POIMINNAT

Kiintiöt hanhijahtiin?

Voisiko kiintiöt toimia suomalaisessa pienriistan metsästyksessä? Minusta voisi.

Joko kuulit merihanhiprojektista?

Merihanhiprojektissa siirtoistutetaan hanhia Savoon ja yritetään saada sisämaahan pesivä kanta. Tämä kannattaa vilkaista!

Takamaiden tunnelmaan myös Facebookissa

Liity Tapiolan Takamaiden seuraajaksi Facebookissa. Siellä on myös kosolti bonus-materiaalia, jota blogissa ei ole.

23. marraskuuta 2014

Haukea ja ahventa venepilkillä

Eilisen venepilkkireissun innoittamana kävin tänäänkin merellä pilkillä muutaman tunnin reissun. Taas kala oli oikein hyvällä otilla. Päivä päättyi vähän lyhyeen, kun käteni kastuivat ja näpit alkoivat jäätyä.

Eilisen jutun jälkeen minulle tuli muutama kysymys käyttämästäni kalustosta. Minullahan ei ole varsinaisesti kalastusvenettä, vaan menin kalalle sorsatusveneelläni Beavertaililla. Siinä on sähköperämoottori siirtymisiä varten ja mela on mukana kalastushommissa lähinnä turvallisuusvarusteena. Ankkuriin en näillä venepilkkireissuillani venettä laittanut, vaan olin ihan vaan virran ja tuulen vietävänä.

Lue lisää: sorsastusvene Beavertail Stealth 1200

Eilisestä meri oli jäätynyt lähes umpeen niin, että alueella lillui muutaman sentin paksuinen sohjokerros. Sohjon seassa oli myös vähän kiinteämpiä jäälauttoja. Sohjo osaltaan rajoitti liikkumisiani, kun en kiinnijäämisen pelossa uskaltanut pienellä sorsastusveneelläni mennä kovin syvälle sohjon sekaan.

Aamupäivällä hauet olivat hyvällä otilla. Eiliseen tapaan Karismaxilla tuli kalaa hyvin.

Sain yhteensä kymmenkunta haukea, joista päästelin takaisin yhtä noin kolmikiloista lukuunottamatta kaikki.

Ahvenille päivän väri oli keltamusta "firetiger". Kaverini Juho "Mäkkäri" Mäki-Maunuksen Herkku-tasapaino toimi hienosti. Ahvenilla oli selvästi paras ottiaika puolen päivän aikaan. Ehkä päivän valoisin aika innosti kalat otille.

Tässä vielä lähikuva päivän parhaasta ahvenvieheestä.

Olin kalalla vain noin kolme tuntia. Yksi parikiloinen hauki nappasi sen verran ravakasti pilkkiini, että vapa lennähti kädestäni veteen. Ennätin juuri ja juuri kaapata vavan vedestä, mutta pakkaskelissä märillä käsillä alkoi pian tulla kylmä. Niinpä lähdin rantaan jo joskus yhden jälkeen. Joka tapauksessa kokonaissaalis oli taas ihan mainio: ottamani hauki painoi 2,7 kiloa ja suurin ahven 440 grammaa. Ahvenia otin saaliiksi yhteensä 22 kappaletta - suurin piirtein alle 20 senttiset laskin takaisin.

Lopuksi ruokavinkki - kokeilkaapa tehdä Hampurin haukea. Siihen tulee reippaasti sitruunaa, joka sopii hauelle hienosti. Mehevää ja helppoa sapuskaa.

22. marraskuuta 2014

Venepilkillä

Kävin tänään lauantaina merellä venepilkillä. Monelta suunnalta oli kuulunut huhuja, että ahvenia olisi tullut saaliiksi viime päivinä erinomaisen hyvin. Tyhjin käsin ei minunkaan tarvinnut reissultani palata.

Venepilkkiminen on vähän harvinaisempi pilkkimisen tapa. Tavallisesti pilkkimistä harrastetaan jäillä. Venepilkkiminen ei talven pilkkihommista juuri eroa - ollaan vaan avovedessä. Jos asia kiinnostaa enemmän, mm. Erälehden Venepilkkijuttuun kannattaa tutustua.

Marraskuinen avoin meri on melko luotaantyöntävän oloinen paikka. Harmaa, kalsea ja kostea. Lintuja ei juuri ole, eikä oikein muutakaan elämää näy. Tämä aika on kuitenkin kalastuksellisesti erinomaista aikaa - hauet viihtyvät kylmän veden vuoksi myös matalassa ja ahvenet tankkaavat lähestyvää talvea varten jo ahnaasti.

Mutta kylmähän tuolla merellä tähän aikaan on. Viima puree ja taivaalta voi tulla vettä, räntää tai lunta. Samalla pilkkiessä ei paljon liikkumaan pääse, joten vaatetta saa olla reilusti päällä. Yksi näiden tympeiden kelien lempparivarusteistani on tuo kuvassa näkyvä Gore-Tex -kalvolla varustettu sydvesti. Sen alla silmälasit pysyvät sateessa kuivina, viima pysyy loitolla eikä vesikään pääse läpi. Myös muuten kannattaa pukeutua tuulen poissa pitävään Gore-Texiin ja vetää alle riittävän monta kerrosta villaa ja fleeceä ja muuta lämmintä vaatetta.

Olin vesillä nelisen tuntia. Kala oli otillaan koko päivän. Ehkä iltapäivällä kahden maissa oli pieni piikki ahventen otti-innossa. Nämä filekokoiset 200-400 grammaiset ahvenet täräyttelivät tasapainopilkkeihin oikein kivasti. Muutama todella iso ahven pääsi harmikseni karkuun.

Tässäpä koko päivän saalis. Yhteensä kalaa tuli vähän yli 13 kiloa. Suurin hauki oli 3,8 kiloinen ja suurin ahven 480 grammainen. Kaikki kalat tulivat melko kookkailla Karismaxin tasapainopilkeillä. Tuo suurin hauki oli tietysti aikamoinen väsyteltävä pilkkivärkeillä. Käytän Jari "Kirppu" Vartiaisen muokkaamia Delfin-vapoja, jollainen näkyy tämän tarinan ensimmäisessä kuvassa. Jarin vavoilla noiden haukien väsyttely onnistui vaikeuksitta.

Hyvähköstä syönnistä huolimatta, vieheen värillä oli tänä päivänä paljon merkitystä ja välillä kaloja piti provosoida ottiin väristelyillä ja pitkillä nostoilla. Olen kyllä todella tyytyväinen tähän saaliiseen.

Ilta menikin sitten kalasaalista perkatessa. Vedin osan ahvenista fileiksi ja osan laitoin suolistettuna vakuumiin. Näitä voi vaikka savustaa talvemmalla.

Huomenna minun oli tarkoitus osallistua paikallisen noutajakoiraseuran koulutukseen, mutta Sissipä päätti aloittaa ensimmäiset juoksunsa. Voipa olla, että menen siis huomenna kalaan.

18. marraskuuta 2014

Esittelyssä Suuri Pilkkikirja

Risto Jussila on kirjoittanut uuden hienon talvikalastukseen ja erityisesti ahvenen pilkkimiseen keskittyvän kirjan nimeltään Suuri pilkkikirja. Risto on tuttu kirjoittaja mm. Erä-lehden sivuilta. Suuri pilkkikirja käsittelee nimensä mukaisesti ahvenen pilkkimisen eri ulottuvuudet kauttaaltaan: kirjassa tutustutaan kohdelajiin, eri vesistötyyppeihin, pilkkimistekniikoihin, vieheisiin, siimoihin ja muihin varusteisiin. Mutta mikä tärkeintä, kirjan sivuilla ollaan Jussilan mukana kalassa ja kalaa myös saadaan.

Jussilan ote kirjoittamiseen on hyvin seikkaperäinen ja syvällinen. Lukuisat maisemakuvat eri puolilta Suomea ja saaliskuvat vakuuttavat, että kirjoittajan neuvoilla on katetta. Suuri pilkkikirja ei kuitenkaan ole pelkkää mekaanista varusteiden ja tekniikoiden esittelyä sekä saaliin saamisen maksimoinnin tavoittelua. Näiden teemojen lisäksi kirjassa paneudutaan myös kalastuksen etiikkaan ja pohditaan mm. sitä, miten paljon saalista kannattaisi kerralla ottaa.

Kirjan tavoitteena on tarjota aloittelijalle opastusta pilkkimisen maailmaan. Samalla kirja pyrkii antamaan kokeneelle harrastajalle uusia kikkoja ja perusteltuja näkemyksiä harrastuksen kehittämiseen. Minähän olen kiinnostunut harrastuksieni kaikista yksityiskohdista ja pienimmistäkin nyansseista, joten kirjan tarjoama syvällinen pohdinta vaikkapa eri siimatyypeistä tasapainopilkinnässä sopii minulle mainiosti. Mutta toisaalta... Näytin kirjaa vaimolleni, joka ei ole koskaan pilkkinyt. Hänelle kirja oli yhtäkkiä aivan turhan tuhti paketti. Aloittelija arvostaisi tiiviimpiä neuvoja ja ohjeita.

Olin positiivisesti yllättänyt, että kirja on tehty hyvin modernilla otteella. Minusta harrastusten pitää kehittyä ja elää ajassa. Siksi oli mahtavaa, että kirjassa oli käsitelty myös GPS-navigaattoreita ja kaikuluotaimen käyttöä pilkkihommissa.

Toinen hieno yllätys oli, että kirjassa oli satakunta sivua erilaisia ohjeita tee-se-itse -jutuista kiinnostuneille. Oheisessa kuvassa valmistetaan puupainolla varustettua heittoköyttä. Yksinkertainen ja varmasti toimiva turvallisuusvaruste, jollaista en ollut aiemmin nähnyt. Tämmöinen pitää tehdä ensi tilassa!

Lopuksi

Suuri pilkkikirja on loistavan monipuolinen teos ahvenen pilkkimisestä. Risto Jussilan johdattamana löysin paljon uusia ajatuksia tuleville jäälakeuksille. Kyllä tätä kirjaa voi ilman muuta suositella ja kirja löytyy varmasti monen kalamiehen lahjapaketista tulevana jouluna. Samalla on hyvä tiedostaa, että ahvenen pilkkimisen lisäksi kirjassa ei juuri käsitellä muiden kalalajien pilkkimistä. Ehkäpä kirja saa jatkoa, jossa käsiteltäisiin myös hauen, siian, särjen tai mateen pilkkimistä samalla seikkaperäisyydellä?

Sain tämän kirjan arvostelukappaleen suoraan kirjan kustantajalta. Pistän hyvän kiertämään ja arvon kirjan myöhemmin tänä vuonna lukijoiden kesken Facebookissa.

16. marraskuuta 2014

Syksyn ensimmäinen fasaanisaalis

Tänä syksynä fasaanijahdit ovat jääneet vähän vähemmälle. Tänään käväisin pitkästä aikaa muutamalla kesantopellolla päiväkävelyllä. Nala sai etsiä lintuja ja Sissi joutui tyytymään seuraamaan vierellä koko retken. Fasaaneja tuntuu olevan tänä vuonna aiempia vuosia vähemmän.

Pellonreunuspensikossa oli ilmeisesti varpuspöllön talvivarasto. Muuta selitystä en oksanhaaraan ripustetulle pikkujyrsijälle oikein keksi. Aina joskus olen kyllä nähnyt varpuspöllön talvivaraston linnunpöntössä, mutta tämmöistä en ole aiemmin nähnyt

Retken toiselta pellolta tuli kauden ensimmäinen fasaanionnistuminen. Pelto vaikutti aluksi tyhjältä, mutta kierroksen loppupuolella Nala näytti selvästi vainuavan riistaa. Nala teki pitkähkön ja tehokkaan haun, jonka päätteeksi fasaanikukko lehahti lentoon noin 20 metrin etäisyydeltä. Lintu tipahti heti ensimmäisellä laukauksella.

Olin oikein tyytyväinen Nalan hakuun, mutta noudossa oli tällä kertaa vähän hankaluuksia - Nala ei meinannut löytää lintua oikein millään. Ehkä se kierähti jonnekin mättään alle. Sissi malttoi seurata vierellä melko hyvin koko retken - ei täydellisesti, mutta melko hyvin kuitenkin. Joka tapauksessa mukava pikkulenkki maastoon pyhäpäivän ratoksi.

12. marraskuuta 2014

Ketunpillityksen menestyksen avaimet

Ulf Lindrothin tähdittämä ketunpillityselokuva Rävlock 2 - Nyckeln till framgång on jatko-osa parin vuoden takaiselle Ketun houkuttelu -elokuvalle. Tässä uutuuselokuvassa ei enää kerrata pillittämisen perusteita, vaan keskitytään tarkemmin menestyksen avaimiin: ajankohdan vaikutukseen, olosuhteiden hallintaan ja erityisesti passipaikan valintaan.

75 minuuttia kestävässä elokuvassa on yhteensä 18 kohtausta eri vuodenajoilta, erilaisista passituspaikoista ja erilaisista metsästystilanteista. Useimmiten kohtaukset päättyvät kettukaatoon, mutta sekaan mahtuu myös epäonnistumisia. Oppimisen kannalta tärkeää on, että jokainen kohtaus päättyy ruotsalaistyyppisesti perinpohjaiseen spekulaatioporinaan, jossa tilanteen kulku käydään läpi metsästäjien kesken. Lisäksi Ulf analysoi tilanteiden kulkua myös erikseen kuvatuissa jälkikäteispohdinnoissa. Näistä analyyseistä on varmasti iloa niille, jotka haluavat oppia ketunpillityksen syvällisesti.

Oppimisen ja opettelun kannalta minusta on hienoa, että DVD:n bonusmateriaaleista löytyy jokaisen kohtauksen kuvaus tekstinä ja karttapohjana, josta näkyy tuulen suunta, passimiesten sijainti ja muut olennaiset asiat.

Lopuksi:

Rävlock 2 Nyckeln till framgång on ammattimaisesti ja tyylikkäästi tehty elokuva. Kerrontatyyliltään se on dokumenttimainen, eikä se tyylillisesti eroa aiemmista Lindroth/Norinin tuotoksista. Itse pidän tämän tyyppisestä "opetusmateriaalista" paljon, mutta joillekin Ulfin kerrontatyyli voi olla turhan kuivakka. Joitakin voi haitata myös se, että elokuvaan ei ole ainakaan vielä saatavilla tekstitystä suomeksi.

Tätä elokuvaa ei oikeastaan voi suositella ketun pillitystä aloittelevalle. Elokuva tavallaan olettaa, että katsoja on nähnyt aiemman Ketun Houkuttelu-elokuvan tai osaa muuten ketun pillittämisen perusteet - tietää pillien erot, ymmärtää naamioitumisen ja muut perusasiat. Elokuvassa on siis kyse todellisesta ketun pillittämisen jatkokurssista. Ja juuri siksi tämä elokuva onnistuu asiassaan. Tässä leffassa mennään syvälle, eikä yritetä tarjota kaikille kaikkea.

Sain tämän elokuvan arvostelukappaleen Korpimetsolta. Pistän hyvän kiertämään ja arvon elokuvan myöhemmin tänä vuonna Facebookissa lukijoiden kesken.

3. marraskuuta 2014

Koulutusvirhe heijastuu kolmanteen sukupolveen

Olen saanut tässä tämän vuoden aikana paljon erilaisia kysymyksiä Sissin ja Nalan koulutuksesta. Monesti kysymykset liittyvät johonkin olemassa olevaan ongelmaan ja sen korjaamiseen. Ohjeiden antaminen koiraa ja tilannetta näkemättä on aina hankalaa tai mahdotontakin. Usein parasta olisi, että ongelmatilanteita ei päästäisi syntymään. Aina ei vain omistajan hoksottimet ole heti kohdillaan. Ja siinä vaiheessa, kun aletaan kyselemään netissä neuvoja, ollaan käytännössä aina myöhässä. En todellakaan ole tässä muita parempi - virheitä on tehty ja uusia teen varmasti jatkossakin.

Voi kuulostaa uppiniskaisen leuhkalta ja ärsyttävältä sanoa, että ongelmatilanteita ei kannattaisi antaa syntyä. Kyse on ennakoinnista ja kyvystä nähdä, miten jotkut teot ja käytösmallit vahvistuessaan voisivat muodostua ongelmiksi. Siksi toivottua käytöstä pitäisi vahvistaa. Tästä kaikesta kerron käytännön esimerkin omasta elämästämme. Kerron pölynimuriepisodista, joka tapahtui noin 14 vuotta sitten. Silloin "kuppi lipesi otteesta" ja tapaus näkyy arjessamme vieläkin.

Pölynimurin tapaus

Vuosituhannen vaihteessa meille tuli borderterrieri Niilo. Se otti heti pentuna vihollisekseen pölynimurin. Alussa tilanne oli tietysti huvittava ja hauska. Pieni pentu hyökkäsi urheasti pölynimurin suutinta päin sillä kaikella raivolla, mitä pienestä terrinpennusta löytyi. Viikkojen ja kuukausien kuluessa koira oppi siihen, että imurointi tarkoittaa mukavaa paini- ja hammasteluhetkeä. Meidän ihmisten kokema hauskuus vaihtui vähitellen ärsytykseksi, kun koira kasvoi ja aggressio syveni ja lopulta imurikin alkoi mennä rikki. Epätoivotusta käytöksestä yritettiin turhaan päästä eroon erilaisilla koulutusmetodeila, kunnes kyllästyin ja otin tavan pois pikkuisen turhan kovalla kädellä. Sen koommin Niilo ei imuriin hyökännyt. Hyökkäämisen sijaan koira alkoikin väistää imuria. Kun imurointi alkoi alakerrassa, luikki koira yläkertaan. Tämä käytös vielä vahvistui, kun yritimme mukamas lohduttaa koiraa. Niilo alkoi pelätä imuria.

Nykyään Niiloa ei enää ole ja talossa on kaksi labradorinarttua - kohta viisivuotias Nala ja pian vuoden vanha Sissi. Olen monessa yhteydessä kertonut, kuinka Nala on opettanut Sissille paljon käytännön asioita ilman, että minun on tarvinnut niitä erikseen Sissille opettaa. Tilanne oli sama Nalan tullessa taloon - silloin opettajana toimi vain Niilo. Imurin pelkääminen oli tietysti opetettavien asioiden listalla. Nala ei tiennyt syitä, mutta se seurasi Niiloa imuroinnin alkaessa yläkertaan ja imuroinnin edetessä taas yläkerrassa alakertaan aivan kuin pitääkseen seuraa vähän stressaantuneelle terrierille.

Nala ei ole koskaan osoittanut mitään tunteita - kiinnostusta tai pelkoa - imuriin. Mutta silti on täysin loogista ja luonnollista, että nyt Nala on opettanut tämän saman imuria väistävän käytösmallin myös Sissille. Sissi on taivaallisen tietämätön Niilosta ja syistä imurin väistämiseen. Silti se tekee niin. Se tekee niin, koska niin on aina tehty. Kumpikaan koirista ei pelkää imuria, eikä stressaannu imuroinnista mitenkään. Ne vaan väistävät sitä ja jatkavat touhujaan toisessa kerroksessa.

Tässä imuriepisodissa lohdullista on, että nyt ei ole kyse koirien käyttöominaisuuksiin vaikuttavasta asiasta, eikä asia ole muutenkaan suuren suuri. On tavallaan hyväkin, että koirat ovat imuroitavasta kerroksesta poissa. Samalla tavalla koirasukupolvelta toiselle voisi kuitenkin periytyä ihan hyvin vaikkapa laukausarkuus, paukkunoutaminen tai joku muu käytännön jahteihin vaikuttava ei-toivottu asia.


Niilo oli ihan kelpo Agility-koira

Johtopäätöksiä:

• On aina parempi, että koiran ei anneta tehdä kertaakaan sitä ei-toivottua asiaa. Vähintään siihen pitää puuttua heti kerralla. On siis ymmärrettävä, että jos antaa koiralle makupalan keittiön ruokapöydän äärellä, odottaa koira saavansa niitä siellä jatkossakin. Karkkipäiviä ei ole. Mutta joskus ote lipeää ja "jäätelö tippuu maahan". Tästä ei kannata panikoida. On vain pohdittava uusi tapa käsitellä asia.

• Joku koiran teko voi muuttua ensikerran hassunhauskasta jatkossa ärsyttäväksi tai jopa vahingolliseksi. Siksi koiranomistajan pitäisi ymmärtää nopeasti laskea ja visioida, miten suhtautuu pölynimurihyökkäykseen puolen vuoden kuluttua. Mitä pidempään touhun antaa edetä, sitä vaikeampi koira on opettaa opitusta pois. Yksi tyypillinen metsästysnoutajien "ongelma" on kepin heittämisen vaatiminen metsästyksen tauolla. On niin helppo ajatella, että kun aamu on mennyt ilman noutoja, niin noutakoon nyt sitten kahvitauolla vaikka keppiä pari kertaa. Tämän seurauksena voi koirasta tulla passissa vinkuva piippihermoilija, joka malttamattomasti odottaa töihin pääsyä keppejä noutamaan.

• Väkivalta ei ole ratkaisu modernissa koiran kouluttamisessa. Se ei ole ollut sitä koskaan. Positiiviset kasvatusmetodit tuottavat tutkisti parempia lopputuloksia myös metsästyskoirilla. Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua vaikkapa Pippa Mattinsonin ylläpitämään Positive Gundogs -ryhmään Facebookissa.

Sepelkyyhkyjahti

Sorsastusjutut

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla