot kynnetään ympäri noin syyskuun puolessa välissä.

herneiden kylväminen

Riistakamera viriteltiin paikalle vasta pari päivää ruokinnan perustamisen jälkeen.

riistakamera

Myös heinäsirkka soitteli lähikorsilla. Täytyy myöntää, että enää ei sirkan viulu korviini kuulu...

heinäsirkka

Kettu näyttäytyi kameralle heti ensimmäisenä iltana.

kettu riistakamerassa

Nähtävästi kettukin on mieltynyt herneisiin. Se on tällä hetkellä ainoa otus, joka käy ruokinnalla. Kyyhkyt eivät vielä ole paikalle löytäneet. Tässä taas huomaa, kuinka mukavia värkkejä nämä riistakamerat ovat. Ilman sen ottamia kuvia ketusta ja ruokinnan tapahtumista ei olisi mitään tietoa.

kettu riistakamerassa

13. heinäkuuta 2014

Parhaat hanhikaaveet tulevat Tanskasta

Viime vuoden kesällä tanskalainen DKWAI alkoi tuottaa omalla tuotemerkillä Supreme-nimisiä hanhikaaveita, joiden tekninen laatu oli sellaista, johin ei oltu aiemmin totuttu. Toki tiedettiin, että USA:ssa useampikin valmistaja tarjosi nukattuja kokonaisia ns. fullbody-kaaveita. Harvempi täällä niihin oli kuitenkaan investoinut, koska isojen hanhikaaveiden toimituskustannukset USA:sta koituvat nopeasti kohtuuttomiksi. Siksi DKWAI Supreme -kaaveet aiheuttivat pienimuotoisen kiinnostusmyrskyn täällä pohjolan perukoilla. Itse hankin omani Ruotsista Lindroth/Norinilta, mutta sittemmin näitä on tullut saataville myös Suomeen.

parhaat hanhikaaveet

DKWAI:n valikoimassa on kaksi merihanhikaavemallia - kokonainen fullbody-hanhikaave ja edullisempi päällekkäin pinoutuva kuorikaave. Kuorikaaveiden mukana ei tule omaa kuljetussäkkiä, mutta kuuden kaaveen settinä myytävälle fullbodylle mukaan tulee lokerokassi, jossa jokaiselle kaaveelle on oma osastonsa.

(Koska suomeksi ei ole vakiintunut oikein kätevää termiä "kokovartaloiselle houkutuskaaveelle", kutsun noita kaaveita tässä jutussa mieluummin fullbodyksi. En yhtään tykkää tämmöisestä anglismista, mutta minkäs teet.)

parhaat hanhikaaveet

Kaavekassin sivussa on erillinen tasku tukikepeille. Tukikeppejä varten pitäisi kyllä tehdä jonkinmoinen säilytyspussi, jonka saisi sidottua kuljetuskassiin kiinni varmasti. Irrallaan sivutaskusta törröttävät kepit tippuvat ja menevät hukkaan ennemmin tai myöhemmin.

parhaat hanhikaaveet

On näissä kaaveissa kantajalle kantamista.

Molemmat kaavemallit on nukattu eli muovisen kaaveen pinnassa on samettimainen pintakerros. Sen tehtävä on estää kaaveen epäluonnollista kiiltelyä auringossa. Nukkaus on samalla hyvin herkkä vaurioitumaan ja sotkeentumaan. Kaaveita enemmän käyttäneet kaverini kertoivat, että nukkauksen alta paljastuu tympeän värinen musta muovi, joten kaaveita on siis syytä käsitellä varovasti!

parhaat hanhikaaveet

Yksi kätevä tapa suojata kaaveita kuljetuksen rasituksilta on laittaa päät erikseen kangaspussiin ja kietaista pää vielä erikseen halpamarketin tennissukkaan. Tosin sukkakin pitää rullata pään päälle varovasti, jottei pinta kulu. Päällekkäin pinottavien kuorikaaveiden väliin olisi keksittävä joku kestävä ja pehmeä materiaali suojaamaan kaaveita toistensa hankauksilta - olisiko teillä lukijoilla ajatuksia?

parhaat hanhikaaveet

Huomioita fullbody-kaaveista
Irtopäitä on kokokaaveille kolme erilaista. Yksi pitkäkaulainen vartiohanhi, kaksi lyhytkaulaista lepäävää hanhea ja kolme syövässä asennossa olevaa kaavetta.

parhaat hanhikaaveet
parhaat hanhikaaveet

Tukikepin päässä on haara, jonka asettamiseen kaaveen vatsassa on kaksi tapaa. Oheisen valokuvan mukaisesti asetettuna kapeassa aukossa kaave pysyy tanakasti paikallaan sivutuulessakin, kun taas toisen puolen isompaan aukkoon asetettuna tukikepin haara antaisi kaaveen keinahdella puolelta toiselle tuulen mukana. Tätä tukikeppiä kutsutaan "motionstickiksi".

hanhikaaveen motionstick

Kassi vaikuttaa kestävältä ja pätevältä säkiltä. Säkki on muuten tarkoitettu taiteltavaksi peltoon niin, että se toimisi kaaveena. Tätä varten paketin mukana tulee oma pääkin. Itse en ole vielä oppinut tapaa, jolla kassista saisi taiteltua luonnollisen näköisen kaaveen.

hanhikaavekassi

Vaikka nämä kaaveet ovat ulkoisesti upeita ja hyvin hinnakkaita vehkeitä, eivät ne ole aivan täydellisiä heti. Pään ja vartalon liitos on nimittäin pakasta vedetyllä kaaveella mahdottoman tiukka. Mattoveitsellä tai vastaavalla terävällä puukolla on poistettava neljä viisi milliä nuolen osoittamasta kohdasta. Homma ei ole mahdoton, mutta pään materiaali on melko kovaa tavaraa vuoltavaksi. Samalla työstäminen vaatii huolellista kokeilemista, jottei liitoksesta tule liian löysä.

hanhikaaveiden korjaaminen

Huomioita kuorikaaveista
Päällekkäin pinoutuvia kuorikaaveita tulee paketissa yhteensä 12. Näissäkin päiden asentoja on kolme erilaista: kolme vartioi, neljä lepää ja viisi syö. Ja myös näiden kaaveiden päiden liitos pitää vuolla auki.

parhaat hanhikaaveet

Mutta kun päiden liitos on kotona valmiiksi vuoltu auki, ei kaavetusinan käyttöön ottamisessa kauan mene.

parhaat hanhikaaveet

Kuorikaaven pohjassa ei ole kepille paikkaa. Tarvittaessa sellaisen voi tietysti liimata pohjaan vaikkapa limsapullosta. Samalla kyllä menetetään pinottavuutta.

kuorikaaveet

Kaaveparvi alkaa pikkuhiljaa valmistua. Säilytän myös näiden kaaveiden päitä erillisessa kangaspussissa. Siellä ne ovat varmassa tallessa ja paremmassa suojassa kuljetuksen kolhuilta.

hanhen kuorikaaveet

Kaaveet peltoon
Tätä tarinaa varten menin kaverini kanssa läheiselle pellolle, josta oli juuri puitu ja paalattu rehu sopivasti pois. Näissä kuvissa kaaveet eivät ole siis metsästyskäytössä.

parhaat hanhikaaveet

Koiratkin olivat mukana puuhassa. Varsinkin nuorelle Sissille on tärkeää saada myös hanhikaaveisiin kontakteja jo nyt, jotta ne eivät sitten myöhemmin ihmetytä koiraa.

parhaat hanhikaaveet

Asettelin fullbodyt ja kuorikaaveet sekaisin niin, että näitä valokuvia varten saatiin mahdollisimman monipuolisia kuvakulmia.

parhaat hanhikaaveet

DKWAI:n merihanhikaaveet ovat oikeita merihanhia paljon tummemmpia. Tämä ei välttämättä ole huono juttu - tumma kaave näkyy varmasti kellertävää sänkipeltoa vasten kauas. Kyllä nämä ainakin satunnaisen kiikarimiehen hämäisivät. Nämä kuvat kannattaa klikata kuvasta isommaksi, jotta näet yksityiskohdat paremmin.

parhaat hanhikaaveet pellossa

Lopuksi
DKWAI:n hanhikaaveet ovat upeita ilmestyksiä. Niiden koko ja asennot ovat hyvin luonnollisia. Itse en vielä viime vuonna ennättänyt näitä kokeilemaan tositoimissa kunnolla. Mutta viime syksynä kaverini käytti näitä Etelä-Ruotsin kaupallisissa hanhijahdeissa koko kauden ajan ja siellä kokemukset olivat oikein hyviä. Samalla nämä kaaveet ovat hyvin hinnakkaita värkkejä - fullbodysta saa pulittaa ainakin nelisen kymppiä kappaleelta ja kuorikaavekin on yli parin kympin kappale. Joka tapauksessa kaaveet ovat komeita ja varmasti toimivia. Toivottavasti ensi syksynä pääsen kokeilemaan näitä tositoimissa oikein kunnolla. Minusta nämä ovat 4.5 tähden arvoisia. Täydet viisi tähteä tulisi, jos kaaveiden viimeistely olisi niin hyvä, ettei puukkoa tarvittaisi pään kiinnityksen viimeistelyyn.

Kiitos Markolle kuvausavusta.

DKWAI

Tarinan kirjoitti , .

9. heinäkuuta 2014

Tuomenkehrääjäkoin kotelopesä

Käytin koirat tänään uimassa joella. Siinä samalla osui silmään melkomoinen tuomenkehrääjäkoin kotelopesä. Tuomenkehrääjäkoit ovat viime vuosina alkaneet yleistyä ja niiden tekosista on uutisoitukin laajalti - puhutaan kummituspuista. Tuomenkehrääjäkoit nimensä mukaisesti kehräävät puun ympärille harsomaisen seitin, jonka suojissa toukat voivat touhuta vapaasti. Tuomen lisäksi näistä kärsivät ainakin omenapuut. Harson peitossa olevia luurankopuita näkee usein, mutta enpä ole aiemmin sattunut näkemään täysikasvuisten toukkien koteloita. Näitä koteloita oli pesässä varovaisesti arvioituna satoja.

tuomenkehrääjäkoi
tuomenkehrääjäkoi
tuomenkehrääjäkoi

Tuomenkehrääjäkoin toukka itse

tuomenkehrääjäkoi

Pesän alapuolella aikuisia toukkia pyöri enemmänkin. Ymmärtääkseni näiden pitää vielä koteloitua, jonka jälkeen niistä kuoriutuu siivekkäitä perhosia.

tuomenkehrääjäkoi

Sepelkyyhkyjahti

Sorsastusjutut

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla