Juuri nyt!

Meillä oli hieno tilaisuus tutustua koirani kannalta uuteen riistalajiin - supikoiraan!

Juuri nyt!

Talvikalastuskausi alkaa olla takanapäin. Vilkaise lyhyen talven parhaat palat!

Näitkö tämän?

Voisiko kiintiöt toimia suomalaisessa pienriistan metsästyksessä? Minusta voisi. Lue lisää.

Näitkö tämän?

Joko luit Merihanhiprojektista, jossa merihanhia siirtoistutetaan Savoon? Tämä kannattaa vilkaista!

Takamaiden tunnelmaan myös Facebookissa

Liity Tapiolan Takamaiden seuraajaksi saadaksesi tiedon uusista kirjoituksista suoraan seinällesi. Facebookissa on myös bonus-materiaalia, jota blogissa ei ole.

Näitkö tämän?

Tutustu vuoden 2012 kevään suosikkisarjaan riistakameroista.

16. huhtikuuta 2014

Nimikilpailun yllättävä ratkaisu

Uuden noutajanpennun nimikilpailu on ratkennut! Ja nyt kävi vieläpä niin, että oma suosikkinimeni vaihtui. Hyvät naiset ja herrat - uuden noutajan nimi on...

SISSI

Sissi-nimeä ehdotti yhteensä peräti neljä osallistujaa. Perusteluina kerrottiin mm. seuraavaa:

"kaksijakoinen nimi. Sissi-ruhtinattaren mukaan tai sitten suomalaisten tuntema sissi on kova ja periksi antamaton sotilas. :) "

"Sitkeä Sissi kunnon töihin. :) Helppo lausua ja ei liian tyttömäinen, niin ja se sopii kuin nenä päähän metsästyskoiralle. "

Sissi alkoi tuntua vaan jotenkin omalta ja oma aiempi suosikkinimi sai väistyä. Sissi on omaperäinen, erilainen ja nimi käy lellittelyyn ja käskemistä vaativiin tilanteisiin mainiosti. Vielä kun kasvattajakin kertoi pennun olevan luonteeltaan rohkea, itsenäinen ja periksiantamaton riiviö, oli valinta valmis.

Muitakin loistavia ehdotuksia tuli runsaasti. Aivan erityisen upeaa oli lukea monipuolisen älykkäitä ja hauskoja perusteluita. Nimelle haettiin innoitusta Kalevalan mytologiasta (Telle), Egyptin ja Kreikan muinaisista jumalolennoista (Titi ja Hippa) ja erilaisista luonnonilmiöistä (Tähkä, Valo ja Duuri). Myös kirjallisuudesta haettiin viitteitä (Kalle Päätalon äiti Riitu). Iso kiitos kaikille osallistujille!

Nimiehdotuskilpailun palkintona olleen 50€ lahjakortin Kelpo Kepon verkkokauppaan voitti arvonnassa Anne J. Hänelle on lähetetty sähköpostia asiasta.

13. huhtikuuta 2014

Riista-ateria sorsankoivista

Viime vuosien saalismäärät ovat olleet aika mukavia, joten meidän perheessä riistaa syödään arkena ja sunnuntaina läpi vuoden. Vaikka minä olen keittiössä täysin amatööri, olen yrittänyt opetella erilaisia kokkaustaitoja ja nyt haluan avata blogissani uuden suunnan kertoen omista suosikkiaterioistani. Aloitan esittelemällä kevyen riistasalaatti-aterian, jota syötiin lauantaina lounaaksi.

Tämä salaattiateria on yhdenlainen muunnelma Ravintoketju-blogin fasaanisalaatista, jonka juju on happaman katkeran piparjuuriranskankermakastikkeen ja makean yhdistelmä. Tämä kastike yllättää. Salaatissa on myös kovaksi keitettyä kananmunaa ja kalvottomaksi käsiteltyä appelsiiniä. Tällä kertaa salaatin riistaosuus tulee heinäsorsan jaloista, jotka on haudettu uunissa confit-tyylisesti ankanrasvassa. Oheisessa kuvassa kastike on vähän piilossa munien ja koipien alla.

Sorsien ja muiden riistalintujen koivet ovat monesti hyljeksittyjä, koska ne vaativat varsin pitkän kypsennysajan. Muutoin ne jäävät auttamatta sitkeiksi. Koivet myös kärähtävät ja kuivuvat helposti. Mutta upporasvassa miedolla lämmöllä pitkään hauduttaen sitkeälihainen koipi pehmenee suussa sulavaksi. Eikä lopputulos taatusti ole kuiva. Ankan ja hanhen rasvaa voi ostaa ainakin DeliDelin verkkokaupasta.

Koipia väheksytään myös niiden pienuuden vuoksi. Ja totta on, että heinäsorsan jaloissa ei ole kovin paljon syötävää - jalka painaa luineen vain noin 20 grammaa. Siksi niitä pitää varata pieneenkin alkupalaan vähintään pari kolme koipea per annos. Koipien käyttö on hyvä huomioida jo saaliin käsittelyvaiheessa: koivet kannattaa vakumoida erikseen ja kerätä useamman linnun koivet yhteen ateriaan.

Salaatissa pitää tietysti olla runsaasti tuoreita ja rapsakoita vihanneksia. Tässä annoksessa oli Metropolitan-salaattia, vuonankaalia, suolaheinää ja rucolaa.

Yhteenveto: Tässä riistasalaatti-ateriassa parasta on sen kätevä muunneltavuus. Se sopii juhla-aterian alkupalaksi ja annoskokoa kasvattaen toimii sellaisenaan myös kevyenä arkiruokana. Melko voimakkaista aromeista huolimatta tämä riistainen salaatti uppoaa mainiosti myös perheen pienimmille. Toisaalta munien keittäminen, appelsiinin fileointi ja erityisesti piparjuurikastikkeen valmistaminen ovat aikaa vieviä työvaihteita, joten tämän riista-aterian tekeminen vaatii vähän suunnittelua. Salaatin valmisteluihin menee aikaa . Riistan valmistus pitää tietysti huomioida erikseen.

Miltäs tämä tämmöinen ruokasisältö sinusta tuntuu? Hyvä lisä vai ei paljo kiinnosta? Kommentoi mieluusti tuohon alle!

Tekijä: Julkaistu:

12. huhtikuuta 2014

Vastaa ja voita - ehdota koiranpennulle nimeä!

Päivitys 16.4.2014 - Nimikilpailu on nyt ohi; uusia ehdotuksia ei voi enää tehdä.

Koiranpentu saapuu ensi viikolla! Minulla on jo melko varma nimi mielessäni, mutta haluaisin kuulla teidän lukijoiden ehdotuksia nimeksi. Täytä ehdotuksesi alla olevaan lomaakkseen, kerro nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Halutessasi voit vielä kertoa, miksi juuri Sinun ehdottamasi nimi olisi hyvä. Kaikkien ehdotuksen jättäneiden kesken arvotaan keskiviikkona 17. huhtikuuta 50 euron lahjakortti Kelpo Kepon verkkokauppaan, josta löytyy monipuolinen valikoima koiratarvikkeita ja vähän metsästyskampettakin.

En halua suotta rajoittaa ehdotusten tyyliä ja laatua. Nimeksi voi sopia ihmisen nimi, perinteisempi koiran nimi tai joku vähän omintakeisempi nimi - hyvällä perustelulla pääsee pitkälle. Muutamia perustoiveita kuitenkin: kun nimi tulee metsästyslinjaiselle labradorinnoutajanartulle, olisi nimen syytä olla feminiini, muttei "liian tyttömäinen". Samalla hyvä nimi on minusta lyhyehkö paritavuinen sana, jotta se on nopea ja helppo huudahtaa. Lisäksi sen pitää olla selvästi erilainen vanhemman labbiksen nimestä ("Nala"), jotteivat nimet menisi sekaisin.

Jään jännityksellä odottamaan ehdotuksiasi.

7. huhtikuuta 2014

Meille tulee koiranpentu!

Olen jo parin vuoden ajan kaavaillut uutta noutajaa ja nyt tilanne on se, että kiirastorstaina se sitten tapahtuu - meille tulee uusi labradorinnoutaja! Koiranpennun hankintaan on monia syitä - päällimmäisenä kuitenkin se, että minulla on harrastuksissani "tilaa" koiranpennulle. Viime vuoden aikana Nalalle tuli parisataa lämmintä riistanoutoa, enkä usko määrien paljon tälle vuodelle vähenevän. Toisekseen haluaisin kokeilla siipiäni myös koepuolella. Haussa on siis metsästys- ja koekoira - käyttökoira, joka varmasti pääsee rodunomaiseen toimintaan ympäri vuoden. Kaikessa tässä on jännintä nähdä Nalan suhtautuminen uuteen koiranpentuun. Tilanne kysyy varmasti paljon henkistä kanttia Nallelta.

Koiranpennun valinta on aina vaikea tehtävä. Monesti sanotaankin, että "pentu se isäntänsä valitsee". Tälläinen tunnelma oli minullakin heti pentuevierailun jälkeen. Oheisen kuvan koiranpentu se tuntui aktiivisimmin hakeutuvan syliini.

Usein koiranpennun valinnassa katsotaan myös sitä, miten ne toimivat riistan kanssa... Näin nuorten pentujen kanssa rohkeus on paljolti laumassa toiminnan ja siitä kumpuavan rohkeuden tulosta.

Koiranpentua valittaessa pitäisi oikeastaan kyetä nostamaan katseensa vähän korkeammalle ja katsoa yksittäisen koiranpennun sijasta pentuetta. Pitää varmistaa, että periytyviä sairauksia sukulinjoissa ei ole, että sukulinjoissa on koemenestystä ja että nartun ja uroksen fyysinen habitus vastaa omia ulkomuototarpeita. Omissa metsästystarpeissani korostuvat nopeat tilanteet ja melko kovat fyysiset vaatimukset. Samalla koiran korvienvälin pitäisi olla kunnossa, jotta se jaksaa odottaa passissa tuntikaupalla toimintaa.

Tänä keväänä syntyi, tai on syntymässä, useampia hyvin mielenkiintoisia pentueita. Oma valintani oli nyt Läppiksen Kennel Jyväskylän läheltä. Toisaalta hyville koirille on aina kysyntää, joten toki kasvattajakin on osaltaan päättänyt myydä koiran juuri minulle.

Tuleva kesä ja syksykin saa siis nyt kertaheitolla aivan uudenlaisen suunnan. Kiire ei ole mihinkään, mutta silti pidän mahdollisena, että jo ensimmäisenä syksynä voitaisiin tehdä jonkin verran riistanoutoja. Kaikki riippuu tietysti kaverin kehityksestä ja valmiudesta. Jänniä aikoja.

5. huhtikuuta 2014

Tutustuminen supikoiraan

Minullahan on ollut toiveena, että Nala toimisi auttavasti myös supikoiralle. Koira on luonteeltaan sen verran pehmeä, että siitä ei tule varsinaista pienpetokoiraa koskaan. Mutta jo pelkkä jäljestys ja kohteen pysäytys olisivat hyviä taitoja. Samalla meillä ei ole maastossa tullut yhtään supikoiratilannetta, jossa näitä taitoja oltaisiin voitu harjoitella. Siksi olin erityisen iloinen, kun naapurini soitti, kertoi saaneensa viime yönä omalla koirallaan supikoiran ja tarjosi meille mahdollisuutta tutustua saaliiseen. Tietysti näin hyvä tilaisuus piti hyödyntää!

Nalle tutki supikoiraa kiinnostuneena, mutta selvästi epävarmana. Se haki minusta tukea ja kannustusta. Itse tasapainoilin koko ajan sillä rajalla, että motivoiva kannustaminen lipsahtaisi käskyttämisen puolelle, jolloin koulutustilanne voisi mennä ihan pieleen. Lopulta koira uskaltautui nostamaan supikoiran heinikosta ilmaan.

Ja kun supikoira oli saatu nouto-otteeseen, oli suurin kynnys ylitetty. Alussa ote oli hyvin pinnallinen, mutta vähitellen rohkeuden karttuessa kymmenkiloinen suppana alkoi saada liikettä.

Lopulta Nala hoksasi, että niskan kohdalta on paras kantaa.

Noin varttitunnin treenillä saatiin jo kolme ihan tyylipuhdasta noutoa. Saapa nähdä, tulisiko tästä Nalalle kolmas metsästysmuoto passijahtien ja ylösajometsästyksen rinnalle. Nyt vaan pitäisi saada maastossa lisää supikoirakontakteja.

2. huhtikuuta 2014

Talvikalastus - 2014

Kulunut talvi oli poikkeuksellisen huono metsästyksellisesti. Koska lunta ei juuri ollut, ei jäniksen jäljittäminen onnistunut, eikä ketun pillityksestäkään tullut oikein mitään. Siksi vuoden 2014 alku on mennyt liki pelkästään talvikalastuksen parissa. Poikkeuksellisen lämmin talvi lyhensi tosin myös talvikalastuskautta - normaalisti näin huhtikuussa vielä pilkitään täyttä päätä.

Lyhyehköstä talvikalastuskaudesta huolimatta, saaliin puolesta sesonki on ollut oikein onnistunut. Minun kohdekalanihan on käytännössä aina ahven ja viime vuodet olen pilkkinyt pelkästään tasapainopilkeillä. Alku- ja keskitalven paras ottipeli oli kuvassa näkyvä Karismaxin kuusisenttinen ärsyvärinen viehe. Se toimi merellä ja järvillä varsinkin pilvisinä päivinä.

Käväisin helmikuussa myös Lapissa pilkillä. Siellä ei tarvinnut juuri heikkoja jäitä pelätä. Oheisessa kuvassa jäällä oli paksuutta reilu puoli metriä.

Lapin reissulla pyydettiin myös koukuilla ja heti ensimmäisenä aamuna syöttiin oli haksahtanut mukavan kokoinen matikka. Made savustettiin kokeeksi ja savumade olikin yllättävän hyvää!

Merellä merikotkia oli maisemassa tavanomaisen runsaasti...

... mutta kahdeksan kotkan näkeminen jäällä on silti aika poikkeuksellista!

Tälle talvelle tulin hankkineeksi Eslan potkukelkan. Hankinta osui heti nappiin, vähälumisen talven vuoksi - pääsin potkuttelemaan kaikki kalareissuni ja siten kilometrejä kertyi yli 300. Useana viikonloppuna sujuteltiin yli 30 kilometriä. Potkukelkassa on "mustekaloilla" kiinnitetty kannellinen muovilaatikko, jossa kuljetan isoa kameralaukkua, varavaatteita, kairan varateriä ja muita varusteita. Varsinaiset kalastusvarusteet ovat Väreen reppujakkarassa.

Potkukelkalla on helppo pitää reipasta matkavauhtia! Nala seuraa hienosti koko ajan vierellä ja seuraa pilkkipuuhia koko ajan terävänä.

Varusteista pitää nostaa vielä erikseen esille nämä Delfin-vavoista muokatut huippuhyvät ja kestävät vavat. Kalamies.comissa Kirppu-niminen harrastaja näitä pienimuotoisesti valmistaa ja myy. Runkoon on liitetty jäykkä Ugly Stik-kärki, joka on vielä läpiporattu kelan ja kahvan läpi. Kannattaa kokeilla!

Tällä talvikalastuskaudella hauista ei ollut häiriötä. Niitä on yleensä tullut ahvenen kalastuksen sivusaaliina.

Ja sokerina pohjalla - kauden päätösreissulta tullut 560 grammainen komea ahven.

Lopuksi:
Talvikalastuskausi 2014 oli monella tavalla upea nelikuukautinen. Oikeastaan ensimmäistä kertaa alkoi tuntua välillä jo vähän siltä, että tasapainopilkeillä voisi päästä hyvään lopputulokseen. Kokemus tuo itseluottamusta.

Jatko:
Olen saanut mahtavan paljon yhteydenottoja ja kyselyitä jatkosta, kun blogi on ollut alkuvuoden tauolla. Tämä tauko tuli tarpeeseen monestakin syystä. Viime vuoden lopulla alkoi olla turhan paljon vauhtia vailla suuntaa. Nyt on oikea hetki alkaa taas kirjoittaa.

27. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 tärkeimmät tapahtumat

Näin vuoden vaihtuessa on sopiva hetki vilkaista vähän menneeseen. Blogin vuosi on ollut ennätyksellinen! Kävijämäärät ovat olleet kovassa kasvussa ja siitä kiitos teille kaikille. Yritetään tehdä vuodesta 2014 entistäkin hienompi. Tässä tarinassa kertaan kuluneen vuoden huippuhetkiä niin omalta, kuin bloginkin kannalta.

Alkuvuoden huippujuttu oli ensimmäinen kettusaalis. Olen muistellut tätä tapahtumaa mielessäni aika moneen otteeseen. Onnistumisessa moni asia meni kohdalleen: ketun paikallaolosta oli vahva aavistus, kettu saapui passiin juuri oikeasta suunnasta ja pillitysrytmi toimi noissa olosuhteissa juuri oikein. Sopiva yhdistelmä taitoa ja tuuria. Tämän saalisonnistumisen tuoksinassa innostuin kirjoittamaan myös 10 kotiläksyä ketun pillitykseen -tarinan. Siitä tuli lyhyessä yksi kaikkien aikojen luetummista jutuistani.

Linnnustuspuolen huipputapahtuma saaliin puolesta oli tietysti merihanhisaalis. Tässä tuurit olivat todella kohdillaan.

Linnustamisen harrastamiseen tuli pari uutta laajennusta. Näistä ensimmäinen oli loppusyksyn "keksintö" käyttää pienoiskivääriä sorsastuksessa. Tämä kiinnosti myös lukijoita yllättävän paljon.

Ja toinen "keksintö" liittyi varisjahtiin - minikaatopaikka osoitti toimivuutensa keväällä. Sittemmin kuulin muutaman muunkin keksineen saman. Joka tapauksessa minikaatopaikkajuttu nousi keväällä hyvin suosituksi jutuksi ja sain monilta hyvää palautetta tekniikan toimivuudesta.

Varikseen liittyy myös vuoden hitti - Tehdään variksesta ruokaa -tarina ylitti kaikki odotukset ja se levisi varsinkin Facebookissa hurjasti. Varisateria ei kuitenkaan tainnut inspiroida muita kokeilemaan varista illallispöydissä. Ainakaan minulle ei kukaan kertonut testeistä.

Näistä tarinoista ponnistetaan kohti uutta vuotta. Tulevan vuoden suunnitelmat ovat vielä vähän epäselviä. Jos ajatukset uuden koiran hankinnasta toteutuvat, tulee blogiin varmasti paljon tosi ällöttäviä pentukuvia. Kalastusta olisi tarkoitus harrastaa muutaman vuoden hiljaisemman vaiheen jälkeen taas vähän isommin ja metsästyspuolella sepelkyyhkyjahtiin satsaan lisää aikaa. Monivaiheinen vuosi on siis luvassa.

2. joulukuuta 2013

Kuusi joululahjavinkkiä erämiehelle - miksei myös -naiselle

Kohta käydään joulun viettoon kuusin ja kynttilöin. Erähenkiselle ulkoilmaihmiselle joululahjojen hankinta voi tuntua hankalalta, kun hänellä on jo "kaikkea", eikä välttämättä harrastuksen sisällöstä ole varmaa tietoa. Yritän tässä kirjoituksessa antaa vähän vinkkejä hyvistä monikäyttöisistä ja yleispätevistä varusteista, joita pukinkonttiin voisi piilottaa. Tämän tarinan kamppeet ovat omia varusteitani, joita uskallan suositella muillekin.

Puukko
Puukkoja ja veitsiä ei erämiehellä taida koskaan olla liikaa. Niitä tarvitaan erilaisia kalan ja riistan käsittelyyn, leiripuuhiin, mökille, saunalle ja reppuun varapuukoksi. Suomalainen puukko-osaaminen nojaa vahvoihin perinteisiin ja toisaalta maailmalta löytyy monenlaisia erikoisveitsiä. Puukon kanssa lahjan antaja ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Kannattaa ehkä kuitenkin vältellä erilaisia koriste- ja somistepuukkoja ja pitää pääpaino käyttöesineen puolella.

Taskulamput
Taskulamppu on puukon ohella toinen perusvarma varuste, joita ei ulkoilmaihmisellä ole liikaa ja elo ilman hyvää lamppua on synkkää ja ikävää. Modernit ledilamput ovat erinomaisen tehokkaita ja monipuolisia valalsimia ja erilaisiin käyttötilanteisiin tarvitaan erilaisia valaisimia. Eivätkä tarpeet rajoitu vain käsivalaisimiin - ulkoilmaihminen voi tarvita otsalamppua tai Hozukin tyyppistä minivalaisinta.

Reppujakkara
Reppujakkaran ei tarvitse olla se koliseva, nitisevä ja lopulta särkyvä halpisrimpula. Hyvä ja laadukas reppujakkara on monipuolinen varuste, joka sopii yhtä hyvin valokuvaajalle, koiran kouluttajalle ja pilkkimiehelle. Olen lyhyessä ajassa tykästynyt isänpäivälahjaksi saamaani Faunan Björnen De Luxe -reppuun. Se on varsin hyvä kokonaisuus.

Villahousut
Vaatteiden ostaminen lahjaksi ulkoilmaihmiselle voi olla vähän vaikeaa, sillä kokoja ja mieltymyksiä on monenlaisia. Silti uskallan suositella melko varauksetta villahousuja. Näitä perinteisiä "pässinpökkimiä" ei meinaa saada oikein mistään. Samalla villahousua parempaa välihousua ei ole, kun raikas talvisää on lunta tulvillaan. Onneksi Muhoksen Villa näitä valmistaa.

Lämpöpohjalliset
Ladattavat ja kaukosäätimellä toimivat lämpöpohjalliset ovat oiva lahja pukinkonttiin erityisesti sellaiselle ulkoilmaihmiselle, jolla tuntuu olevan kaikkea jo ennestään. Kylmyys hiipii kroppaan monesti juuri varpaiden kautta, koska varsinkin me miehet kärsimme vanhemmiten heikosta ääreisverenkierrosta. Siksi sähköllä lämpiävistä varusteista juuri lämpöpohjallinen on perusteltu valinta.

Riistakamera
Riistakamera on erinomaisen hyvä idea pukinkonttiin. Riistakameraa voi käyttää riistaruokintojen seurannan lisäksi mökki- ja raksavahtina, pikkulintujen ruokintapaikan seurannassa tai vaikka koirahäkin tapahtumien seuraamiseen. Tärkeintä on, että useammalle riistakameralle löytyy yleensä aina käyttöä - ei siis haittaa, vaikka lahjan saajalla olisi jo kamera tai pari.

Näillä joululahjavinkeillä liinakkomme kiitää kohti joulua. Kommentoi mieluusti tuohon alle omista eräelämyksellisistä lahjatoiveistasi. Tiedä vaikka toiveet toteutuvat.

1. joulukuuta 2013

Sorsastuskausi 2013

Sorsastuskausi on nyt paketissa. Joki jäätyi alkuviikosta, eikä se varmaankaan ennen kevättä enää sula. Sorsia on edelleen alueella virtapaikoissa, mutta omilla metsästyspaikoilla on nyt paksuhko sohjoinen jääpeite, joka ei kuitenkaan kestä edes koiraa. Siksi metsästys joella ei enää onnistu. Kävin eilen kiikaroimassa maisemia ja löysin paikan, jossa sorsat olivat tepastelleet.

sorsanjälkiä

Sorsastuskauden aloitus vierähti perinteisesti kesäloman ja Lapin reissun merkeissä. Tämä oli jo neljäs perättäinen retki näihin maisemiin. Sorsia taisi olla alueella aiempia vuosia paremmin.

sorsajahdin aloitus

Tämän sorsastuskauden tärkein varustehankinta oli säkillinen uusia houkutuskuvia. Halusin monipuolistaa kaaveparveani tavikaaveilla. Pienehköt kaaveet toimivat kyllä hyvin, mutta niissä on yksi ärsyttävä ominaisuus - pienen kaaveen köli on vaivaisen pieni ja joessa tarvittavan viisimetrisen ankkurinarun kelaaminen pienen kölin ympärille vie aikaa. Ajankäytöllinen ero tavalliseen heinäsorsakaaveeseen verrattuna on iso.

sorsakaaveet

Neljän viiden vuoden takaisiin huippuvuosiin verrattuna sorsia oli joessa merkittävästi vähemmän. En nähnyt kertaakaan todella isoja muuttoparvia. Sorsat lensivät korkeintaan muutaman kymmenen linnun parvissa koko kauden ajan. Luulen, että tässä on syynä vielä viime vuoden huipputulvat ja se, että viime vuoden uusi sorsasukupolvi ei oppinut käyttämään jokea lepo- ja ruokailupaikkana. Tätä ajatusta korostaa se, että vasta kauden loppupuolella Eino-myrskyn jälkeen sorsien määrä joessa kohosi merkittävästi. Aiempina vuosina isompia sorsaparvia on näkynyt jo syyskuussa.

sorsaparvi

Tämän sorsastuskauden "keksintö" oli käyttää pienoiskivääriä sorsastuksessa. Pienoiskiväärisorsastus on luonteeltaan tavallista haulikkojahtia paljon tarkempaa ja vaativampaa puuhaa. Siinä korostuu erityisesti houkuttelupyynnin taito. Sorsan on oltava täysin luottavainen kaaveita ja pillitystä kohtaan, jotta se ui vedessä rauhallisesti riittävän kauan. Lisäetuna on, että naapurusto ei häiriinny paukkeesta. Hoksasin käyttää pienoiskivääriä vasta lokakuun lopulla, mutta ennätin saada sillä kuitenkin yhteensä 14 sorsaa.

sorsastusta pienoiskiväärillä

Muutenkin saalista tuli kauden mittaan oikein mukavasti. Sorsia kertyi pakkaseen yhteensä reilu kuutisen kymmentä ja tämä on määrällisesti selvä parannus aiempiin vuosiin verrattuna. Määrää tärkeämpi juttu on kuitenkin se, että Nalan toiminta hiotui tällä kaudella huippuunsa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta meiltä ei joella tainnut mennä yhtään lintua hukkaan. Se yksikin lensi osuman saatuaan toista kilometriä pellon ja kuusikon yli niin, että sen lentoa ei saanut seurattua loppuun saakka.

sorsanouto

Tämän kauden sorsajahdin huippujuttuja oli myös ensimmäinen merihanhisaalis. Muuten hanhia lensi maisemassa aiempia vuosia paljon vähemmän. Onnistumisesta jäi tulevaa kautta varten sen verran poltetta, että talvella pitää opetella lopulta hanhipillin soittaminen kunnolla.

merihanhisaalis

Takana on siis monella tavalla erinomaisesti onnistunut ja ikimuistoinen sorsastuskausi. Mutta tulevaa kautta kohti melon jo mielessäni - onhan se jo yhdeksän kuukauden päässä. Olen miettinyt, että jospa lunastaisin muutaman tuttavani kutsut sorsajahteihin eri puolilta Suomea. Nyt pitää kuitenkin keskittyä jänisjahteihin, ketun pillittämiseen ja ennen kaikkea pilkkihommiin.

sorsastusta meloen

28. marraskuuta 2013

Linkkivinkki GPS-karttojen muokkaamisesta

Metsästysblogiporukkaan on vajaa vuosi sitten liittynyt Metsälle.fi. Blogin kirjoittaja asuu pääkaupunkiseudulla ja hän on aloittanut metsästyksen vasta vähän vanhemmalla iällä. Suosittelen tutustumaan Metsälle.fi:n tarinoihin. Niissä on leppoisa ja asiallinen ote. Blogin tuoreimmassa tarinassa esitellään GPS-navigaattorin karttojen käsittelyä ja niiden omiin tarpeisiin muokkaamista.

"Joskus ero laillisen ja laittoman metsästyksen välillä on metristä kiinni. Siksi tositoimissa oltaessa on tärkeää tietää oma sijainti suhteessa metsästysalueen rajaan. Luvan mukana tulee läpihuono paperikartta, jota voi yrittää tulkita reissussa mukana olevaa GPS-laitetta vasten. Toinen vaihtoehto on kynäillä rajat suuremmalle kartalle ja koittaa elää sen kanssa. Nettikansalainen löytää kartat retkikartta.fi -palvelusta, mutta sekään ei auta oman sijainnin paikannuksessa, joten homma menee karttojen vertailuksi nettinatiivillakin.". Lue loput metsälle.fi:n tarinasta.


kuva: metsälle.fi

24. marraskuuta 2013

Lämpöpohjalliset - palelevien varpaiden pelastaja?

Minulle ja parille kaverilleni tuli testattavaksi Proviter Oy:ltä kaukosäätimellä toimivat lämpöpohjalliset. Testailemme pohjallisia aika monenlaisissa harrastuksissa talven aikana ja kirjoittelen kokemuksistamme talvemmalla vielä oman tarinansa. Täytyy myöntää, että minä olen ollut - ja olen edelleen - vähän epäileväinen erilaisia akkukäyttöisiä vaatteita kohtaan. Olen villahousuineni vanhan liiton miehiä: niistä ei virta lopu kesken päivän. Mutta kun tilaisuus kokeiluun tarjoutui, niin mikäpä ettei.

Thermacellin lämpöpohjalliset on pakattu asiallisesti ja kotimaisia käyttöohjeita voi kyllä kehua selkeiksi ja yksityiskohtaisiksi. Näiden Thermacellien valtti on, että ne toimiva kaukosäätimellä. Ei siis ylimääräisiä johtoja. Pohjalliset vaikuttavat jämäköiltä ja kaukosäädin toimivalta. Kaukosäädin on tosin pienehkö kapistus ja liukaspintaisena se on helppo pudottaa hankeen. Kaukosäätimelle on siis ensi tilassa laitettava kaulanaru tai pitää sitä vaikkapa kännykän suojapussissa, jottei se pääse menemään hukkaan - ilman säädintä lämpöpohjallisilla ei ole oikein mitään virkaa. Pakkauksessa tulee tietysti myös laturi, jolla lämpöpohjallisten kantapäässä oleva akku ladataan.

Pakkauksesta käy ilmi myös lämpöpohjallisen rakenne. Ennakkoajatuksena pelkästään päkiän alla oleva lämmitys voi jättää kantapään kylmäksi. Esitteen mukaan lämpöelementti kuumenee medium-tasolla 38 °C asteeseen ja high-tasolla 44 °C asteeseen. Lisäksi pohjallinen on vesieristety, joten elektroniikan pitäisi olla suojassa hikoilulta ja satunnaisilta veteen humpsahtamisilta.

Mihin ja kenelle ladattava lämpöpohjallinen sopii?
Arvelen näin etukäteen, että liikunnallisessa toiminnassa ladattava lämpöpohjallinen ei ole kovinkaan hyödyllinen. Mutta kaikessa seisovassa tai muuten paikoillaan tapahtuvassa harrastamisessa lämpöpohjallinen voi olla hyväkin juttu. Lähtökohtaisesti ladattava lämpöpohjallinen sopinee siis vaikkapa jänispassiin, pilkille, moottorikelkkailuun, ratsastukseen ja vaikkapa lintujen tarkkailuun. Minua kiinnostaa myös selvittää, onko Thermacellin lämpöpohjallinen lämmin ilman lämmitystä.

Talven aikana minä kokeilen kahden kaverini kanssa lämpöpohjallisia erilaisissa talvisissa harrastuksissa. Kulutuskestävyys ainakin saadaan tällä porukalla kokeiltua. Lisäksi on kiinnostavaa nähdä, koetaanko lataaminen vaivattomaksi vai tuoko se reissun jälkeiseen varustehuoltoon vaivalloiseksi koettua ylimääräistä puuhaa. "Hanskin" kanssa pohjalliset pääsevät lumikenkäilemään, pilkkihommiin ja mm. kelkkailemaan Suomen ja Ruotsin Lapissa.

"Repen" mukana pohjalliset pääsevät jänispasseihin, merelle pilkille ja moneen muuhun ulkoilmahommaan.

Ja minä testailen pohjallisia tahollani. Jo tänä viikonloppuna olen ottanut tuntumaa pohjallisiin sorsapassissa. Ketun pillittäminen ja pilkkireissut ovat myös varmoja lämpöpohjallisten käyttöpaikkoja.

21. marraskuuta 2013

Marraskuun alkupuolen jahtitapahtumia

Marraskuun alkupuoli toi sateet tullessaan ja joen veden korkeus alkoi vähitellen nousta normaalille tasolle. Sorsia tämä ei toistaiseksi ole haitannut. Nyt jos säät pysyvät edes kohtuullisina, voi vielä joulukuussa olla hyväkin mahdollisuus päästä sorsastamaan.

Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna käytiin pyörähtämässä kesantopellolla, josta fasaaneja oli löytynyt aiemminkin. Siellä tuntui olevan runsaasti hajuja. Ohjasin koiraa etsimään pellon laidalla olleesta koivikosta. Edettiin ojan reunamaita pitkin sivutuuleen ja äkisti Nalle saikin vainun tuulen tuomana. Se pyyhälsi kuono pystyssä nelisenkymmentä metriä ohitseni ja alkoi tehdä hakua...

...Ja sieltä löytyikin komea koirasfasaani. Tänä syksynä Nala on saanut paljon lisävauhtia lähihakutoimintaan ja fasaanit eivät juokse karkuun koiralta. Nyt ne tuntuvat nauliintuvan paikoilleen ja lehahtavan pakolennolle koiran jaloista viime hetkellä. Ylösajohommat toimivat siis mainiosti. Tähän noutoon päättyi fasaanijahdit näillä seuduilla, kun seuran asettama kiintiö tuli täyteen.

Marraskuun alkupuolella on ennätetty myös sorsastaa vähän. Oheisen kuvan kivi on tuttu aiemmista tarinoista. Yhtenä aamuna sen olivat vallanneet kalalokit.

Vielä lokakuun alussa samainen kivi näytti tältä. Veden korkeus on siis noussut melkoisesti.

Isänpäiväviikonloppuna sain passiin mukaani harvinaisen vieraan, kun oma isäni pääsi matkaan. Onneksi aamulento oli mahtava ja isäkin pääse tarkkailemaan vilkasta lentoa. Paras lentoaika oli jälkeen kerran aivan hämärässä - vajaa tunti ennen auringonnousua. Silloin oli turha pienoiskiväärillä edes yrittää ampumista. Sen verran heikkolaatuinen halpiskiikarini on. Onneksi aamun edetessä kaaveiden ja pillin houkuttamana tuli pari saalistilannetta.

Isänpäiväviikonlopun saaliiksi koitui kaksi sorsaa. Nämä loppukauden heinäsorsat ovat kyllä upean kauniita ja pulskia.

Sokerina pohjalla: sain isänpäivälahjaksi uuden hienon reppujakkaran. Ruotsalaisen Faunan Björnen De Luxe on laadukkaan oloinen kokonaisuus. Kirjoittelen tästä jossain vaiheessa lisää, kunhan käyttökokemuksia ennättää vähän kertyä.