Pillinaru - "Ammattilaisten suunnittelema"

Metsästysmuodoista houkuttelupyynti tuntuu kasvattavan suosiotaan nopeimmin. Ja miksei kasvattaisi, kun tietoa erilaisia pyyntitavoista saa netistä helposti ja kätevästi. Lisäksi varustepuolella tulee koko ajan pieniä ja isompia tuoteuutuuksia. Suomalaisen houkuttelupyynnin edelläkävijät ovat kokoontuneet Facebookin Houkuttelupyynti-ryhmään, jossa on tätä nykyä jo yli 700 jäsentä. Ryhmän aktiivit, Tuukka Aronen ja Aki S. Perälä, ovat kehittäneet pienen testiryhmän avustuksella upean pillinarun, johon tutustutaan tässä tarinassa.

Tästä pillinarusta löytyy paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Eri kokoisten metsästäjien tarpeet on huomioitu niin, että pillinarua on saatavilla kolmella ympärysmitalla: 80, 90 ja 100 senttisinä. Oikean kokoisella pillinarulla varmistetaan, että pillit ovat oikealla korkeudella ja sopivasti saatavilla niin, että pillit eivät kuitenkaan häiritse aseen käyttöä. Minulle sopi parhaiten pienin, eli 80 senttinen, pillinaru. Loppukauden pillityksiin, kun vaatteiden määrä kasvaa, olisi 90 senttinen minullekin todennäköisesti parempi.

Pillinarun suunnittelun hienoin yksityiskohta ovat ns. tuplatapsit. Tuplatapsissa on kaksi erillistä lenkkiä sorsa- tai hanhipillin suuosaa ja ns. inserttiä varten. Tämä estää insertin menemisen hukkaan - erityisesti puisten pillien insertit irtoavat herkästi. Toisekseen syljestä tukkeutunutta pilliä on varmempaa kuivata, kun molemmat pillin osat pysyvät lenkeissään turvallisesti. Viereisessä kuvassa sorsapillin osat roikkuvat lenkeissään.

Toinen upea pillinarun konsepti on, että sitä voi muokata omiin tarpeisiin hyvin vapaasti. Pillinarun tapseista vain keskimmäinen on kiinteä. Muiden tapsien paikkoja voi vapaasti vaihdella ja pituuksia säätää. Siten oikealta ampuva voi asettaa pillinsä vasemmalle puolelle. Näin estetään pillien ja niiden tapsien sotkeentuminen aseen perään. Viereisessä yksityiskohtakuvassa on pikalukolla olevan tapsin kiinnitus pillinaruun. Näitä pikalukollisia tapseja on saatavilla erikseen, jos neljä pilliä ei riitä.

Tältä kokonaisuus näyttää pillien kanssa. Tuplatapseista seuraa muuten sellainenkin hyvä ominaisuus, että pillit eivät pääse pyörimään ja kolisemaan toisiinsa holtittomasti. Äänettömyyden lisäksi tuplatapsit varmistavat, että pillit pysyvät pillinarussa saman suuntaisesti paikoillaan.

Pillinarun tuplatapseja voi hyödyntää myös viereisen kuvan osoittamalla tavalla. Eli niin, että yhteen tapsiin laitetaankin kaksi pilliä. Tässä tapauksessa tapsiin menivät kettu- ja varispilli. Näissä pilleissä ei ole irtoavia osia. Säädin tapsin vielä niin, että pillit ovat eri korkeuksilla, ja vältän turhat kolinat.

Värivalikoimaa Houkuttelupyynnin pillinaruissa on vähintäänkin riittävästi. Minusta pillinarussa kannattaa olla jonkin verran huomioväriä ja siksi minulle tullut pillinaru oli mustakeltainen. Pillinarut punotaan kestävästä paracord-narusta.

Lopuksi:
Houkuttelupyynnin pillinaru on ammattilaisten suunnittelema kokonaisuus, joissa näkyy suunnittelijoiden ja testiryhmän monen kymmenen vuoden metsästyskokemus. Siinä ei ole turhia ylimääräisiä osia, mutta samalla kaikki tarpeellinen. Pillinaru on kestävä, toimiva ja esteettisestikin kaunis tuote. Myös pillinarun muokkautuvuus eri tilanteisiin ja tarpeisiin on erinomainen asia. Tässä tarinassa esiteltynä neljän tuplatapsin settinä pillinarulla on hintaa 45€. Jos haluat kysyä Tuukalta tai Akilta lisää, löydät heidät Facebookin Houkuttelupyynti-ryhmästä tai sähköpostilla pillinaru@gmail.com.

Lue koko kirjoitus

Täyteiset tutustumistestissä

Täyteinen on haulikon erikoispatruuna. Siinä on satojen pienten haulien sijasta yksi ainoa iso "luoti" - täyteinen. Metsästyksessä täyteistä käytetään erikoistilanteissa, kun vaikkapa valkohäntäpeura- tai kaurisjahtia tehdään tiheän asutuksen reunamailla, jolloin kiväärikaliiperiset aseet eivät sovellu laajan takavaara-alueen vuoksi. Myös liikenteessä loukkaantuneiden sorkkaeläinten poistamisessa eli SRVA-toiminnassa täyteinen on saavuttanut suosiota.

Itse en ole koskaan täyteisiä käyttänyt. Tänä keväänä tilanne voi muuttua, kun kokeilen ensimmäistä kertaa kaurispukin kevätjahtia. Vähän tilanteesta riippuen käytän kaurispukkijahdissa ensisijaisesti haulipatruunaa tai vaihtoehtoisesti täyteistä. Täyteinen voisi tulla kysymykseen pusikkoisissa paikoissa tai ampumaetäisyyden kasvaessa. Siksi kipaisin patruunakauppaan ja ostin tarjolla olleet täyteiset pikatestiin.

Kaupasta löytyi kolmea eri täyteispatruunaa: DDupleksin Monolit32, Winchesterin SuperX ja Sellier & Bellotin Practical Slug. Näistä ennakkoon Monolit32 oli maineeltaan, hinnaltaan ja myös myyjän puheiden perusteella vakuuttavin. Se oli täyteispatruunoista ainoa, jota erityisesti suositeltiin ammuttavaksi täyssuppeasta supistajasta. SB:n Practical Slug oli tämän kolmikon halvin ja kaupan myyjä arveli, että se olisi näistä se epätarkin.

Vanhat muuttolaatikot saivat kunnian toimia täyteistestin taustatauluina. Tähtäyspisteeksi virittelin savikiekot. Eräs kaverini on kehunut, että savikiekko pitäisi särkyä hyvin käyvällä täyteisellä 75 metriin. Saapa nähdä...

Koska en ollut koskaan täyteisiä ampunut, tein laukaustestit mielestäni maltillisen 50 metrin etäisyydeltä. Oli aika vinkeä tunne oikeasti tähdätä pitkin haulikon piippua - normaalisti haulikollahan ei juuri "tähdätä" saman varsinaisessa merkityksessä.

Monolit32 oli ennakko-odotuksiin ja kaverieni kehuihin verrattuna pettymys. Ensimmäinen laukaus meni alhaalta vasemmalta ohi koko taulusta. Korjasin tähtäyspistettä ja pari laukausta sain sentään osumaan jo laatikkoon. Viimeiselle laukaukselle lyhensin ampumamatkaa 40 metriin ja sillä kiekko sitten hajosikin. Vaikka nämä laukaukset olivat elämäni ensimmäiset täyteisellä, tuntui hajonta silti aika hurjalta. Ei jatkoon.

Winchesterin SuperX meni minne sattuu - yksi ohi koko laatikosta, kolme kutia siellä sun täällä. Ei jatkoon.

Sellier & Bellotin Practical Slug oli testin yllättäjä. Viisi laukausta olivat toki kaikki kaukana ylhäällä vasemmalla itse kohteesta, mutta nämä sentään pysyivät jotenkinkaan kasassa. Olen melko varma, että saan kasaa vielä pienennettyä pienellä treenaamisella.

Lopuksi:
Täyteisiä pidetään melko hankalina saada käymään tarkasti rihlattomassa haulikon piipussa. Ensitutustuminen täyteisten maailmaan ei tätä ennakkokäsitystä juuri kumonnut. Sellier & Bellotin kanssa pitää tehdä jatkotestejä ja yrittää hankkia jostain mukaan vielä monien kehuma Rottweilin Brenneke.

Lue koko kirjoitus

Facebookin sorsajahtitapahtuma

Facebookin Sorsajahdin Aloitus -tapahtuma on ollut huikea menestys! Osallistujia on jo nyt 296! Tapahtuman osallistujat ovat jutustelleet jo nyt elokuun suunnitelmista, koirajutuista ja monesta muusta asiaan liittyvästä.

Palkinnoksi upeasta osallistujamäärästä pidin pienet arpajaiset ja Buck Gardnerin sorsapillin sai Joni Hausjärveltä. Katsotaan, mitä keksitään, mutta seuraava palkinto lähtee, kun tapahtumaan osallistuvia on 500 tai blogia "peukuttaa" 300 lukijaa.

Tule mukaan ja kutsu kaverisi - tehdään yhdessä Sorsajahdin aloituksen Facebook-tapahtumasta sorsastajien yhteinen juttu!

Lue koko kirjoitus

Sorsastusvene varastettu!

Kaverini Beavertail Stealth 1200 -sorsastusvene on varastettu. Varkaus on tapahtunut Vaasassa muutaman viime viikon aikana. Voro iski kyntensä paskaan sikäli, että nämä veneet ovat Suomessa melko harvinaisia kapistuksia. Tietääkseni näitä sorsastusveneitä ei tuoda maahan juuri nyt lainkaan. Jokunen vuosi sitten Suomeen näitä sorsastusveneitä toi Kartanokuva, mutta tuontimäärät eivät varmasti ole olleet kovin suuria - näitä sorsastusveneitä on Suomessa siis korkeintaan muutamia kymmeniä. Asiasta on tietysti ilmoitettu poliisille.

Kyseinen vene oli ja on edelleen varsin kallis, joten myyntipalstoilla kannattaa pitää silmät auki. Varsinkin, jos tarjous on epäilyttävän edullinen. Harmi kyllä, kaverini sorsastusveneessä ei ollut mitään erityisiä tuntomerkkejä - se oli hyvässä kunnossa, ei kiinteitä lisävarusteita, ei reikiä tai lommoja, pohjassa naarmuja käytön jäljiltä. Lisää kuvia löytyy vanhasta tarinastani, jossa esittelin oman Beavertail-sorsastusveneeni. Varastettu vene on minun veneeni kanssa täysin samanlainen.

Jos tiedät tapauksesta, tai näet tämmöisen erikoisveneen jossain epäilyttävässä paikassa, ilmoita asiasta poliisille tai ota yhteyttä minuun sähköpostilla tai lomakkeella. Sorsastusveneen löytymiseen johtaneesta vinkistä on luvassa palkkiö.

Lue koko kirjoitus

Vapunpäivän varisjahti - "hyviä pudotuksia"

Oma varisjahdin poikkeuslupani päättyi eiliseen, huhtikuun viimeiseen päivään. Mutta kaverini tiluksilla varisjahti jatkuu vielä viikon ja pääsin mukaan vapunpäivän varisjahtiin. Myös harmaalokkeja olisi lupa ampua. Jahtipaikkana oli erään turkistarhan reunamaat. Tarha vetää puoleensa riettalintuja rajunlaisesti ja tarhuri on välillä helisemässä haittalintujen kanssa.

Vapunpäivän sää oli aamulla viiden jälkeen hyvin kylmä ja auton ikkunat olivat jäässä. Päivän edetessä sää lämpeni, mutta samalla tuuli navakoitui. Puuhun viritetty itse tekemäni huuhkaja pysyi kuitenkin paikallaan luotettavasti ja houkutteli harvakseltaan paikalle osuneita variksia ja naakkoja tehokkaasti - lokkeja pöllö ei juuri kiinnostanut.

Siltä varalta, että huuhkaja ei olisi toiminut, viriteltiin viereen myös minikaatopaikka. Pöllön ja kaatopaikan yhdistelmä toimi varmuudella ainakin yhden variksen kanssa, joka oli osunut paikalle ruokataukomme aikana. Se oli selvästi hyvin huolestunut maassa olleiden kaverien hyvinvoinnista. Varisjahdissa kannattaa olla vaihtoehtosuunnitelmia - joskus toimii pöllö, joskus houkutuskuvat ja joskus pilli.

Vapunpäivän varisjahtiin osallistui lisäksemme pari muutakin porukkaa. Pauketta kuului parhaimmillaan siis useammalta suunnalta. Olipa mukava huomata, että varisjahti kiinnostaa myös nuorisoa.

Ampuminen oli aamusta vähän hakusessa. Varikset ja lokit lensivät pilvettömällä taivaalla korkealla ja navakan tuulen avustamana melko kovaa vauhtia. Yhdeksän maissa taivas meni pilveen ja silloin olikin aamun paras lento. Varisjahti alkoi tuottaa tulosta ja koirilla oli mukavasti töitä.

Variksia passiteltiin koko aamupäivä. Selvästi varikset ovat jo siirtymässä pesintähommiin, eikä varsinaisia muuttoparvia enää näkynyt. Harakoita ei aamupäivän aikana näkynyt lainkaan. Luvallisia lintuja lensi siis maisemassa ehkä odotettua vähemmän, mutta olin hyvin tyytyväinen varisjahtipäivään. Muutamia hyviä pudotuksia, mukavaa seuraa ja hyvää ruokaa - täydellinen vapunpäivä! Kiitos R:lle taas isännöinnistä.

Lue koko kirjoitus

Riistaliha epäterveellistä?

"Riistalihaa säännöllisesti syövien veren lyijypitoisuus merkittävästi koholla!" - näin kertoo tuore Ruotsin Elintarvikeviraston teettämä tutkimus. Riistalihaan yhdistetään tavallisesti hyvin positiivisia mielleyhtymiä: Riistaliha on vähärasvaista, siinä ei ole lääkejäämiä ja lihakarjatuotantoon liittyviä eettisiä ongelmia ei ole. Silti kauniin ruusun varressa on vakava ja salakavala piikki. Näin siis ainakin, jos uskomme ruotsalaistutkimusta - ja miksi emme uskoisi.

Mitä tutkittiin?
Ruotsin Elintarvikeviraston ruokailutottumustutkimuksessa seurattiin 273 ihmisen raskasmetallipitoisuuksia veressä ja virtsassa. Riistalihaa usein, eli useammin kuin kerran kuussa, syövillä todettiin merkittävä kohouma veren lyijypitoisuudessa. Lyijy on hermostolle ja sisäelimille erittäin vaarallinen raskasmetalli, joten asian kanssa ei ole leikkimistä.

Miten lyijy päätyy riistalihaan?
Lyijyä kertyy riistalihaan erityisesti lyijyluodeista. Tätä on tutkittu jo aiemmin ja Suomen Eläinlääkärilehti on kertonut norjalaistutkimuksen tuloksista kattavasti. Teemaa on käsitelty myös Terveiset Ravintoketjun Huipulta.comin patruunajutussa. Näyttää siltä, että ilmiö koskettaa erityisesti kiväärillä kaadettua riistaa ja laajalti käytössä olevia lyijykärkisiä puolivaippapatruunoita. Ruotsalaistutkimuksessa ei asiaa tosin rajata näin - jäämiä voi siis kertyä myös haulikolla kellistetystä riistalihasta.

Miten lyijyjäämiltä voisi suojautua?
Eläinlääkärilehden artikkelin mukaan riistalihan "käyttämättä jättäminen noin 30 senttimetrin säteellä haavakanavasta eläimissä vähentäisi lyijyaltistumisen riskiä." Tämä taitaa käytännön mahdottomuus kaikissa olosuhteissa. Siksi myrkyttömät luoti- ja haulimateriaalit ovat paras keino estää lyijyn kertymistä elimistöön.

Jatko?
Erikoista, mutta totta on, että tutkijat eivät varmuudella tiedä kaikkia lyijyn vaikutuksia kehossa. Siksi Ruotsin Elintarvikevirasto on aloittanut jatkotutkimuksen, johon etsitään metsästäviä perheitä.

Itselleni tämä tieto tuli vähän puun takaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruokariistan metsästyksessä vähennän lyijypatruunoiden käyttöä jatkossa merkittävästi. Syön perheeni kanssa riistalihaa viikottain, enkä halua altistaa itseäni enkä varsinkaan jälkikasvuani jatkuvalle lyijyaltistumalle. Riistalihan kulutukseen tällä kaikella ei perheessämme varsinaisesti ole merkitykstä - riistaliha on edelleen vähärasvaista, terveellistä ja aivan varmasti eettisintä lihaa, mitä syödä voi.

Lue koko kirjoitus

Esittelyssä Rivers West - lämmin koiraliivi

Rivers Westin koiraliivi on tarkoitettu tilanteisiin, kun harrastetaan eri tavoin hankalissa sääolosuhteissa ja tilanteissa. Koiraliivi antaa ylimääräistä suojaa tuulelta ja vedeltä. Viime syksystä lähtien olen tarvittaessa pukenut koiralleni Eräkoiran Rivers Westin H2P Retiever Vest -koiraliivin. Tässä tarinassa esittelen omia huomioitani ja kokemuksiani tästä koiraliivistä.

Rivers Westin koiraliivi vaikuttaa päällisin puolin aika yksinkertaiselta suojavaatteelta, mutta siinä on muutamia nokkelia yksityiskohtia. Ensin huomio kiinnittyy valmistusmateriaaliin, joka on vedenpitävää fleeceä. Fleece on kestävää tiukkakudonnaista mikrofleece-tyyppistä materiaalia ja sen sisään leivottu vedentiivis kalvo lisää liivin lämmittävyyttä. Lopputuloksena on siis hyvin lämmin koiraliivi. Siksi sitä ei suositellakaan käytettäväksi yli +5°C lämpötiloissa.

Useimmiten koiraliivejä valmistetaan neopreenistä ja jotkut voivatkin muistaa vanhan tarininani koiran neopreeniliiveistä. Neopreeniliivien ongelma on huono kulutuskestävyys - jo ensimmäisen syksyn aikana ohueen neopreeniin tuli ikäviä palkeenkieliä risuista. Rivers Westin koiraliivi näyttää olevan huomattavasti kestävämpää tekoa.

Rivers Westin koiraliivin sivuissa on pitkät tarrakiinnitteiset taskut lisäkellukkeille. Koiraliivin mukana tulevat retkipatjan (umpisolumuovin) tyyppisestä materiaalista tehnyt kellukelevyt. Itse en ole kellukkeita käyttänyt, sillä toivon koirani sukeltavan sorsien perässä viime syksyn malliin.

Lisäkellukkeet voisivat kuitenkin olla hyödylliset vaikkapa nuoren koiran uinnin opettelussa. Uimataidoton koirahan räpikoi aina liian pystyssä asennossa ja kelluttavat liivit voisivat nostaa ja kääntää koiran vartaloa oikeaan uintiasentoon. Lisäksi pitkän matkan kuntouintilenkeillä kellukkeista voisi olla hyötyä.

Koiraliivin vetoketju on liivin selässä. Se on jämäkän oloinen ja se vedetään kiinni niskasta häntään päin. Vetoketjun päälle tulee vielä tarrakiinnitteinen kangaskaistale suojaamaan vetoketjua risuilta ja lialta. Samalla vesikin pysyy ulkopuolella. Kokonaisuus tuntuu hyvin luotettavalta, eikä uiminen kastele selän turkkia lainkaan.

Mielestäni koiraliivi on tarpeellinen erilaisissa kylmän ajan passijahdeissa. Koira voi joutua olemaan tuntikausia paikallaan ja noutotehtävä on tavallisesti vain pieni pyrähdys pellolle tai veteen. Kun koiran turkki pysyy kuivana, säästää se varmasti energiaa. Lisäksi kylmässä ja tuulisessa kelissä koiraliivi antaa suojaa, vaikkei veteen olisikaan tarvetta mennä. Myös erilaiset noutajakoiraseurojen yhteistreenit voisivat olla koiraliiveille hyvä käyttöpaikka - siellä kun joutuu joskus jonottamaan omaa treenivuoroaan varsin pitkään.

Samalla olen kyllä sitä mieltä, että terveturkkinen koira ei koiraliiveistä saa hyötyä silloin, kun ollaan aktiivisessa toiminnassa. Koirani ei palele edes -32°C pakkasessa.

Harrastamistani metsästysmuodoista sorsastus on se ilmeisin koiraliivin käyttöpaikka. Varsinkin loppukauden jahdeissa marras-joulukuussa vesi on jo hyvin kylmää ja ilmavirrat tulevat suoraan pohjoisnavalta. Näissä olosuhteissa koiralta vaaditaan ennen kaikkea sinnikkyttä ja koiraliivi tuo varmasti pientä mukavuutta passissa odotteluun.

Kevään varisjahdeissa koiraliivi on myös hyödyllinen. Vielä tällä viikolla, viikko ennen vappua, maastossa oli yllättävän rapsakka pakkasaamu. Viereisessä kuvassa näkyy myös toinen koiraliivin lisäetu - se maastouttaa koiran varsin hyvin.

Talven pilkkireissuilla koiraliivi oli minusta aivan ehdoton lisävaruste. Pilkkimisessä koiran näkökulmasta liikuntaa ei paljon kerry ja tuuli tuivertaa merellä aina. Talvikäytössä on kuitenkin koiraliivin suurin heikkous. Jos ja kun sen alle pääsee lunta, se aluksi sulaa ja lopulta jäätyy paksuksi jääkoppuraksi koiran ja liivin väliin. Silloin koiraliivistä ei iloa ole - pikemminkin päinvaston.

Lopuksi:
Eräkoiran Rivers Westin H2P Retiever Vest -koiraliivi on minusta hyvä ja toimiva tuote oikeisiin käyttöolosuhteisiin ja -tilanteisiin. Se pitää koiran lämpimänä ja suojaa vedeltä ja viimalta. Pidän liiviä omiin käyttötarpeisiini erinomaisena. Lisäkellukkeet ja muut suunnittelun yksityiskohdat nostavat liivin monipuolisuutta ja käyttöarvoa. Mikä tärkeintä, liivi tuntuu kestävän aika rajuakin käyttöä hyvin.

Lue koko kirjoitus

Hyvä pillihihna - "poppamiehen amuletti"

Kun sorsan pillitystä harrastaa pidempään, alkaa kaulalle kertyä yhä enemmän pillejä - on erilaisiin olosuhteisiin tarkoitettuja perussorsapillejä, erilaisia "whistlejä", ja mukana voi olla hanhipillejä ja jopa myös kettu- ja varispillejä. Pillimäärän kasvaessa tarve kunnolliselle pillihihnalle käy ilmeiseksi. Oikeastaan voisi puhua jopa kantojärjestelmästä. Hyvä pillihihna pitää pillit järjestyksessä, ne löytyvät helposti myös hämärässä ja estää pillien kolisemisen toisiinsa. Parhaat hihnamallit punotaan paracord-narusta ja nyt näitä hihnoja saa ostettua myös kotimaan kamaralta, kun joensuulainen Miettisen Kimmo on näitä pienimuotoisesti alkanut tekemään.

Paracord on alunperin laskuvarjokäyttöön tarkoitettua nylonnarua. Keinokuitunaru on hyvin kestävää, kutistumatonta ja venymätöntä. Paracord on siis erinomainen valinta kosteiden sorsalutakoiden pillihihnamateriaaliksi. Tässä hihnatyypissä kaulaa kiertää paksu ja jämäkkä rengas, josta roikkuu pillejä varten erilliset lenkkinarut.

Niskan puolella pillihihnassa on tuplamäärä Paracordia. Se jämäköittää koko hihnan rakennetta ja osaltaan varmistaa, että kokonaisuus roikkuu kaulassa tukevasti ja pillit pysyvät järjestyksessä.

Kimmon pillihihna on punottu erivärisistä paracord-naruista, joten lopputulos on kauniin kirjava. Samalla huomio kiinnittyy työn laatuun, joka on minusta varsin vakuuttava.

Pillit kiinnitetään pillihihnaan kaksinkertaisella liukusolmulla. Tämä solmu liukuu kiinni hyvin, mutta sen avaaminen vaatii vähän sormivoimaa. Siksi kalliimmankin pillin uskaltaa kiinnittää pillihihnaan turvallisin mielin.

Tältä kokonaisuus näyttää päälle puettuna - aika komea poppamiehen amuletti, vai mitä? Omaan makuuni keskimmäisten pillien narut ovat liian pitkät, mutta kokonaiuus on toimiva. Tällä hetkellä Kimmolla on kaksi hihnamallivaihtoehtoa neljälle ja kuudelle pillille, joista hankkimani kuuden pillin malli maksoi toimituskuluineen 40€. Kovahkon hinnan selittää osaltaan laadukkaat materiaalit - Paracord ei ole halpaa raaka-ainetta. Samalla tämä pillihihna kestää varmasti isältä pojalle. Kehitettävää hihnoissa vielä on, mutta alku on lupaava.

Jos kiinnostuit Kimmon pillihihnoista, tavoitat hänet sähköpostitse pillihihnat@hotmail.com.

Lue koko kirjoitus

EU kyselee ampuma-aseista - Osallistu kyselyyn!

Euroopan Komissio on järjestänyt nettikyselyn eurooppalaisten näkemyksistä aseasioissa. Jokaisen suomalaisen aseharrastajan on syytä käydä vastaamassa kyselyyn! Uhkana on, että mielipidekyselyn tuloksista puhutaan "kansan tukena" tai "äänenä" ja tavallisten metsästäjien ja aseharrastajien toimintaa vaikeutetaan jälleen. Kysely on alkanut jo 25. päivä maaliskuuta ja mielipiteitä kerätään kesäkuun 17. päivään saakka.

Vastaa kyselyyn klikkaamalla tästä.

Kyselyn taustamateriaali näyttää olevan saatavilla vain englanniksi - mutta onneksi itse kysely on saatavilla myös suomeksi. Nettikysely on otsikoitu hienosti: "Ampuma-aseiden rikollisen käytön aiheuttamien haittojen vähentäminen EU:ssa" ja sen tarkoitusperät näyttävät pintapuolisesti kannatettavilta - rikollisen toiminnan kitkeminen on kiistattoman tärkeää. Kysymykset on asetettu kuitenkin hyvin asenteellisesti asevastaisiksi, eivätkä monet kysymykset kosketa aseiden rikollista käyttöä, maahantuontia ja hallussapitoa juuri lainkaan. Jokaisen olisi syytä muistaa, että lailliset metsästys- tai harrasteaseet ovat lopulta vain harvoin rikollisessa toiminnassa.

Itse vastasin jokaiseen valintatehtävään "1". Tee sinäkin samoin.

Lue koko kirjoitus

Löytöjä maastosta - "Tuo se mulle"

Labradorinnoutajan kanssa maastolenkit eivät käy tylsäksi. Eilisen varisjahdin päätteeksi tein Nallelle vähän noutoharjoituksia. Yhdeltä noutotehtävältä koira palasi vähän erikoisempi tavara suussaan...

...Niinpä tietysti! Tottakai maastosta aina nyt yksi sian leukaluu löytyy. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun koirani on tuonut kaikenlaista yllättävää. Tuntuuko muuten teistäkin siltä, että Johanna Kurkelan kappale "Tuo se mulle" kertookin noutajakoiraharrastajan normipäivästä? Siinähän ollaan lähdössä etsimään jotain ja tuulen avulla se jokin pitäisi tuoda...

Pari vuotta sitten pääsiäisenä koirani toi minulle kokonaisen poron pään. Porohan oli jäänyt junan uhriksi ja onnettomuudessa sen pää oli repeytynyt muusta vartalosta irti. Koira sai vainun porosta varsin kaukaa ja kipaisi hakemaan sen noin sadan metrin etäisyydeltä. Poron pää ja samalla retkellä löytynyt haiseva hirvennahkan riekale olivat alkusoittoa tuleville löydöille. Sittemmin koira on palauttanut käteen mm. hirven sarvia, sepelkyyhkyn pesästä pudonneita munan kappaleita, minkin tappaman metson roippeet, sulkia, höyheniä ja hirvenkakkoja.

Jotkut lukijat muistanevat tarinan pelto-ojaan hukkuneesta mädästä myyrästä. Niin muuten muistan minäkin, sen verran kuvottavalle hanskat haisivat pari viikkoa... Ja koira se vaan nuoli huuliaan. (Siimahäntä on kuvassa koiran edessä maassa)

Omituisemmasta päästä on varmaan se parin kilon hauki, jonka koira viime vuoden keväällä löysi kuolleena joesta. Mutta ehkäpä kaikkein erikoisimpia koiran tuomia asioita ovat olleet vaivaishiiren pesä viime syksynä ja edellisenä syksynä.

Mitäs teille muille koiran omistajille koiranne ovat maastosta tuoneet?

Lue koko kirjoitus

Varisjahtiin uusi kikka - "Minikaatopaikka toimii!"

Olen joskus lukenut jostain ajatuksen, että varisjahti onnistuisi lavastamalla pellolle "minikaatopaikka". Villakoiran ydin on, että pellolle viedään roskapusseja ja niitä tutkimaan asetetaan muutama variksen houkutuskuva. Tämän kevään varisjahdit huuhkajan kanssa ovat menneet vähän häneksi, joten päätin kokeilla tätä kaatopaikkalavastusta. Parin lyhyen illansuupassituksen perusteella voin kertoa, että tämä kikka toimii!

Passipaikan tunnelmaa. Nalan edellisestä passijahdista on reilu viisi kuukautta - mutta heti sillä oli ymmärrys, mitä nyt oli tarkoitus tehdä. Siinä se aistit valppaana istui taas vierellä oikein nätisti. Toinen huomio kuvasta: puhaltelen belgialaisen Sam Neytin käsin cocobolo-puusta tekemään FT2-varispilliin, jonka tilasin Samilta vuonna 2008. Olin kuulemma ensimmäinen suomalainen pillin hankkija tuolloin. Sittemmin tiedän Samin pillejä tulleen tänne enemmänkin.

Tässä vielä varispillin ääninäyte ja soittotekniikkaopastusta Sam Neytin itsensä esittelemänä. Aika monethan kehuvat Faulksin varispilliä, mutta minulla ei siitä kokemuksia ole.

Olen kokeillut nyt tätä lavastusjuttua kaksi kertaa illansuussa. Kokemukset ovat erittäin positiivisia. Lento on ollut todella heikkoa. Samalla kaikki kolme lintua, jotka ovat alueella lentäneet, ovat roskapusseille ja kuville kaartaneet. Tämä ensimmäinen saalis varsinkin osoitti aivan erityistä kiinnostusta lavastukseeni. Se tuli pillin vetämänä peltoaukolle ja nähtyään kuvat se alkoi raakkua todella aggressiivisesti ja suorastaan syöksyi maahan saaliinjaolle. Minikaatopaikka toimii siis hienosti!

Kun tätä roskapussiasiaa miettii vähän pidempään, ei sen toimiminen mikään iso ihme ole. Variksia on harvennettu kaatopaikoilta ja tunkioilta maailman sivu. Mutta kaatiksille saa nykyään vähän nihkeästi metsästyslupia. Siksi tämä minikaatopaikka kannattaa ottaa mukaan houkuttelupyynnin repertuaariin. En sitten tiedä, toimiiko roskapussien haju vielä ylimääräisenä houkuttimena.

Itse odotan erityisesti heinäkuun poikkeuslupa-aikaa. Kesällähän huuhkaja ei juurikaan toimi, joten tämä minikaatopaikkatekniikka voi olla silloin poikkeuksellisen tuottoisa.

Lue koko kirjoitus

Koirien kouluttaminen kiinnipitoaikana - "Voivoi"

Suomen Riistakeskus on järjestänyt kevään mittaan koulutuksia koirien kouluttamisesta ja koetoiminnasta koirien kiinnipitoaikana (1.3 - 19.8). Vyyhti vaatiikiin kouluttamista, sillä hallintokokonaisuus on rakennettu suomalaiseen tyyliin varsin byrokraattiseksi - on kieltoja ja poikkeuksia, poikkeuslupia ja poikkeuksien poikkeustapauksia, jolloin lupia ei tarvita... Voivoi.

Kiinnipitoajan koulutuksia ja kokeita varten pitää anoa lähtökohtaisesti aina poikkeuslupa Riistakeskukselta. Nykyään näyttää olevan vallalla ihan fiksu malli, että Kennelpiiri hakee keskitetysti toiminta-alueensa koiraseurojen kaikki poikkeusluvat. Samalla kannattaa muistaa, että muinakaan aikoina koirien kanssa ei saa liikkua noin vain missä vain - lupa metsästysoikeuden haltijalta tarvitaan joka tapauksessa.

Noutajien metsästyskokeiden kouluttamisen osalta esitys jätti lopulta kysymysmerkkejä. Toisaalta lintukoirien kouluttaminen ei poikkeuslupia tarvitse, mutta samalla riistan häiritseminen on kiellettyä. Hakualueella koira työskentelee itsenäisesti ja monesti ohjaajan näkymättömissä, joten riski eläinten häirintään on olemassa. Siksi poikkeuslupahakemus on viisainta tehdä aina.

Poikkeusluvan hakeminen pitää tehdä Riistakeskuksen sivuilta löytyvällä lomakkeella. Lomake on lopulta aika yksinkertainen kokonaisuus ja anomusprosessi vaikuttaa helpolta. Tympeän sivumaun tähän kaikkeen tuo kuitenkin se, että kuulopuheiden mukaan Riistakeskuksen paikallistoimistot myöntävät koulutuslupia toisistaan poikkeavin perustein ja vaatimukset lomakkeen liitteisiin tuntuvat vaihtelevan. Hakijankin kannattaa siis tuntea lain vaatimukset hyvin.

Alla vielä Riistakeskuksen koulutusmateriaali, joka on vapaasti levitettävissä.

Lue koko kirjoitus

Sorsajahdin aloitukseen vain neljä kuukautta!

Sorsajahdin aloitukseen on tänään tasan neljä kuukautta! Perustin tuonne Facebookin puolelle tapahtuman (eli eventin) nostamaan vähän odotusta. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan fb-tapahtumaan, kirjoittelemaan suunnitelmista ja lähettämään kuvia itse aloituksesta. Sorsastuskauden aloitusta ei kannata kuitenkaan odotella vaan rannalla loikoillen, vaan valmistautumalla linnustuskauteen suunnitelmallisesti.

Lue koko kirjoitus