POIMINNAT

Kiintiöt hanhijahtiin?

Voisiko kiintiöt toimia suomalaisessa pienriistan metsästyksessä? Minusta voisi.

Joko kuulit merihanhiprojektista?

Merihanhiprojektissa siirtoistutetaan hanhia Savoon ja yritetään saada sisämaahan pesivä kanta. Tämä kannattaa vilkaista!

Takamaiden tunnelmaan myös Facebookissa

Liity Tapiolan Takamaiden seuraajaksi Facebookissa. Siellä on myös kosolti bonus-materiaalia, jota blogissa ei ole.

28. syyskuuta 2014

Hanhijahtiin Viroon

Lähden huomenna ensimmäistä kertaa ulkomaille metsästysmatkalle. Matka ei ole kovin pitkä, eikä kohde eksoottinen, kun lähden hanhijahtimatkalle Viroon koko viikoksi. Reissu on järjestelyiltään poikkeuksellinen aiempaan verrattuna. Tavallisesti jahtini ovat lyhyitä muutaman tunnin kestäviä hetkiä aamulla ja pidemmilläkin reissuilla olen tottunut tekemään kaiken itse ja omalla porukalla. Nyt menen valmiiseen pöytään, toisten "passattavaksi". Jahdin apuna ovat siis paikalliset oppaat, jotka hoitavat käytännön valmistelukuviot, kuljetukset ja sen sellaiset. Myöskään ruokapuolesta ei tarvitse huolehtia. Lisäksi tavallisesta poikkeavaa on myös se, että nyt olen osa isompaa porukkaa. Aivan uutta ja erilaista on siis tiedossa monella tavalla.

Samalla tämä kaikki on hurjan mielenkiintoista: pääsen tutustumaan aivan uudenlaiseen metsästyskulttuuriiin ja varmasti saan aivan uudenlaisia kokemuksia ja oppeja. Ennakkoon tiedossa on, että hanhia pitäisi alueella olla liikkeellä melko runsaasti, joten odotukset saaliin saamisesta ovat melko korkealla. Toisaalta metsästyksessä ei ennakkoon saalistakuita ole ikinä. Eräs tuttavani palasi juuri viikon hanhijahtiretkeltä Virosta, eikä hän ollut saanut porukoineen yhtään lintua saaliiksi.

Reissun valmistelut ovat alkaneet jo kuukausia sitten. Alustavasti retkestä sovittiin jo talvella ja alkukesästä järjestin reissun paperiasiat kuntoon. Koirille piti hankkia omat passit, joista selviää koirien rokotustiedot. Myös aseille piti hankkia Euroopan ampuma-asepassi.

Lue lisää blogin aiemmista tarinoista:
Ampuma-asepassin hakemisesta
Lemmikkieläinpassin hakemisesta

Edessä on siis suuri seikkailu. Seikkailu ja uuden oppimisen paikka on edessä varmasti myös koirille. Nala ei ole aiemmin juuri ollut seuruejahdeissa mukana, eikä Sissikään tietysti ole tämmöisiin jahteihin vielä ehtinyt. Samalla tämä retki on niille molemmille ensimmäinen ulkomaan matka. Etukäteen on epäselvää, miten hyvin nettiyhteydet paikan päältä toimivat. Jos mahdollista, teen blogiin pienen pikapäivityksen reissun puolen välin kieppeillä.

24. syyskuuta 2014

Tuulivoima ja metsästys

Tuulivoima jakaa mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Metsästyksen näkökulmaa ja tuulivoimaloiden vaikutusta metsästykseen julkisessa keskustelussa on käsitelty melko vähän. Tuulivoimayhtiöiden perusviesti on, että tuulivoimaloilla ei ole vaikutusta metsästykseen, marjastukseen tai muihin maastoharrastuksiin. Myös luonnolle aiheutuvia vaikutuksia on pidetty pieninä. Totuus taitaa kuitenkin olla vähän monimutkaisempi.

Oheinen valokuva on Raahen Kopsan tuulivoimapuistosta. Tuulivoimalaitokset tarvitsevat erittäin hyvän tieverkoston, jotta rakennusvaiheessa lavat ja muu tekniikka saadaan vietyä paikalle. Lisäksi siirtoverkko ja sen rakennustyöt muokkaavat maisemaa merkittävästi. Ilmeisesti nykyisten tuulivoimapuistojen yhteydessä varsinaisia metsästyskieltoja ei juuri ole tehty. Tästä poikkeaa ainakin Karijoelle kaavailtu Rajamäen tuulivoimapuisto, jossa ampumiskielto on tulossa laajalle alueelle. Laihian Kattiharjun alueella puolestaan metsästysseuran toiminta käytännössä loppuu tuulivoimapuiston myötä. Myös Olhavan puistossa on asetettu rajoituksia linnustukselle.

Tuulivoimapuistot ja alueiden käyttö

Tuulivoimapuiston alueen käyttö ja saavutettavuus paranee tieverkoston myötä. Marjastajat, sienestäjät ja vaikkapa ajokoirametsästäjät hyötyvät tästä varmasti merkittävästi. Toisaalta tuulivoimapuisto on käytännössä kaavoitettu teollisuusalue, jolla liikkumista on vältettävä talvella. Lavoista voi lentää jääkappaleita ja tuulivoimatoimittajien omat huolto-ohjeet varoittavat 400 metrin vaaraetäisyydestä. Jokaisen tuulimyllyn ympärillä on siis yhteensä 800 metrin vaara-alue, jolla ei juuri kannattaisi oleskella talvisaikaan lokakuun ja maaliskuun välisenä aikana.
...Do not stay within a radius of 400m (1300 ft) from the turbine unless it is necessary...

Tuulivoimalat ja muuttolintujen lentoreitit ja levähdyspaikat

Riistakeskus on julkaissut aiheesta melko kattavan materiaalin "Tuulivoima ja Riistatalous". Siinä on paljon hyvää tietoutta erityisesti muuttavien lintujen reagoimisesta tuulivoimapuistoihin. Materiaalissa kerrotaan sivulla 18, että linnut reagoivat puistoihin väistämällä puistot jopa viiden kilometrin etäisyydeltä. Tämähän on vain hyvä asia. Tuulivoimaloista ei siis keskimäärin ole tulossa muuttolintuparvien silppureita.

Riistakeskuksen materiaali ja siellä kerrottu viiden kilometrin väistöetäisyys saa kuitenkin vähän uudenlaista näkökulmaa, kun tarkastellaan tuulivoimapuistojen kaavailtua määrää, joka on melko valtava. Alla oleva kuva on Ylen uutisesta parin vuoden takaa. Jos kuvatuista suunnitelmat Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla toteutuisivat, olisi puistoilla varmasti valtava merkitys lintujen muuttoreitteihin ja käyttäytymiseen. Siten entiset hyvät metsästyskohteet voivat muuttua yhtäkkiä lintutyhjiöiksi.

Tuulivoimalat ja vaikutus paikkalintuihin

Tuulivoimaloilla tuntuu olevan melko merkittävää vaikutusta paikkalintujen käytökseen. Edellä olleesta Riistakeskuksen materiaalista löytyy tieto, että Itävallassa teerien soidinpaikan viereen rakennettu tuulivoimapuisto hävitti soidinpaikan tykkänään. Lisäksi Puolalaisen tuulivoimatutkimuksen mukaan tuulivoimaloiden vieressä pidetyissä hanhissa todettiin ruokahalumuutoksia ja sen seurauksena lintujen keskipaino putosi.
...Soidin tyhjeni 5 vuodessa, paikallinen teerikanta väheni murto-osaan entisestä...

...geese living near wind turbines suffered loss of appetite, weight loss, and measurable physical changes..

Tuulivoimalat ja nisäkkäät

Tuulivoimaloiden vaikutuksista nisäkkäisiin on ilmeisen vähän tutkimusmateriaalia. Ruotsin yleisradio kuitenkin kertoo, että Uppsalan yliopiston tutkimuksessa on havaittu porojen välttelevän tuulivoimaloiden läheisyyttä ja sama näyttää koskevan myös hirviä. Hirvien kesä- ja talvilaitumet ovat muokkautuneet omanlaisikseen vuosien saatossa ja niiden muuttuminen edellyttää merkittäviä muutoksia elinolosuhteissa. En löytänyt tähän lähteeksi tuota Uppsalan yliopiston tutkimusmateriaalia. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä mahtaa olla se perimmäinen syy tähän hirvien käytöksen muutokseen? Onko se tieverkosto, kasvanut liikenne, tuulivoimaloiden humina, lavoista syntyvä välke päivällä tai öisin vilkkuvat huomiovalot vai mikä?

Metsästysseurojen ja edunvalvonnan hankala rooli

Metsästysoikeus on maanomistajan etuoikeus. Maanomistajan oikeus on myös vuokrata maansa tuulivoimapuistokäyttöön. Metsästysseurojen on mahdotonta yrittää perustella maanomistajalle syitä, miksi maan vuokraus tuulivoimakäyttöön on huono juttu. Raha ratkaisee, eikä metsästysseuroilla ole resursseja kilpailla energiayhtiöiden kanssa maan vuokraamisesta. Sama koskee myös metsästyksen edunvalvontaa laajemmassa mittakaavassa - maanomistaja on metsästäjän tärkein sidosryhmä ja heitä ei voida suututtaa olemalla leimallisesti tuulivoimahankkeita vastaan.

Lopuksi

Nyt meneillään olevalla tuulivoiman rakennusbuumilla on kiistattomasti merkittäviä vaikutuksia metsästykselle. Mittakaava on niin suuri. Harrastukseen käytettävät maa-alueet kaventuvat, muuttolintujen lentoreitit voivat muuttua merkittävästi ja jopa nisäkkäiden käytös muuttuu tuulivoimaloiden läheisyydessä. Tätä kirjoittaessa on epäselvää, miten tuulivoimapuisto vaikuttaa metsästysseurojen hirvenmetsästykseen laskettavien maa-alueiden pinta-alaan.

20. syyskuuta 2014

Hanhijahtia Rannikko-Pohjanmaalla

Tämä päivä jää ikuisesti mieleeni. Sain nimittäin tänään saaliiksi elämäni ensimmäiset kanadanhanhet. Kanukkien lisäksi saaliiksi päätyi vielä yksi merihanhikin. Huikeaa!

Olin saanut kaveriltani kutsun tulla Rannikko-Pohjanmaalle hanhijahtiin. Kello oli herättämässä jo vähän ennen neljää ja ajelin valmiiksi pakatun auton kanssa sovitulle kohtaamispaikalle. Hämärän turvin hipsitiin pellolle ja laiteltiin kaaveet peltoon.

Aamu oli tuuleton, joten kaaveet laiteltiin peltoon "häröpallo"-muodostelmaan eli perstuntumalla silmää miellyttäväksi asetelmaksi noin 30 metrin etäisyydelle passipaikalta. Aamu alkoi todella lupaavasti, kun vähän kuuden jälkeen ylitsemme lensi noin 25 heinäsorsaa ja puoli seitsemän maissa jo ensimmäinen hanhiparvikin kaartoi ampumaholleilta - silloin meillä oli vielä kahvikupit käsissä...

Pellolla saatiin todistaa melkoista luonnonnäytelmää, kun kurkien muuttoparvet lensivät jatkuvana virtana. Niitä lensi maisemassa aamun mittaan varmasti yli 10000.

Passipaikka oli peltoa halkoneen valtaojan pensaspöheikössä. Nala sai pöheikön reunalta aitiopaikan. Toiset metsästäjät olivat noin 40 metrin päässä vasemmalla saman ojanreunuspöheikön suojissa.

Minä olin puolestani Sissin kanssa vähän syvemmällä ojan reunalla. Tämä kuva taitaa olla #hanhiselfie.

Varsinaiset metsästystapahtumat tapahtuivat seitsemän jälkeen, kun noin 30 hanhen parvi tuli ja laskeutui parin sadan metrin päähän kaaveilta sivuun. Aamun tunteina sankentunut sumu haittasi lintujen tunnistamista lajilleen - parvessa oli sekaisin ainakin merihanhia ja metsähanhia. Hanhiparvi veti puoleensa myös joutsenia.

Ensimmäinen ampumatilanne tuli, kun sumun keskeltä tuli näkyviin kuuden hanhen porukka. Parvi päätti tulla kaaveille ja viimeistään ampumaholleilla tunnistin linnut kanadanhanhiksi ja merihanhiksi. Sain siitä hienon tuplan - ensin tippui kanadanhanhi ja seuraavalla laukauksella merihanhi.

Merkkarin noutaminen onnistui Nalalta hienosti, mutta haavakoksi jääneen kanadanhanhen noutaminen oli vähän konstikkaampi homma. Nala nappasi linnun ennakkoluulottomasti ja aggressiivisesti kantoon. Mutta noin viisikiloinen lintu kiemurteli ja pisti kaikin tavoin hanttiin Nalan kantoyrityksille. Palauttaessaan lintua Nala toi sen kyllä käteeni, mutta otti heti muutaman askeleen taaksepäin ja tarkkaili lintua vähän etäämmältä. Tämä oli erinomaisen hyvä treeni jo reilun viikon kuluttua alkavalle Viron hanhijahtiretkelle.

Muutamaa hetkeä myöhemmin noin parin kymmenen kanukin parvi lensi naapuripassin päältä ja sielläkin päästiin pudotuksiin. Minä nappasin samasta tilanteesta puolestani lähimpänä minua lentäneen hanhen.

Tämän jälkeen ampumatilanteita ei enää tullut. Hanhia lensi aamupäivän mittaan ehkä noin 12-13 parvea. Nämä kanadanhanhet olivat ensimmäiset kanadanhanhisaaliini koskaan, joten aamu oli minulle todella erityinen. Aamu meni muutenkin mainiosti - ampuminen toimi, hanhikaaveet toimivat, koira toimi hyvin ja seura oli mukavaa.Ett jättestort tack till K and N för att jag fick komma med.

18. syyskuuta 2014

Sepelkyyhkysesonki parhaimmillaan

Sepelkyyhkyn muutto on viivästynyt aiemmista vuosista noin viikolla. Vasta kuluneella viikolla maisemassa on alkanut näkyä isompia muuttoparvia. Muuttoparvien houkuttelumetsästys on aina vähän arvoituksellista - joskus onnistaa, joskus harvoin onnistaa upeasti, mutta useimmiten ei. Kaaveiden pitää olla oikeassa pellossa ja kaavekuvion pitää olla juuri sopiva, jotta parvi sen kelpuuttaisi.

Tälle syksylle leimallista ovat olleet hyvin sumuiset aamut. Siten aamulennot ovat olleet lähes poikkeuksetta melko huonoja.

Olen kokeillut kaaveiden sijoittelussa vähän uudenlaisia malleja. Nyanssit ovat pieniä, mutta kuitenkin - aiemmin olen tehnyt hevosenkenkäkuvion niin, että kuvio on ollut kapea ja pitkä eli kuvion perukassa on ollut kolme tai neljä kaavetta rinnakkain ja loput kaaveet on sijoiteltu kuvion laidoille. Nyt olen testaillut leveämpää asettelua ja olen asettanut jopa kuusi kaavetta kuvion perukkaan rinnakkain ja se tuntuu toimivan. Tämä parvi lensi maisemassa ja melkein heti valokuvan ottamisen jälkeen se tuli aivan suoralla syöksyllä kaaveille maahan asti. Se oli yksi hienoimpia onnistumisiani näissä hommissa koskaan!

Mutta useimmiten käy kuitenkin niin, että arka muuttoparvi käväisee lähellä, toteaa tilanteen jotenkin uhkaavaksi ja poistuu paikalta...

Koirilla on ollut kuluneina päivinä melko paljon töitä. Huonon osuman jälkeen sepelkyyhky pystyy liitämään uskomattomia matkoja.

Tämä lintu löytyi noin sadan metrin päästä ampumapaikasta.

Sissikin on päässyt noutohommiin aina välillä.

Kivaa tuntuu molemmilla olevan, kunhan Sissi ymmärtää pitää riittävästi etäisyyttä saaliiseen. Nala nimittäin puolustaa saalista räväkästi myös Sissiltä.

Viime viikonloppuna passiin tuli myös tyttäreni. Lasten kanssa metsästämisessä pitää asettaa aina ihan omanlaiset tavoitteet. Eväitä pitää olla reilusti ja retki ei saa olla kovin pitkä. Harmi kyllä saalista ei tällä retkellä saatu.

Onneksi maisemassa sentään lensi lintuja. Niitä oli mukava kiikaroida typykän kanssa ja opetella erottamaan naakka ja kyyhky toisistaan.

Tänään oli syksyn vilkkain iltalento. Maisemassa lensi useita 30+ linnun parvia. Suurimmassa parvessa oli noin 70 lintua. Lento oli kiivaimmillaan klo 17 kieppeillä.

Komea lento poiki myös pari saalisonnistumista.

Vaikka sepelkyyhkyjahti on parhaimmillaan juuri nyt, ei tätä lystiä kauan kestä. Sääennusteet kertovat, että jo tulevana viikonloppuna virtaukset kääntyvät pohjoiseen ja lumi- ja räntäsateita lupaillaan pohjoiseen. Ensi viikolla tämän syksyn paras kyyhkysesonki on siis todennäköisesti jo ohi.

10. syyskuuta 2014

Välipala pulun rinnasta

Vietän tänään kesälomien viimeistä päivää ja olin aamulla kyyhkypellolla. Sankan sumun vuoksi sepelkyyhkyjä ei juuri näkynyt, mutta sain yksittäisen pulun eli rauhoittamattoman kesykyyhkyn saaliiksi. Tekaisin pulusaaliista pienen välipalan itselleni ja etätyöpäivää viettäneelle vaimolleni. Välipala pulun rinnasta maistui oikein hyvältä.

Passissa oltiin Nalan ja Sissin kanssa vähän ennen kuutta. Sissin toiminta passipaikalla on nykyään jo kokolailla moitteetonta. Siinä se vaan loikoilee vapaana ja odottaa rauhassa tapahtumia. Nala on hyvä opettaja.

Muutama yksittäinen sepelkyyhky käväisi kaaveilla. Kannattaa klikata oheinen valokuva isommaksi, jotta pellossa perushevosenkenkäkuviossa olevat pussikaaveet erottuvat paremmin. Jätin nämä yksittäiset sepelkyyhkyt vieläkin ampumatta, kun arvelen niiden olevan pesintähommissa.

Mutta kaaveille kaarsi tosiaan siis myös jokunen pulu. Ammuin niistä yhden.

Pulu on sepelkyyhkyä vähän pienempi lintu ja sen rintafileet ovat noin 30 grammaa sepelkyyhkyä pienemmät. Pulun rintalihat painavat yhteensä noin 70 grammaa, joten isompaan illallisannokseen tarvittaisiin kahden pulun lihat. Pulun liha on sepelkyyhkymäisen tummaa.

Lihan lisukkeiksi paistoin vähän ohkaisia sipulirenkaita ja tomaatin puolikkaita.

Tämän ateriaan kokkaamisessa ei kauan aikaa vilahda. Valmisteluihin menee ehkä minuuttia ja varsinaiseen kokkaamiseen toinen minuuttia. Tuona aikana pilkoin sipulit ja tomaatit, paahdoin ruisleivän ja paistoin leivän päälle kananmunan niin, että keltuainen jäi juoksevaksi kastikkeeksi. Pulun ohkaiset rintalihat paistuivat valurautaparilalla hetkessä sopivan roseeksi. Pulun liha on hyvin miedon makuista, laadukasta ja pehmeää riistalihaa. Tiedän kyllä, että monet ylenkatsovat rauhoittamattomien pulujen syömistä. Suosittelen kokeilemaan!

Tekijä: Julkaistu:

8. syyskuuta 2014

Sorsastusta Keski-Suomessa

Sain kutsun tulla sorsastamaan kaverini lähisuvun tiluksille Keski-Suomeen jo melko aikaisin kesällä. Uudenlaiset sorsastuskohteet kiinnostavat tietysti aina. Ajelin kohteeseen perjantaina ja vietin siellä todella mukavan viikonlopun. Paikalle saapui pari muutakin sorsastukseen hurahtanutta kaveria Helsingistä saakka.

Sorsastuksen pääkohteena oli pieni kosteikko, joka oli kaivettu peltoa reunustaneesta valtaojasta pieninä poteroina metsän siimekseen. Vesi oli kuivan loppukesän vuoksi poikkeuksellisen vähissä. Jos vettä olisi normaali määrä, olisi paikka sellainen jenkkimetsästyselokuvista tuttu timber-tyyppinen tulvametsikkö.

Käväisimme heti perjantain illalla tutkimassa paikkoja ja istumassa iltalennolla. Kosteikossa olikin taviporukka, josta saatiin saaliiksi heti kolme lintua. Nala ja Sissi pääsivät molemmat töihin.

Yksi taveista oli liitänyt melko kauas ruohikkopellolle ja kun Nala ei heti lintua löytänyt, päästin Sissinkin etsimään haavakkoa. Yllättäen tavi olikin kömpinyt putoamispaikalta lähemmäs ja Sissi löysi linnun. Tämä oli Sissin ensimmäinen aito vesilintunouto!

Iltalennon maisemaa.

Perjantain lento oli melko vaatimaton. Pari yksittäistä tavia singahti maisemassa ja muutaman heinäsorsan parvi käväisi alueella, mutta siitä tilanteesta ei saalista saatu. Autoille palattiin vasta pimeässä.

Perjantain iltapalaksi sain maistaa ensimmäistä kertaa friteerattua kuoretta - eli norssia! Täällä meren rannalla norssia ei Satakunnan lisäksi juurikaan muualla arvosteta. Järvikuore oli kooltaan paljon pienempää ja mielettömän hyvää!

Lauantaina käväistiin lähijärvellä veneilemässä ja kahlaamassa kaislikkoperukoita.

Nala ja Sissi käyttäytyivät veneessä tietysti oikein hienosti.

Myös isännän Jussi-mäyräkoira osasi olla veneessä oikein nätisti.

Rannalla oli melko runsaasti kauriin jälkiä.

Jos oli kosteikolla kuivaa, niin myös järven kaislikot kärsivät veden vähyydestä. Monet hyvännäköiset perukat olivat käytännössä kuivilla.

Muutama tunti siinä vierähti, mutta yhtään lintukontaktia ei saatu. Paluumatkalla veneessä oli hetki aikaa ihmetellä sosiaalista mediaa...

Rantauduttuamme käytiin taas vilkaisemassa kosteikko. Vaikka ollaan jo syyskuussa, oli lauantai hyvin lämmin päivä. Kosteikolta ei nyt löytynyt mitään.

Lauantain iltalento kosteikolla oli reissun saalisrikkain tuokio. Saaliiksi tuli useampia taveja ja pari heinäsorsaakin. Useimmat linnut tulivat sen verran hämärässä, että saaliskuvat eivät oikein onnistuneet.

Kyllä tämmöisissä maisemissa kelpasi passitella.

Reissu Keski-Suomeen oli kaikin puolin onnistunut. Mukavaa seuraa, uusia tuttavuuksia ja aivan uudenlaisia metsästyskokemuksia myös koirille. Kiitos Simolle tapahtuman järjestamisestä ja kuvaamisesta. Iso kiitos tietysti Heikille isännöinnistä. Ja kiitos Karille ja Nikolle hyvästä seurasta!

Sepelkyyhkyjahti

Sorsastusjutut

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla