POIMINNAT

Kiintiöt hanhijahtiin?

Voisiko kiintiöt toimia suomalaisessa pienriistan metsästyksessä? Minusta voisi.

Joko kuulit merihanhiprojektista?

Merihanhiprojektissa siirtoistutetaan hanhia Savoon ja yritetään saada sisämaahan pesivä kanta. Tämä kannattaa vilkaista!

Takamaiden tunnelmaan myös Facebookissa

Liity Tapiolan Takamaiden seuraajaksi Facebookissa. Siellä on myös kosolti bonus-materiaalia, jota blogissa ei ole.

31. elokuuta 2014

Lähikuvia luonnosta

Kerroin pari viikkoa sitten uudesta kamerastani - Olympus TG-3 Tough:ista. Kamerassa on melkoisen hyvät makro-, eli lähikuvaustoiminnallisuudet. Makrokuvauksella päästään hyvin lähelle pientä kohdetta niin, että siitä avautuu aivan uudenlaisia yksityiskohtia. Ensimmäiset makrokokeilut hoksasin tehdä Lapin reissun yhteydessä, kun ampiaiset herkuttelivat terassin pöydälle unohtuneilla savukalan jätöksillä.

Amppareita kuhisi kalannahkan sisään useampia. Kovin lähelle en kamerani kanssa halunnut tuppautua.

Ampiaiset irrottivat melkoisia lihakimpaleita kalan selkäruodon vierestä. Enpä muuten aiemmin ollut tiennyt, että ampiaisen vartalo onkin noin karvainen!

Tänään sepelkyyhkyjahti epäonnistui saalistushommien osalta, joten vaihdoin aamun teemaa valokuvaamiseen. Sankka sumu toi maastoon kastehelmiä ja ne koristelivat kasveja ja hämähäkinseittejä. Ilman kastetta useimmat seitit jäisivätkin näkemättä.

Seittejä oli joka paikassa. Olympuksen kamerassa on muuten ns. focus stacking eli kuvien pinoamistoiminto. Makrokuvien tyypillinen ongelma monesti on syväterävyyden puute. Pinotussa kuvassa kamera ottaa yhdeksän kuvaa eri tarkennusetäisyyksillä ja leipoo niistä yhden kuvan. Siten eri etäisyyksillä olevat kohteet näkyvät kuvassa terävinä. Pinoamiskuvauksessa kameran pitäisi kyllä olla vakaalla jalustalla.

Mikähän on ollut tämän paketin tekemisessä tarkoituksena?

Hämähäkkejä oli verkoissa paljon. Niistä vain tämä suostui olemaan paikoillaan niin, että ennätin kuvata sitä.

Peltosaunio ei ole vielä lakastunut! Sen terälehdillä kimmelsivät kastehelmet.

Aiemmin tänään esittelin tämän kuvan jo Facebookissa. Siinä juolavehnän lehdellä oli kastehelmiä melko paljon. Kannattaa klikata tämä valokuva isommaksi. Isommassa kuvassa näkyy kastehelmissä oleva linssiefekti jännästi.

30. elokuuta 2014

Kokemuksiani aktiivikuulosuojaimista metsästyskäytössä

Olen käyttänyt kuulevia kuulosuojaimia eli ns. aktiivisuojaimia metsästyksessä jo kymmenkunta vuotta. Tavalliset kuulonsuojaimet vaimentavat kaikki äänet, mutta aktiivisuojaimissa olevat mikrofonit päästävät tavalliset äänet suojainten läpi. Aktiivisuojaimen elektroniikka estää liian kovien meluäänten kuulemisen. Samalla aktiivisuojaimilla saadaan korostettua hiljaisia ääniä. Esimerkiksi lähestyvän heinäsorsan lentoäänet kuuluvat aktiivisuojaimilla sekuntia paria aiemmin, kuin ilman niitä. Olen kokeillut myös erilaisia passiivikorvatulppia, mutta elektoniset kuulevat kuulosuojaimet ovat olleet metsästyskäytössä ehdottomasti parhaita.

Aikoinaan ensimmäiset hankkimani aktiivisuojaimet olivat Peltorin Tactical 6-5:t (oheisessa valokuvassa oikealla), sittemmin hankin MSA Sordin Supreme Pro-X:t (keskellä) ja viimeisimpänä tälle kaudelle tulivat Peltor WS SportTac Light:it (vasemmalla). Vanhojen Peltorien elektroniikka on jo rikki ja Sordinien muovinen sanka alkaa olla melko väsynyt, joten uudet ykkössuojaimet oli hankittava. Näissä kolmessa suojainmallissa näkyy kymmenen vuoden tuotekehitys monella tavalla.

Kuulevilla kuulosuojaimilla pitää tietysti kuulla joka tilanteessa häiriöittä. Tuuliset olosuhteet ovat olleet Sordinien heikoin kohta (kuvassa oikealla). Melko heikkokin vastatuuli riittää siihen, että korvissa suhisee vain tuuli. Jo vanhemmissa Peltoreissa tuulisuojaus oli paljon parempi. Uusissa Peltor ws sporttac lighteissa tuulisuojaus tuntuu olevan vielä paremmalla tasolla. Samalla mikrofoni on osittain myös kupin sivulla ja tämä tarkentaa äänen suuntaa merkittävästi.

Viileässä syyskelissä kuppien sisälle syntyy kastepiste eli vettä kondensoituu suojainten sisään. Kosteutta pääsee suojainten sisälle tietysti myös hikoiltaessa. Vanhempien Peltorien elektroniikka (kuvassa oikealla) ei ollut kosteussuojattua, joten suojainten pehmusteet piti irrottaa joka reissun jälkeen ja antaa elektroniikan kuivahtaa. Kun kuivaamisen unohti kerran, alkoivat suojaimet suhista tympeästi. Sordineissa elektroniikka oli jo kosteussuojattua, joten niiden käytön helppous oli aivan toisella tasolla. Nyt uusimmissa Peltoreissa elektroniikka on myös kosteussuojattu. Mutta mikä tärkeintä, pattereiden vaihtoon ja muihin huoltotöihin pääsee suojaimen ulkokuoren kautta. Tiivisterenkaita ja vaahtomuovityynyjä ei siis tarvi enää repiä irti.

Mutta aktiivisuojainten ensisijainen tehtävä on suojata sitä kuuloa. Muutaman vuoden aktiivinen käyttö on löysyttänyt Sordinin muovista sankaa niin, että suojauksen taso tuntuu korvissa melko heikolta. Peltoreissa on puolestaan jousiterässanka, joka antaa ainakin lupauksen pidempään kestävästä rakenteesta. Rakenne on sama myös vanhemmissa Peltoreissani ja niissä sanka on edelleen jämäkkä.

Moderneissa aktiivisuojaimissa pitää tietysti olla liitännät radiopuhelinta ja muita ulkoisia äänilähteitä varten. Uusissa Peltor ws sporttac lighteissa on tavallisten 3,5 millin tuloliitosten lisäksi myös langaton Bluetooth-liitäntä. Sen avulla suojaimen voi liittää myös puhelimeen!

Tämä puhelimen käyttö suoraan kuulosuojainten kautta on aivan huippukätevä ominaisuus. Vasemmassa suojaimessa on painike, jolla puheluun vastataan ja oikeassa suojaimessa on puolestaan erinomaisesti melu- ja tuulisuojattu mikrofoni. Puheluiden lisäksi luurin kautta voi kuunnella vaikkapa musiikkiakin - tosin tätä en itse ole kokenut tarpeelliseksi.

Lopuksi

Aktviivisuojaimet ovat olleet minulle jo kymmenkunta vuotta aivan välttämätön varuste kaikissa metsästysmuodoissani. Jos unohdan suojaimet kotiin, palaan hakemaan ne kauempaakin. Aktiivisuojaimilla kuulee lintujen lentoäänet tarkemmin ja aiemmin ja niillä kuulee myös nisäkkäiden rapistelut maassa helpommin.

Tietysti alussa suojainten käyttö vaati vähän totuttelua. Jos äänen vahvistus on täysillä, kuulostaa viereisestä puusta lentoon lehahtava talitiainen teereltä. Samalla pitää huomioida, että suojainten käyttö estää muutamien päähinetyyppien käytön kokonaan: lierihattuja ja paksuja karvalakkeja suojainten kanssa ei voi käyttää. Myös "baseball" lippiksen päälaella oleva nappi voi painaa sangan alla tympeästi. Joka tapauksessa kuulon suojaaminen on minulle sen verran tärkeä juttu, jotta olen jättänyt lierihatut suosiolla käyttämättä.

En ole vielä löytänyt olosuhteita, joissa kuulosuojainten käyttö ei onnistuisi. Meren kovatuulisilla ulkoluodoilla Sordinien onneton tuulisuojaus haittaa niiden käyttöä, mutta muuten rajoituksia ei ole vastaan tullut. Suojaimet toimivat pakkaskelissäkin hienosti. Laadukkaat aktiivisuojaimet ovat tietysti hinnakkaat vekottimet. Lopulta kyse taitaa olla siitä, millä hinnalla omaa kuuloaan on valmis suojaamaan tai miten korvia huumaavan tinnituksen arvottaa.

27. elokuuta 2014

Sorsastuskohteena Oijärvi

Oijärvi on suurehko järvi Iin kunnassa Perämeren perukan maisemissa. Oijärvellä on pituutta kymmenkunta kilometriä ja se on kauttaaltaan melko matala. Oijärvi oli aikoinaan melkoisen haukiparatiisin maineessa ja vieläkin sieltä kuulemma nousee vuosittain kymppikiloisia haukia. Alueen vesilintukanta on ollut hyvässä kasvussa ja sillä on mahdollisuuksia nousta suosituksi sorsastuskohteeksi. Varsinkin tavikanta on ollut hyvä ja aloituksessa taveja oli saatu runsaasti. Käväisin Lapin sorsastusreissun päätteeksi parin päivän sorsaretken Oijärven maisemissa Erä-Pata Elämyspalvelujen Petri Alakiutun kanssa.

Tapasin Petrin rantatien päässä ja siirryimme siitä veneillä leiripaikalle. Petri huristeli venootillaan ja minä seurasin perässä omalla sorsastusveneelläni.

Petri oli viritellyt leiripaikalle kodan valmiiksi. Erä-Padalla on tarjolla myös mökkimajoitusta meren rannalla, mutta täällä Oijärvellä ei mökkejä ainakaan vielä ole. Minulle kotayöpyminen oli vaan piristävä poikkeus.

Erä-Pataa pyörittävät Petri Alakiuttu ja hänen veljensä Pasi ovat molemmat ravintola-alan ammattilaisia, joten hyvä ruokailu myös vaatimattomissa eräolosuhteissa on heille tärkeä juttu. Nuotiolle viritettiin hirvenpotkakeitos muhimaan ja lähdettiin vähän tutustumaan paikallisiin kaislikoihin.

Ja niitä kaislikoita sitten piisaakin. Liki koko järveä reunustaa 50-150 metrinen kaislikko, jossa pääsee melomaan matalakulkuisilla veneillä. Mutta koiramiehelle nämä rannat ovat huippupaikkoja. Minähän olen kouluttanut Nalan toimimaan haulikkohollilla ja näissä leveissä kaislikoissa se oli kyllä turhan kapea toiminta-ala. Laajempihakuisella seisojalla homma olisi varmasti tuloksekkaampaa.

Mutta löytyi noista laajoista kaislikoista vähän saalistakin. Nala teki mainiota ylösajotyötä ja nappasi heinikosta sulkasatoisen heinäsorsan. Myös Lapin reissulla sulkasatoisista linnuista tuli yllättävän paljon havaintoja. Tämä osaltaan vanhvisti käsitystä, että tämän kesän kulku on ollut jotenkin poikkeuksellinen. Näiden sulkasatoisten saaliiksi saamisessa ei sinällään ole oikein mitään kunniakasta, mutta koiralle on aina hieno onnistuminen napata lintu noin vaan kaislikon keskeltä.

Sorsalenkiltä palattiin leirille ja syöpäistiin hirvipataa. Maastossa ruoka maistuu aina, mutta Petrin hirviateria oli kyllä mahtavaa. Ruokailun jälkeen pitikin jo alkaa iltalennon valmisteluihin ja minä menin veneelläni virittelemään kaaveet veteen.

Petrillä oli käytössään Flambeaun kevyitä UV-kuorikaaveita, jotka yllättäen toimivat sellaisenaan myös vedessä. Minä olin pitänyt näitä vaahtomuovista (foam) tehtyjä kaaveita vain peltokäyttöön sopivina. Toki kuorikuva on kevyt, eikä se kestä kovempaa tuulta tai merenkäyntiä. Joka tapauksessa tämä kaave näytti vedessä aika hyvältä.

Kaaveet viritettiin suoraan leiripaikan edessä olevan kaislikkoniemen reunalle niin, että kaaveet varmasti näkyivät hyvin laskevan auringon kajossa. Metsästyksellisesti melkomoinen pettymys oli, että iltalento oli todella heikko, eikä ampumaan päästy. Maisemat ja keli olivat kuitenkin kohdillaan.

Tiistain aamu valkeni pilvisenä ja tuulisena ja lopullinen päätös retken lopettamisesta jo tiistaina tehtiin aamukahveilla. Keskiviikoksi oli saapumassa raju saderintama ja minua ei oikein kiinnostanut kotimatka likomärkien koirien kanssa, itsekin kastuneena. Aamu kuitenkin metsästeltiin kaislikoita kierrellen. Sissikin pääsi Nalan kaveriksi ryöheltämään. Oijärven heinäsorsat tuntuvat olevan todella arkoja ja aamun kierroksella useampi heinäsorsatilanne kuivui kasaan, kun linnut lähtivät turhan kaukaa lentoon.

Aamupäivän huippuhetki oli, kun Nala toi haavakkosorsan kaislikosta. Linnulta oli ammuttu toinen jalka rikki, eikä siitä olisi ollut enää eläjäksi. Tämä oli mahtava löytö koiralta!

Myös Sissi sai tietysti tutustua sorsasaaliiseen veneessä. Kätevää tämä noutajakoirilla metsästäminen. Oijärvi antoi yhteensä kaksi heinäsorsaa saaliiksi, eikä patruunoita mennyt lainkaan.

Tiistain iltapäivällä syöpäistiin Petrin valmistamaa teertä ja kasvishöystöä. Tätä maastoruokaa voisi tarjoilla kyllä kotonakin.

Oijärven retki päättyi lopulta kolmen maissa iltapäivällä, kun ajeltiin veneillä takaisin autoille. Saderintama teki jo kovasti tuloaan ja pieni syysmyrsky taivutti kaisloja. Vaikka saalis jäi melko vähiin, jätti Oijärvi silti itsestään hyvän kuvan. Varsinkin koirametsästäjälle Oijärven laajat kaislikot tarjoavat koluttavaa useammaksi päiväksi. Myös houkuttelupyyntiin järvi antaa hyvät mahdollisuudet, kunhan iltalentoa olisi ollut vähän paremmin.

23. elokuuta 2014

Thermacell - tehokas hyttyskarkotin

Eilisen Sorsajahdin aloitus 2014 -jutun jälkeen sain muutamia yhteydenottoja ja kysymyksiä jutussa mainitusta Thermacell -hyttyskarkottimesta. Ajattelin vastata kysymyksiin tällä tarinalla. Olen käyttänyt laitetta nyt jo reilun vuoden verran ja kokemukset laitteen tehosta ovat olleet todella positiivisia. Se poistaa lähialueilta hyttyset, mäkäräiset ja hirvikärpäsetkin. "Termis" on siis passimetsästäjälle mukavuutta antava apuväline.

Karkotinta myydään myös ilman ensimmäisen kuvan suojapussia. Suojapussin itu on siinä, että sen sivutaskuissa voi kuljettaa termiksen kuluvat tarvikkeet, butaanikaasupullon ja karkoteainetyynyt, kätevästi mukana.

Laite toimii siis polttamalla butaanikaasua pienellä liekillä. Liekin palamisen voi varmistaa vekottimen päässä olevasta tarkistusikkunasta. Kun sieltä näkyy pieni oranssi kajo, on liekki päällä. Liekin lämpö puolestaan polttaa mustan ritilään alla olevasta sinisestä karkotintyynystä lähes hajutonta savua.

Kaasupatruuna vaihdetaan laitteen alapäästä. Termiksen suunnittelussa on huoltohommat otettu huomioon hienosti - patruunan ja tyynyn vaihto on helppoa ja kätevää.

Vuosi sitten kokeilin Thermacelliä ensimmäistä kertaa Lapin sorsareissulla, jolloin maastossa oli todella paljon pieniä mäkäräisiä. Tuulettomassa kelissä termis toimi mainiosti. Valmistajan mainostekstien mukaan ötökkävapaa alue olisi jopa 20 neliömetriä. Itse en ole aluetta sen kummmemmin mittaillut - sen vaan tiedän, että laitteen vieressä ei huitoa tarvi.

Mikä tärkeintä, Thermacell helpottaa myös passissa odottavien koirien elämää. Varsinkin äkäisten Lapin mäkäräisten kanssa koirat olisivat helisemässä. Kotimaisemissa alkukauden suurin ongelma on puolestaan hirvikärpänen. Ne kiusaavat varsinkin sepelkyyhkypasseissa. Thermacell tepsii onneksi niihinkin.

Itse hyttyskarkotin ei ole kovin kallis laite - vain kolmisen kymppiä. Mutta tarvikkeet ovat verrattain kalliita . Varsinkin kaasupatruunat ovat kuluvaa tavaraa. Onneksi netistä löytyy patruunoiden täyttöön toimivat tee-se-itse -ohjeet.

22. elokuuta 2014

Sorsajahdin aloitus 2014

Terveisiä täältä maastosta! Sorsajahdin aloitus vuonna 2014 on taas ollut niin mukava, kuin odottaa sopii. Tässä tarinassa vähän tuokiokuvia aloitusviikolta.

Lähdin Lappiin jo sunnuntaina. Maanantaina näkymä laiturin nokalta oli melko kaunis.

Maanantaina mökkilahden perällä ruokaili kurkiperhe.

Olimme mökillä yksin - mökin isäntä olisi tulossa vasta tiistaina. Nala ja Sissi naatiskelivat Lapin eksotiikasta täysillä.

Loputa tiistaina myös isäntä saapui koirineen paikalle ja aiempien vuosien tavoin halusin ottaa koirista perinteisen laiturikuvan. Tämä on nyt viides perättäinen kerta näissä maisemissa. Osasta aiempien vuosien koirista on aika jättänyt ja uusia tullut laumaan.

Keskiviikko oli siis aloituspäivä. Se valkeni järvellä pilvisissä tunnelmissa. Loistava sorsastussää.

Vanha tuttu "missä kissa" -käsky pisti Nalan liikkelle klo 12:01. Aika pian kävi ilmi, että tänä vuonna sorsat olisivat todella tiukassa. Koira teki kaislikossa loistavaa ylösajotyötä, mutta sorsia ei vaan löytynyt. Aika paljon vedestä löytyi vielä heinäsorsien tuoreita siipisulkia, joten arvelimme sulkasadon olevan vielä pahemman kerran kesken. Näissä maastoissa sulkasatoinen sorsa voi uida rauhassa koiran edellä satoja metrejä ja jallittaa koiraa.

Kun Nala teki ylösajotöitä, niin Sissi sai keskittyä tilanteen tarkkailuun veneessä. Todella hienosti Sissi jaksoi seurata Nalan työskentelyä, eikä Sissiin tarvinnut alun jälkeen kiinnittää mitään huomiota. Hyvähermoinen typykkä.

Keskiviikon ensimmäiset saaliit tulivat vasta klo 19:00 maissa. Hieno tuplatavipudotus Nalan ylösajamana.

Keskiviikkona Nala vähän säikäytti, kun sen tassusta valui verta. Anturaan oli tullut tympeä palkeenkieli, joka onneksi ei ollutkaan kovin syvä. Koiran tassu on sellainen, että se vuotaa runsaasti verta pienestäkin haavasta. Tassu korjaantui desinfiointiaineella ja haavaliimalla hyvin, eikä siitä näytä enää olevan mitään haittaa.

Torstaina päivällä käytiin veneilemässä kauempana jokisuulla. Sieltä löytyi pari tavia, joista sain toisen saaliiksi.

Muutamaa tuntia myöhemmin jokisuulta löytyi myös reissun ensimmäinen heinäsorsa.

Torstai-illan kolmas tavinouto.

Ei ole yllätys, että Lapissa on kaikenlaisia verenhimoisia ötököitä - näiden puolentoista millin mittaisten polttiaisten pureman kipeys sen sijaan oli. Onneksi Thermacellin hyttyskarkotin toimii näillekin peeveleille. Varsinkin passissa istuvat koirat olisivat näiden kanssa ihan helisemässä.

Nala ja Sissi forever <3 Ei vaan näissä maastoissa koirat käyttävät kaikki mahdolliset lepohetket hyödykseen. Lyhytkin siirtymä veneellä on koiralle tärkeää palautumisaikaa.

Perjantaina ei kaislikoita koluttu, vaan kävimme kalassa. Itätuulesta huolimatta pikkuahven oli ihan syönnilläään. Kyllä näitäkin savustelee. Viivyn näissä maisemissa vielä loppuviikon ja siirryn tästä vielä alkuviikosta pariksi päiväksi perämeren perukkaan. Mutta nyt pitää alkaa valmistautua iltalentohommiin.

Sepelkyyhkyjahti

Sorsastusjutut

 
Copyright © 2014 Tapiolan Takamailla