POIMINNAT

Kiintiöt hanhijahtiin?

Voisiko kiintiöt toimia suomalaisessa pienriistan metsästyksessä? Minusta voisi.

Joko kuulit merihanhiprojektista?

Merihanhiprojektissa siirtoistutetaan hanhia Savoon ja yritetään saada sisämaahan pesivä kanta. Tämä kannattaa vilkaista!

Takamaiden tunnelmaan myös Facebookissa

Liity Tapiolan Takamaiden seuraajaksi Facebookissa. Siellä on myös kosolti bonus-materiaalia, jota blogissa ei ole.

20. syyskuuta 2014

Hanhijahtia Rannikko-Pohjanmaalla

Tämä päivä jää ikuisesti mieleeni. Sain nimittäin tänään saaliiksi elämäni ensimmäiset kanadanhanhet. Kanukkien lisäksi saaliiksi päätyi vielä yksi merihanhikin. Huikeaa!

Olin saanut kaveriltani kutsun tulla Rannikko-Pohjanmaalle hanhijahtiin. Kello oli herättämässä jo vähän ennen neljää ja ajelin valmiiksi pakatun auton kanssa sovitulle kohtaamispaikalle. Hämärän turvin hipsitiin pellolle ja laiteltiin kaaveet peltoon.

Aamu oli tuuleton, joten kaaveet laiteltiin peltoon "häröpallo"-muodostelmaan eli perstuntumalla silmää miellyttäväksi asetelmaksi noin 30 metrin etäisyydelle passipaikalta. Aamu alkoi todella lupaavasti, kun vähän kuuden jälkeen ylitsemme lensi noin 25 heinäsorsaa ja puoli seitsemän maissa jo ensimmäinen hanhiparvikin kaartoi ampumaholleilta - silloin meillä oli vielä kahvikupit käsissä...

Pellolla saatiin todistaa melkoista luonnonnäytelmää, kun kurkien muuttoparvet lensivät jatkuvana virtana. Niitä lensi maisemassa aamun mittaan varmasti yli 10000.

Passipaikka oli peltoa halkoneen valtaojan pensaspöheikössä. Nala sai pöheikön reunalta aitiopaikan. Toiset metsästäjät olivat noin 40 metrin päässä vasemmalla saman ojanreunuspöheikön suojissa.

Minä olin puolestani Sissin kanssa vähän syvemmällä ojan reunalla. Tämä kuva taitaa olla #hanhiselfie.

Varsinaiset metsästystapahtumat tapahtuivat seitsemän jälkeen, kun noin 30 hanhen parvi tuli ja laskeutui parin sadan metrin päähän kaaveilta sivuun. Aamun tunteina sankentunut sumu haittasi lintujen tunnistamista lajilleen - parvessa oli sekaisin ainakin merihanhia ja metsähanhia. Hanhiparvi veti puoleensa myös joutsenia.

Ensimmäinen ampumatilanne tuli, kun sumun keskeltä tuli näkyviin kuuden hanhen porukka. Parvi päätti tulla kaaveille ja viimeistään ampumaholleilla tunnistin linnut kanadanhanhiksi ja merihanhiksi. Sain siitä hienon tuplan - ensin tippui kanadanhanhi ja seuraavalla laukauksella merihanhi.

Merkkarin noutaminen onnistui Nalalta hienosti, mutta haavakoksi jääneen kanadanhanhen noutaminen oli vähän konstikkaampi homma. Nala nappasi linnun ennakkoluulottomasti ja aggressiivisesti kantoon. Mutta noin viisikiloinen lintu kiemurteli ja pisti kaikin tavoin hanttiin Nalan kantoyrityksille. Palauttaessaan lintua Nala toi sen kyllä käteeni, mutta otti heti muutaman askeleen taaksepäin ja tarkkaili lintua vähän etäämmältä. Tämä oli erinomaisen hyvä treeni jo reilun viikon kuluttua alkavalle Viron hanhijahtiretkelle.

Muutamaa hetkeä myöhemmin noin parin kymmenen kanukin parvi lensi naapuripassin päältä ja sielläkin päästiin pudotuksiin. Minä nappasin samasta tilanteesta puolestani lähimpänä minua lentäneen hanhen.

Tämän jälkeen ampumatilanteita ei enää tullut. Hanhia lensi aamupäivän mittaan ehkä noin 12-13 parvea. Nämä kanadanhanhet olivat ensimmäiset kanadanhanhisaaliini koskaan, joten aamu oli minulle todella erityinen. Aamu meni muutenkin mainiosti - ampuminen toimi, hanhikaaveet toimivat, koira toimi hyvin ja seura oli mukavaa.Ett jättestort tack till K and N för att jag fick komma med.

18. syyskuuta 2014

Sepelkyyhkysesonki parhaimmillaan

Sepelkyyhkyn muutto on viivästynyt aiemmista vuosista noin viikolla. Vasta kuluneella viikolla maisemassa on alkanut näkyä isompia muuttoparvia. Muuttoparvien houkuttelumetsästys on aina vähän arvoituksellista - joskus onnistaa, joskus harvoin onnistaa upeasti, mutta useimmiten ei. Kaaveiden pitää olla oikeassa pellossa ja kaavekuvion pitää olla juuri sopiva, jotta parvi sen kelpuuttaisi.

Tälle syksylle leimallista ovat olleet hyvin sumuiset aamut. Siten aamulennot ovat olleet lähes poikkeuksetta melko huonoja.

Olen kokeillut kaaveiden sijoittelussa vähän uudenlaisia malleja. Nyanssit ovat pieniä, mutta kuitenkin - aiemmin olen tehnyt hevosenkenkäkuvion niin, että kuvio on ollut kapea ja pitkä eli kuvion perukassa on ollut kolme tai neljä kaavetta rinnakkain ja loput kaaveet on sijoiteltu kuvion laidoille. Nyt olen testaillut leveämpää asettelua ja olen asettanut jopa kuusi kaavetta kuvion perukkaan rinnakkain ja se tuntuu toimivan. Tämä parvi lensi maisemassa ja melkein heti valokuvan ottamisen jälkeen se tuli aivan suoralla syöksyllä kaaveille maahan asti. Se oli yksi hienoimpia onnistumisiani näissä hommissa koskaan!

Mutta useimmiten käy kuitenkin niin, että arka muuttoparvi käväisee lähellä, toteaa tilanteen jotenkin uhkaavaksi ja poistuu paikalta...

Koirilla on ollut kuluneina päivinä melko paljon töitä. Huonon osuman jälkeen sepelkyyhky pystyy liitämään uskomattomia matkoja.

Tämä lintu löytyi noin sadan metrin päästä ampumapaikasta.

Sissikin on päässyt noutohommiin aina välillä.

Kivaa tuntuu molemmilla olevan, kunhan Sissi ymmärtää pitää riittävästi etäisyyttä saaliiseen. Nala nimittäin puolustaa saalista räväkästi myös Sissiltä.

Viime viikonloppuna passiin tuli myös tyttäreni. Lasten kanssa metsästämisessä pitää asettaa aina ihan omanlaiset tavoitteet. Eväitä pitää olla reilusti ja retki ei saa olla kovin pitkä. Harmi kyllä saalista ei tällä retkellä saatu.

Onneksi maisemassa sentään lensi lintuja. Niitä oli mukava kiikaroida typykän kanssa ja opetella erottamaan naakka ja kyyhky toisistaan.

Tänään oli syksyn vilkkain iltalento. Maisemassa lensi useita 30+ linnun parvia. Suurimmassa parvessa oli noin 70 lintua. Lento oli kiivaimmillaan klo 17 kieppeillä.

Komea lento poiki myös pari saalisonnistumista.

Vaikka sepelkyyhkyjahti on parhaimmillaan juuri nyt, ei tätä lystiä kauan kestä. Sääennusteet kertovat, että jo tulevana viikonloppuna virtaukset kääntyvät pohjoiseen ja lumi- ja räntäsateita lupaillaan pohjoiseen. Ensi viikolla tämän syksyn paras kyyhkysesonki on siis todennäköisesti jo ohi.

10. syyskuuta 2014

Välipala pulun rinnasta

Vietän tänään kesälomien viimeistä päivää ja olin aamulla kyyhkypellolla. Sankan sumun vuoksi sepelkyyhkyjä ei juuri näkynyt, mutta sain yksittäisen pulun eli rauhoittamattoman kesykyyhkyn saaliiksi. Tekaisin pulusaaliista pienen välipalan itselleni ja etätyöpäivää viettäneelle vaimolleni. Välipala pulun rinnasta maistui oikein hyvältä.

Passissa oltiin Nalan ja Sissin kanssa vähän ennen kuutta. Sissin toiminta passipaikalla on nykyään jo kokolailla moitteetonta. Siinä se vaan loikoilee vapaana ja odottaa rauhassa tapahtumia. Nala on hyvä opettaja.

Muutama yksittäinen sepelkyyhky käväisi kaaveilla. Kannattaa klikata oheinen valokuva isommaksi, jotta pellossa perushevosenkenkäkuviossa olevat pussikaaveet erottuvat paremmin. Jätin nämä yksittäiset sepelkyyhkyt vieläkin ampumatta, kun arvelen niiden olevan pesintähommissa.

Mutta kaaveille kaarsi tosiaan siis myös jokunen pulu. Ammuin niistä yhden.

Pulu on sepelkyyhkyä vähän pienempi lintu ja sen rintafileet ovat noin 30 grammaa sepelkyyhkyä pienemmät. Pulun rintalihat painavat yhteensä noin 70 grammaa, joten isompaan illallisannokseen tarvittaisiin kahden pulun lihat. Pulun liha on sepelkyyhkymäisen tummaa.

Lihan lisukkeiksi paistoin vähän ohkaisia sipulirenkaita ja tomaatin puolikkaita.

Tämän ateriaan kokkaamisessa ei kauan aikaa vilahda. Valmisteluihin menee ehkä minuuttia ja varsinaiseen kokkaamiseen toinen minuuttia. Tuona aikana pilkoin sipulit ja tomaatit, paahdoin ruisleivän ja paistoin leivän päälle kananmunan niin, että keltuainen jäi juoksevaksi kastikkeeksi. Pulun ohkaiset rintalihat paistuivat valurautaparilalla hetkessä sopivan roseeksi. Pulun liha on hyvin miedon makuista, laadukasta ja pehmeää riistalihaa. Tiedän kyllä, että monet ylenkatsovat rauhoittamattomien pulujen syömistä. Suosittelen kokeilemaan!

Tekijä: Julkaistu:

8. syyskuuta 2014

Sorsastusta Keski-Suomessa

Sain kutsun tulla sorsastamaan kaverini lähisuvun tiluksille Keski-Suomeen jo melko aikaisin kesällä. Uudenlaiset sorsastuskohteet kiinnostavat tietysti aina. Ajelin kohteeseen perjantaina ja vietin siellä todella mukavan viikonlopun. Paikalle saapui pari muutakin sorsastukseen hurahtanutta kaveria Helsingistä saakka.

Sorsastuksen pääkohteena oli pieni kosteikko, joka oli kaivettu peltoa reunustaneesta valtaojasta pieninä poteroina metsän siimekseen. Vesi oli kuivan loppukesän vuoksi poikkeuksellisen vähissä. Jos vettä olisi normaali määrä, olisi paikka sellainen jenkkimetsästyselokuvista tuttu timber-tyyppinen tulvametsikkö.

Käväisimme heti perjantain illalla tutkimassa paikkoja ja istumassa iltalennolla. Kosteikossa olikin taviporukka, josta saatiin saaliiksi heti kolme lintua. Nala ja Sissi pääsivät molemmat töihin.

Yksi taveista oli liitänyt melko kauas ruohikkopellolle ja kun Nala ei heti lintua löytänyt, päästin Sissinkin etsimään haavakkoa. Yllättäen tavi olikin kömpinyt putoamispaikalta lähemmäs ja Sissi löysi linnun. Tämä oli Sissin ensimmäinen aito vesilintunouto!

Iltalennon maisemaa.

Perjantain lento oli melko vaatimaton. Pari yksittäistä tavia singahti maisemassa ja muutaman heinäsorsan parvi käväisi alueella, mutta siitä tilanteesta ei saalista saatu. Autoille palattiin vasta pimeässä.

Perjantain iltapalaksi sain maistaa ensimmäistä kertaa friteerattua kuoretta - eli norssia! Täällä meren rannalla norssia ei Satakunnan lisäksi juurikaan muualla arvosteta. Järvikuore oli kooltaan paljon pienempää ja mielettömän hyvää!

Lauantaina käväistiin lähijärvellä veneilemässä ja kahlaamassa kaislikkoperukoita.

Nala ja Sissi käyttäytyivät veneessä tietysti oikein hienosti.

Myös isännän Jussi-mäyräkoira osasi olla veneessä oikein nätisti.

Rannalla oli melko runsaasti kauriin jälkiä.

Jos oli kosteikolla kuivaa, niin myös järven kaislikot kärsivät veden vähyydestä. Monet hyvännäköiset perukat olivat käytännössä kuivilla.

Muutama tunti siinä vierähti, mutta yhtään lintukontaktia ei saatu. Paluumatkalla veneessä oli hetki aikaa ihmetellä sosiaalista mediaa...

Rantauduttuamme käytiin taas vilkaisemassa kosteikko. Vaikka ollaan jo syyskuussa, oli lauantai hyvin lämmin päivä. Kosteikolta ei nyt löytynyt mitään.

Lauantain iltalento kosteikolla oli reissun saalisrikkain tuokio. Saaliiksi tuli useampia taveja ja pari heinäsorsaakin. Useimmat linnut tulivat sen verran hämärässä, että saaliskuvat eivät oikein onnistuneet.

Kyllä tämmöisissä maisemissa kelpasi passitella.

Reissu Keski-Suomeen oli kaikin puolin onnistunut. Mukavaa seuraa, uusia tuttavuuksia ja aivan uudenlaisia metsästyskokemuksia myös koirille. Kiitos Simolle tapahtuman järjestamisestä ja kuvaamisesta. Iso kiitos tietysti Heikille isännöinnistä. Ja kiitos Karille ja Nikolle hyvästä seurasta!

2. syyskuuta 2014

Sepelkyyhkyjahdissa

Sepelkyyhkyjahdin paras sesonki on meneillään juuri nyt - ainakin jos katsoo kalenteria. Aiempina vuosina juuri näihin aikoihin sepelkyyhkyt ovat alkaneet parveutua ja maisemassa pitäisi näkyä suurehkoja kyyhkyparvia. Tänä vuonna asiat ovat toisin. Elo-syyskuussa olen nähnyt vain yhden 15 linnun parven ja muutamia 5-10 linnun parvia. Tänä vuonna sepelkyyhkysaaliit ovat poikkeuksellisen tiukassa. Onneksi säät ovat kuitenkin olleet suosiollisia.

Aivan yksin ei ole maastossa tarvinnut olla. Valtaisat naakkaparvet kajattavat aamunkoitteessa äänekkäästi.

Muutama päivä sitten puolivuotissynttäreitä viettänyt Sissi alkaa olla jo iso tyttö. Se haastaa Nalaa koko ajan aina vain kovemmin. Nala on niin kiltti, että se ei juuri puolustaudu. Ainoastaan ruokakuppi ja noudettu saalis saavat Nalan puolustautumaan. Tällöin Sissi väistää kyllä kiltisti heti.

Eilinen oli käänne kohti parempaa. Sain ensimmäisen kyyhkyn sitten elokuun 11. päivän.

Takapihalla myös Sissi pääsi tutustumaan taas kyyhkyyn. Kylmän linnun käsittely sujuu Sissiltä oikein nätisti ja hyvällä otteella.

Viime syksynä käyttööni ottamat pussikaaveet ovat tulleet jäädäkseen. En oikein keksi enää mitään syitä käyttää näissä hommissa perinteisiä muovikaaveita.

Yksi pussikaaveiden kätevimpiä ominaisuuksia on, että tukikeppi on kiinteästi kaaveessa kiinni. Siten kaavesetin asettelu ja korjaaminen pois hoituu näppärän nopeasti.

Lue lisää pussikaaveista seuraavista aiemmista tarinoista:

Tänään lähdin taas toiveikkaana aamulennolle vähän ennen kuutta. Pujopensaiden keskeltä löytyi hyvä passipaikka. Pujo on paksu- ja sitkeärunkoisena passipaikan suojakasviksi hyvä, koska se kestää katkeamatta koirien liikkeitä. Lisäksi pujo on juuri sopivan korkeaa, että sen sekaan pääsee piiloutumaan reppujakkaran kanssa ja samalla joka suuntaan näkee hyvin.

Aamusta kehkeytyikin saalismäärän osalta yksi kaikkien aikojen suurimpia. Myös Sissi pääsi ensimmäistä kertaa ikinä oikeisiin noutohommiin, kun passin vierestä liiteli harakka. Helppo 15 metrin nouto. Hienosti meni.

Niin siitä saalismäärästä - sain yhteensä viisi pulua, kolme sepelkyyhkyä, kolme varista ja sen Sissin noutaman harakan. Pussikaaveet toimivat kerrassaan hienosti. Pulu on näemmä kotiutunut näille kulmille tosissaan. Ensimmäiset pulusaaliit sain pari vuotta sitten. Saalista tietysti ihmeteltiin koirien kanssa ja Nala näytti opettavan Sissille yhtä sun toista linnuista.

Vaikka tämän päivän lintusaalis oli tosiaan määrällisesti suuri, on sepelkyyhkyjen parveutumistilanne kyllä erikoinen - joko ne menivät vai ovatko ne vasta tulossa?

Sepelkyyhkyjahti

Sorsastusjutut

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla